Mökkitiekymppi!

Juoksuharrastelijan kevät on tosiaankin kokenut suuria muutoksia meneillään olevassa tilanteessa. Naisten Kymppi siirtyi kalenterissa reippaasti eteenpäin, mutta juoksin lopulta kympin matkan kolme viikkoa ennen kuin oli alun perin tarkoitus, osana Runner's High'n järjestämää virtuaalista juoksutapahtumaa. Sosiaalisen eristäytymisen periaatteiden mukaisesti tämänkertaisen kympin tapahtumapaikkana toimi ravihevosta ja kuskia lukuun ottamatta autio maalaistie ja seuranani olivat ainoastaan kuulokkeet, jotka nekin luopuivat leikistä alle puolessavälissä matkaa. Tässä on yksi konkreettinen ero virtuaalisen mökkitiekisan ja "ihan oikean" juoksutapahtuman välillä: jos olisin lähtenyt juoksulle vähemmän arkisissa olosuhteissa, olisin tottavie muistanut ladata Garminin lisäksi kuulokkeeni. En olisi myöskään tehnyt edellisenä päivänä kovasti takareisiin menevää joogaharjoitusta.

Sinne ja takaisin -mallisen lenkin varsin mielenkiintoinen korkeusprofiili.


Juoksin kympin matkan rauhallisen sunnuntaipitkiksen tilalla enkä päättänyt lähteä nyt rikkomaan mitään ennätyksiä – ihan jo senkin takia, etten kuollaksenikaan muistanut, millaisia pidempiä lenkkejä olin juossut viimekeväisen HCR-puolimaratonin jälkeen. Noudatin kyllä viime kesänä jonkinlaista treeniohjelmaa, koska tarkoituksenani oli lähteä uudelle puolikkaalle Tampere Maratonille (voit lukea täältä, miten siinä lopulta kävi), mutta tuohon aikaan oli enimmäkseen mielen päällä pääsykoetulosten odottelu ja valmistautuminen muuttamaan Helsinkiin, joten lenkkien muistelu on hankalaa. Syksyllä taas treenaukseni rauhoittui todella paljon, kun lähdin etsimään unholaan jäänyttä peruskuntoa.

Näistä lähtökohdista suuntasin siis sunnuntai-iltapäivänä mökkitielle tavoitteenani selviytyä matkasta liikaa kiskomatta. Olikin todella helppoa lähteä lenkille nautiskelumielessä, koska juostuani viime viikkojen aikana varsin vaihtelevassa kunnossa olevaa tietä, pohja oli nyt aivan erinomainen ja sää oli niin upea, että muutaman kilometrin juostuani aloin suorastaan kaivata shortseja. Otin siinäkin mielessä rennosti, että en katsonut juuri ollenkaan kellosta sykelukemia. Aloitettuani pari viikkoa sitten kunnonkohotusohjelman Garmin Connectista olen hyvin kiltisti suitsinut pahaa tapaani vedellä peruskuntolenkkejä liian kovaa ja pysytellyt lenkeillä määrätyillä sykealueilla, mikä tarkoittaa kevyillä lenkeillä useita kävelypätkiä, mutta nyt päätin mennä ihan fiiliksen mukaan. Se oli tällä muutenkin varsin idyllisellä maalaistielenkillä oikein mukavaa vaihtelua. Nautin siitä, että sain etsiä ja löytää itse sellaisen vauhdin, jolla tunsi jaksavansa pitkälle.


Juostuani niin monet viime lenkit matalamman pään peruskestävyyssykkeillä tuntui aluksi kummalliselta, kun juoksu hengästytti enemmän kuin normaalisti. Malttia käyttämällä pääsi kuitenkin melko pian sellaiseen olotilaan, jossa pystyi etenemään hyytymättä, vaikka hengitys kuulostikin vähän kovemmalta. Varsinkin kun kuulokkeet putosivat pelistä pois, juostessa saavutettu tasapainon tila pyrki kaikkiin aisteihin. Omien askelten tasainen rytmi oli yllättäen mukaansatempaavinta ja samalla rentouttavinta musiikkia, mitä olin hetkeen kuunnellut.

Mökkitiekympin aikani ja samalla tulokseni Runner's High'n virtuaalikisan kympin osuudelle oli lopulta tunti ja 27 minuuttia, mikä oli noin vartin enemmän kuin aikaisemmat kymppini, mutta juuri siellä, mihin tällä lenkillä pyrin. Viimeisillä kilometreillä vallitsi sellainen aivan erityinen vahvuuden tunne, jonka kokee siitäkin huolimatta, ja juuri sen vuoksi, että pitkän suorituksen jälkeen askel alkaa painaa. Tämänkertainen lenkki onnistui siis jälleen tiivistämään sen, millaisten asioiden perässä oikein juoksen.

Pakko myöntää, että Garminin kunniamerkkien keräily on tyydyttävää.

Vielä lenkin jälkeen sain kokea jotakin aivan uutta – en ole koskaan elämässäni himoinnut niin kovasti perunoita. Onneksi niitä oli tarjolla iltaruualla kuhan kanssa.

Tätä postausta kirjoittaessani on tullut tietoon, että Naisten Kymppi järjestää virtuaalitapahtuman alkuperäisen tapahtumapäivän paikalla 9.5. Silloinkin pääsisi siis liikkumaan kymmentä kilometriä haluamallaan vauhdilla, vaikka kävellen. En ole vielä päättänyt, onko minun kuntotasollani järkevää lähteä kympille uudestaan ainakaan juoksemalla ihan noin pian ja miten sovittaisin sen harjoitusohjelmaani, mutta ei siitä ainakaan paineita kannata ottaa. Se ei ole Naisten Kympin idea. Kannattaa kuitenkin seurailla sosiaalisesta mediasta, mitä virtuaalitapahtumaan on luvassa! Onko joku jo päättänyt osallistua?

Kommentit