Kotiuduin viime yönä Lontoon-reissultani ja nyt on takana niin upea teen, teatterin ja Harry Potterin täyteinen viikonloppu, että näillä pattereilla jaksaa taas arkea ja treenausta pitkän aikaa. Kolmen päivän aikana tuli käveltyä niin jumalattoman paljon, että aktiivisuusmittari olisi varmaan sanonut poks mikäli olisin ottanut sitä ollenkaan mukaan, ja olin kotona Tampereella vasta kolmen aikaan tänä aamuna. Näin ollen tänään ei ollut BodyCombat-päivä kuten maanantaisin yleensä, koska henkisestä boostista huolimatta oli koko kropassa selästä alaspäin vähän sellainen olo, että tänään olisin hävinnyt taistelun. En juuri koskaan pohdiskele vanhenemistani, mutta sen yksi väistämätön merkki on kyllä se, kuinka jumiin voi saada lihaksensa vain vähän päälle kahden tunnin lentomatkalla.
Päätin kuitenkin käydä kokeilemassa, mitä ihan rento ja varovainen pieni hölkkä tekisi kävelemisen, istumisen ja matkatavaroiden jumiuttamille paikoille. Tällaisena päivänä näkyy muuten ehkä kaikista selvimmin se, kuinka hyvin on onnistunut tekemään kestäviä elämäntapa- ja asennemuutoksia parempaan suuntaan – kun järki ja jaksaminen ovat lähes olemattomissa lukemissa, tulee palautumisen keinot valittua enemmän tunne- kuin järkipohjalta ja on kyllä ollut ihmeellistä huomata, kuinka nykyään tekee nämä valinnat terveellisemmältä suunnalta ilman, että pitää pakottaa itseään mihinkään. Huomasin tällaisen kehityksen myös erään henkisesti erittäin raskaan larpin jälkeen viime huhtikuussa. Kotiin päästyä päässä pyörivät lähinnä kiväärinlaukaukset ja elämän julma arvaamattomuus, mutta ensimmäinen impulssini sohvan ja pizzan sijaan olikin kassillinen hämmästyttävän järkevää ruokaa ja lenkki. Ja lenkille suuntasin siis tänäänkin Lontoo-koomassani.
 |
| Mistään ei huomaa, että Lontoon-tuliaisia haalinut Potter-fani tuli salille. Tunnustaako kukaan lukijoista tupavärejä? |
Kävin ihan mielenkiinnosta kokeilemassa tänään ensimmäistä kertaa Fitness24Sevenin Tampereen keskustan (vitsit mikä nimi...) naistensalia. Sen jälkeen, kun tajusin tänne salille liityttyäni, ettei kuntosali välttämättä olekaan lähtökohtaisesti täynnä paheksuvasti vilkuilevia huippukuntoilijoita, en ole koskaan kokenut tarvetta yksityisemmälle treenitilalle. Käytän kuntosalilaitteista ainoastaan juoksumattoa ja olen mielestäni saanut aina olla siellä rauhassa. Naisten oma treenitila on kuitenkin ajatuksena ihan kannatettava ja ymmärrän hyvin, että vaikkapa vapaapainoalueella saattaa olla rennompaa treenata, kun ei tarvitse kokea olevansa naisvähemmistössä. Tuo kokeilemani naistensali ei sitä paitsi ollutkaan sellainen pikkuinen huone, mitä muistin nähneeni vilaukselta silloin, kun minulle esiteltiin paikkoja. Tila on itse asiassa ihan mukavan kokoinen ja viihtyisä, mutta juoksumatot on aseteltu kohti seinää toisin kuin yleisellä puolella, jossa ne ovat ikkunan vieressä ja siksi tunnelma on vähän avarampi. Näin ollen tulen ikuisena juoksumatonpolkijana suosimaan jatkossakin yleistä salia, mutta hyvähän tämäkin oli käydä kokeilemassa.
Itse lenkki meni tänään sillä ajatuksella, että liikutetaan vähän jalkoja, mutta rasittua ei tarvitse näin univelkaisena. Lyhyen kävelyn jälkeen hölkkäsin siis vähän päälle kaksi kilometriä 20 minuuttiin, tasaisella löysäilyvauhdilla 8:34. Paljon tuon hitaampaa en oikeastaan mielestäni pystynyt juoksemaan, muuten katoaa etenemisen tunne kokonaan ja tuntee olevansa ihan kävelyn rajoilla. Polar M430 oli nyt toista kertaa mukana lenkillä ja näytti enimmillään sykelukemaa 178 – vaikea sanoa, onko tuo nyt korkeaa vai keskitasoa, kun en ole vielä selvittänyt maksimisykettäni. Arvioni mukaan treeni osui kuitenkin kokonaan keskimmäiselle sykealueelle ja olo oli ihan rento ja kiristämätön alusta loppuun asti. Polar näyttää kyllä vähän omituisia lukemia mitä tulee kilometrimääriin ja vauhtiin; viime viikolla kahdeksan kilometrin lenkillä se väitti minun juosseen vain vähän päälle kuusi, ja tänään etäisyyslukema heitti noin viidelläsadalla metrillä. Polarin mielestä olin myös lenkin aikana juossut enimmillään vauhtia 6:11 (min/km), vaikken tosiaankaan kyllä tuollaista tahtia pinkonut vaan pidin tasaisen 8:34 alusta loppuun asti. Ihan kaikilta osin ei siis ilmeisesti ole teknologiaan luottaminen, mutta toivottavasti se ainakin mittaa sykkeeni oikein.
Tällä tavalla lähdin siis käynnistelemään treenausta lomailun jälkeen. Oikein mukavaa viikkoa kaikille ja kertokaahan kokemuksianne juoksukelloista, olivatpa ne sitten Polareita tai jotain muita.
Kommentit
Lähetä kommentti