Siitä puolimaratonista viimein

Onkohan joku ehtinyt ihmetellä, eikö täällä puolimaraton-treenaajan blogissa koskaan kirjoiteta mitään siihen puolimaratoniin liittyvää? No, vaikkei olisikaan, niin tänään tekee mieli vähän availla tuntemuksia tuosta kaiken treenaukseni ja bloggaukseni kulminaatiopisteestä. Tässä kohtaa kirjoitellessani tilanne on siis se, että varsinainen treeniohjelmani alkaa vasta reilun kahden viikon päästä, mutta olen koko ajan tietysti juossut säännöllisesti pitääkseni juoksukuntoa yllä.

Toukokuun koitokseni nimi on siis Helsinki City Run, eli HCR, eli Helsinki City Running Dayn yhteydessä juostava puolimaratoni. Siitä on tulossa ensimmäinen puolimaratonini, jonka pohjalle olen ehtinyt juosta kymmenen kilometrin matkan kahteen kertaan. Ensimmäinen juoksutapahtumani oli viime toukokuun Tampereen Likkojen Lenkki ja toisen kerran lähti kolmisen kuukautta myöhemmin Tampere Maratonilla. Tuona päivänä päätin joskus elämässäni juosta maratonin, ja melko pian sen jälkeen ilmoittauduin HCR:lle, koska tietysti kannatti kokeilla puolimaratoni ensin ja Helsingin tapahtuma vaikutti olevan "the juttu" Suomen isojen juoksutapahtumien joukossa.

Ensimmäinen osallistujamitalini viime vuodelta, se on aika hieno!

Miltä siis tuntuu nyt, kun HCR siintää jo tämän vuoden puolella? Upealta! Tampere Maratonin kympillä oli sellainen olo viimeisten kilometrien kohdalla, että ellen lähtisi tästä nyt rutistamaan villiä loppuspurttia, niin olisin jaksanut juosta vielä lisää! En ehkä toista kymppiä päälle, mutta ainakin viisi kilsaa! Olin myös onnistunut molemmilla kympeilläni arvioimaan aika lailla nappiin, mitä ja milloin juoksupäivänä kannatti syödä ja millä vauhdilla jaksoin juosta. Matka tulee olemaan nyt tietysti puolet pidempi, mutta uskoisin, että hyväksi havaitut rutiinit palvelevat sielläkin ja sellaisesta olotilasta on hyvä lähteä.

Ei tässä siis juuri mikään huolestuta, kun perusasiat tuntuvat olevan kunnossa enkä ole muutenkaan huolehtimiseen taipuvainen ihminen. Silti, kyllähän se aina mietityttää, kun nostaa rimansa puolet ylemmäs. Sen lisäksi, että HCR tulee olemaan ensimmäinen puolimaratonini, kyseessä on ensimmäinen juoksutapahtumani kotikaupunkini Tampereen ulkopuolella. Toiseen kaupunkiin matkustaminen juoksemisen takia herättääkin sitten vähän uudenlaisia kysymyksiä joidenkin käytännön seikkojen osalta. Jossain pitää majoittua ainakin juoksupäivää edeltäväksi yöksi, koska juoksunumero pitää hakea sen verran aikaisin aamulla, etten todellakaan lähde ajelemaan bussilla siihen aikaan. Sitten kun on juossut (ja ehkä vielä hengissä), niin ei olekaan omaa kotipesää, johon voi raahautua syömään ja lakoamaan sohvalle kipeine jalkoineen. Ja siis sitä ruokaa pitää saada PIAN, koska on NÄLKÄ. Proteiinia tänne NYT. Tiedossani ei ole myöskään ainakaan vielä ketään tuttuja, jotka olisivat lähdössä juoksemaan tai vaikka katselemaan, joten en tiedä vielä, kuinka paljon liikuskelen päivän aikana yksin. Tampere Maratonilla juoksin alusta loppuun parhaimman juoksukaverini kanssa ja meillä oli hänen sekä vaimonsa puolelta mitä parhaimmat kannustus- ja tukijoukot, ja vaikka vedinkin Likkojen Lenkin juoksumatkan yksin, loput kaveriporukastani olivat samaan aikaan kävelyreitillä ja tiesin, että kohtaisimme sitten taas maalihuollossa.

HCRD:n sivuilta

Tavoite? No tietysti selvitä hengissä maaliin asti. Ihan kamalasti en uskalla lähteä asettelemaan mitään aikatavoitteita, kun juoksen tämän matkan ensimmäistä kertaa. Tässä hyvän fiiliksenkin keskellä kun olisi hyvä pitää realismikin mukana. Silti, itselleni tuskin jäisi HCR:stä kovin aikaansaanut olo, jos ryömisin maaliin hyydyttyäni kävelemään loppumatkan jossain seitsemän kilometrin kohdalla, joten maaliin selviytyminen ei ihan riitä ainoaksi tavoitteeksi. Ajattelin pystyä myös juoksemaan matkasta suurimman osan. Tiedän, etten osaa juosta kovin lujaa, mutta löydän aika helposti sellaisen maltillisen vauhdin, jolla tuntuu, että voisi juosta vaikka koko päivän. Minulla on siis varovainen luottamus kestävyyteeni, ja sehän on ihan mukava asia pitkänmatkan juoksulle lähtiessä.

Tällaiset tuumat tänään. Parin viikon päästä kerron vähän lisää treeniohjelmastani ja lähden sitten seurailemaan ihan konkreettisesti, kuinka juoksu milloinkin kulkee. Pidän myös fiilisten seurannan mukana täällä blogissa. Antakaahan kuulua itsestänne, jos olette menossa Helsinki City Running Daylle, tai vaikka ihan vaan hihkumaan reitin varrelle! Nyt menee minun osaltani blogi sekä kuntosalin ovi viikonlopuksi kiinni, kun miniloma Lontoossa kutsuu.

Jostain päin nettiä lainattu; tietäisinpä, kuka on keksinyt näin hyvän jutun!