Päätin, että jokaisen kuun 10. päivä on Top 10 -päivä. Ehdotuksia seuraavien Top 10 -listausten aiheista otetaan mielellään vastaan, kunhan ne liittyvät jollain tavalla blogin teemoihin eli liikuntaan, yleiseen hyvinvointiin ja elämäntapamuutoksen tekemiseen.
Tällä kertaa halusin mietiskellä vähän sitä, millaisia selkeästi havaittavia muutoksia nyt vähän päälle vuoden jatkunut elämäntapa- ja asenneremonttini on tuonut mukanaan. Osa listan kohdista on konkreettisia, kivasti peilistä nähtäviä edistysaskeleita, mutta suurin osa on hyvinkin henkistä laatua. Lähdetään siis liikeelle itsetutkiskeluun kymppikohdasta alkaen:
10. Lenkkimusiikki on täysin valloittanut Spotify-tilini
Hyvällä rytmillä varustettu musiikki on olennainen osa juoksulenkkiäni ja kuulokkeet tärkein lenkkivarusteeni heti lenkkareiden jälkeen. Koska Spotifysta löytyy kaikkea, siellä on myös pilvin pimein valmiita listoja lenkki- ja treenausteemalla; sieltä löytää jopa tiettyyn askelnopeuteen sopivia listoja, jos haluaa. Itse olen kuitenkin huomannut, että juoksen paljon mukavammin sellaisten biisien tahtiin, joista oikeasti tykkään ja jotka olen valinnut itse, joten kokoan omat lenkkisoittolistani. Näitä listoja kun sitten kuuntelee muutaman kerran viikossa, niin lopputuloksena on se, että kun Spotify tekee vuoden lopussa koonnin kuuntelemastani musiikista, lista koostuu aivan naurettavissa määrin lenkkibiiseistä. Viime vuoden ainoat aikuistenoikeat bileeni menivät hyvin nopeasti siihen, että "Hei tää biisi kuulostaa ihan kuntosalimusiikilta!" tai vaihtoehtoisesti "Mikä tän biisin nimi on? Voisin lisätä sen lenkkilistalle..."
9. Kyykkääminen on kummallisen helppoa
Huomasin tämän tehdessäni Helsinki City Running Dayn Facebook-sivun joulukalenterihaastetta, jossa yhtenä päivänä oli tehtävänä ihan tavallinen peruskyykky, niitä taisi olla 20 toistoa. Siinä sitten kyykkäilin, lopetin – ja ihmettelin, kun ei oikeastaan tuntunut missään. Käyn BodyPumpissa ja siellä kyykyt tehdään suureksi osaksi reilunkokoisten painojen kanssa (joita olen saanut tässä vuoden aikana kasata pikku hiljaa vähän lisää, jee!), joten varmaan siksikin ilman painoja tehdyt kyykyt tuntuivat niin jänniltä.
8. Rutiinit elämässä tuntuvat ihan mukavilta ja ne tuovat tasapainoa arkeen
Kuten tuolla sivupalkissa mainitaan, kammoksuin ennen rutiineja. Yhdistin rutiinien pitämisen aina niihin tuntemiini ihmisiin, joilla ei ollut koskaan aikaa mihinkään, koska oli pakko päästä sinne ja tänne ja tuonne kellonajoitettuun asiaan, ja joiden elämä vaikutti hirveän tylsältä ja suorituskeskeiseltä. Nyt, kun olen itse luonut rutiineja liittyen vaikkapa ruoka-aikoihin, lenkkipäiviin ja treeneistä palautumiseen, olen tullut siihen tulokseen, että nämä kyseiset ihmiset ovat vain vieneet rutiinien merkityksen vähän liian pitkälle ja että ne voivat kohtuullisesti harjoitettuna olla itse asiassa hyvin järkevä ja tasapainottava asia elämässä.
7. Käsivarsissani on havaittavissa jotain, mitä voi kutsua lihakseksi
En ole koskaan ollut millään tasolla lihaksikas ja varsinkin käsivarteni ovat olleet sen näköiset, että ne varmaan liikkuvat pelkästään tahdonvoimalla. Paitsi nyt! Pari kuukautta BodyPumpin aloittamisen jälkeen (mikä oli siis ensimmäinen kerta vuosiin, kun olin tehnyt mitään lihaskuntoharjoittelua säännöllisesti) jäin tuijottamaan monttu auki peilikuvaani, koska käsivarteni sattui olemaan jotenkin koukussa niin, että olkapäässäni näkyi... lihas? Tätä kummallisuutta on jatkunut aina vain, ja nyt voin jopa ihan rehellisesti sanoa, että omistan ihan oikeat hauislihakset ja ojentajatkin.
6. Mieli on rauhallisempi ja selkeämpi
Tämä on ehkä siinä mielessä vähän hämmentävä kohta juuri minun listallani, koska en ole koskaan ollut missään tapauksessa levoton ihminen. Olen aika lailla missä tahansa porukassa aina se rauhallisin yksilö, joka ei ole kauheasti äänessä, jaksaa istua paikallaan eikä suutu tai loukkaannu juuri mistään. Olen valtavan onnekas sikäli, etten ole juuri koskaan kärsinyt akuutista stressistä tai ahdistuksesta. Siltikin, pääni sisältö on aika moninkertaisesti vilkkaampaa kuin ulkoinen olemukseni antaisi ymmärtää. Silloin tällöin tulen huomanneeksi, että siellä liikkuu vähän liikaa tavaraa turhan vinhaa vauhtia, vaikka tuo liikehdintä on suurimmaksi osaksi ihan positiivisen sävyistä. Nykyään, kun tuon energian saa purettua päänsä sisältä fyysiseen tekemiseen, ajatuksen kulku tuntuu ihan yleisesti ottaen ja koko ajan rauhallisemmalta ja selkeämmältä. Tämä oli yllättävää huomata, koska kuten sanottua, en koskaan käsittänyt olevani mitenkään rauhoittumisen tarpeessa.
5. Niska- ja hartiakivut ovat lähes kadonneet ja ryhti on parantunut
Minulla oli ennen melko säännöllisesti hartiat jumissa ja siitä johtuen pää kipeänä. Puolisen vuotta sitten tajusin, että nuo säryt olivat olleet kadoksissa monta kuukautta. No, se nyt ei ole varmaan uutta tietoa kenellekään, että liikkuminen tekee ihmiselle parempaa kuin paikallaan istuminen. Olen lisäksi melko varma, että tässäkin kehityksessä on tärkeänä osana kohdassa 9 mainitsemani BodyPump, jossa aloin käydä viime helmikuussa. Sekin on nimittäin valitettava totuus, että hyvä ryhti ja pelkästään pään kannattelu oikealla kohdalla vaatii vähän lihaksia. Mistä päästäänkin ryhtiini, jonka kehitystä katselin kummastuneena valokuvista vähän aikaa sitten. Miten ne hartiat näyttävätkin nykyään tuollaisilta, vaikken edes mitenkään erityisesti poseerannut tuota kuvaa varten...?
4. Suhteeni ruokaan on paljon järkevämpi kuin ennen
Voisin oikeastaan kirjoittaa kokonaan oman blogipostauksen siitä, kuinka paljon yksinkertaisemmiksi ruokaan liittyvät ajatukset ovat muuttuneet aktiivisemman elämän myötä. "Suhteesta ruokaan" puhutaan usein syömishäiriöiden yhteydessä, joista en onnekseni ole koskaan joutunut kärsimään. Ylipainoa minulla on ollut ja on vieläkin hiukan, mutta ei koskaan terveyttäni merkittävästi haittaavissa määrissä. En ole saanut vieläkään kiloja karisemaan mitenkään dramaattisissa lukemissa verrattuna siihen, kuinka kauan tämä projekti on ollut päällä (jo vähän ennen kuin aloitin juoksemisen), mutta on vaikeaa olla tyytymätön, kun on kuitenkin viimeisen vuoden aikana vihdoinkin ymmärtänyt, mitä tarkoitusta varten ihminen oikeastaan syö ja miksi sillä on väliä, ruokkiiko elimistöään ravintoaineilla vai kaikella turhalla. Ensin huomasin sen, kuinka erilaiselta lenkki tuntui järkevän päivän syömisen jälkeen verrattuna siihen, jos oli syönyt sipsejä; ja lenkin kulkemisesta oli tähän mennessä tullut niin tärkeää, ettei tuntunut juuri miltään uhraukselta tehdä pysyviä muutoksia ruokavaliooni sen hyväksi. Pikkuhiljaa ymmärsin, että tämä ajatus toimi jaksamiseen elämässä muutenkin kuin lenkillä. Tästä kohdasta on jo nyt tulossa pitkä, joten ehkä tässä tosiaan on pohdiskelun aihetta erilliseen blogipostaukseenkin.
3. Olen saanut muitakin ihmisiä kiinnostumaan juoksemisesta
Silloin, kun juoksumatto vei minut ihan toden teolla mennessään (mikä tapahtui hyvin nopeasti) ja aloin kiinnostua kehoni huoltamisesta muutenkin, päätin heti alkuun, etten missään tapauksessa ryhtyisi siksi sietämättömäksi ihmiseksi, joka paasaa muille omien elämäntapojensa erinomaisuudesta ja kuinka kyllä sunkin pitäisi kokeilla, lenkkeily ja BodyCombat ratkaisee sun kaikki ongelmat! Pidin siis kuntosalikäynneistä ja ruokavalioremontista puhumisen minimissä ja lähinnä annoin ihmisten ymmärtää, että olin löytänyt uuden hyvän asian elämääni ja olin siitä onnellinen. Siksi koinkin aivan ihanan yllätyksen, kun eräs ystäväni ilmoitti aloittavansa juoksemisen samalla treeniohjelmalla, jonka avulla olin itse lähtenyt kohti ensimmäistä viiden kilometrin juoksua – ja nimenomaan siksi, koska minä olin puhunut asiasta! En ole koskaan pitänyt itseäni sellaisena karismaattisena ja innostavana tyyppinä, joka saa vedettyä muita asioihin mukaan, varsinkaan yrittämättä, joten en voi vähätellä, kuinka paljon merkitsi saada tietää, että olin onnistunut puhumaan omasta intoutumisestani nimenomaan positiiviseen sävyyn. Tämä ystäväni vieläpä juoksee edelleen ja olen aivan mielettömän ylpeä hänen jokaisesta kilometristään.
2. Ymmärrän oman elimistöni toimintaa
Tämä ymmärryksen kokemus – jonka suhteen en missään tapauksessa ole vieläkään täysinoppinut – on vähän samaa sarjaa kuin kohta 4. Sen lisäksi, että olen alkanut kuunnella kehoani koskien sitä, mitä se haluaa syödä toimiakseen haluamallani tavalla, olen saanut siitä selville kaikenlaista muutakin kiinnostavaa tajuamalla, että asia A johtaa johdonmukaisesti lopputulokseen B. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat jalkavaivat, joita minulla oli melko pitkän aikaa viime alkuvuodesta – juuri silloin, kun olin pääsemässä ensimmäiseen viiden kilometrin tavoitteeseen. Juoksumatkojen piteneminen tuohon kriittiseen vaiheeseen aiheutti vaivoja vasemmassa nilkassa, josta säryt liikuskelivat hämmentävästi pohkeen eri kohtiin miten minäkin päivänä tykkäsivät. Tämä pakotti käymään fysioterapeutilla ja hierojilla, jotka kertoivat kiinnostavia asioita sivuttaisheikoista nilkoistani ja kuinka pitäisin niistä huolta, jos halusin edelleen liikkua aktiivisesti. Nyt kun ymmärrän, minun ei enää tarvitse ärsyyntyä siitä, kun jalkapohjat ovat kipeät tai joogatunnilla en pysy kuollaksenikaan pystyssä vasemman jalan päällä, vaikka oikean jalan puolella kaikki tuntuu helpolta.
1. Uskon kykyyni suunnitella pitkällä tähtäimellä ja asettaa sekä saavuttaa tavoitteita
Huomaan heti, että tämän kohdan aukikirjoittaminen on vaikeinta, koska asetin sen ykkössijalle. En aio kertoa yksityiskohtia siitä, mitkä elämäntapahtumat ja luonteeni ominaisuudet onnistuivat luomaan minulle uskon, että kovan työn tekeminen pitkäjänteisesti tavoitteiden saavuttamiseksi olisi minun henkisillä valmiuksillani jotenkin hirvittävän vaikeaa. Varmasti moni ihminen voi samaistua tällaiseen tunteeseen. Vielä nytkin jotkut elämäni osa-alueet ovat kesken, mutta täytyy aivan suoraan sanoa, että on aavistuksen verran helpompi uskoa, että jaksan ja pystyn kyllä tekemään muutoksen niihinkin, kun olen onnistunut juoksemaan 10 kilometrin matkan kahdesti ja lähtöpisteeni oli jos nyt ei ihan sohvalla, niin ehkä käsinojalla. Ihmismieli toimii jännittävillä tavoilla ja sen ratoja on, kumma kyllä, mahdollista käännellä haluamiinsa suuntiin. Puhun itse usein itseni "huijaamisesta", mutta täysin positiivisessa merkityksessä.
Tällä kertaa halusin mietiskellä vähän sitä, millaisia selkeästi havaittavia muutoksia nyt vähän päälle vuoden jatkunut elämäntapa- ja asenneremonttini on tuonut mukanaan. Osa listan kohdista on konkreettisia, kivasti peilistä nähtäviä edistysaskeleita, mutta suurin osa on hyvinkin henkistä laatua. Lähdetään siis liikeelle itsetutkiskeluun kymppikohdasta alkaen:
10. Lenkkimusiikki on täysin valloittanut Spotify-tilini
Hyvällä rytmillä varustettu musiikki on olennainen osa juoksulenkkiäni ja kuulokkeet tärkein lenkkivarusteeni heti lenkkareiden jälkeen. Koska Spotifysta löytyy kaikkea, siellä on myös pilvin pimein valmiita listoja lenkki- ja treenausteemalla; sieltä löytää jopa tiettyyn askelnopeuteen sopivia listoja, jos haluaa. Itse olen kuitenkin huomannut, että juoksen paljon mukavammin sellaisten biisien tahtiin, joista oikeasti tykkään ja jotka olen valinnut itse, joten kokoan omat lenkkisoittolistani. Näitä listoja kun sitten kuuntelee muutaman kerran viikossa, niin lopputuloksena on se, että kun Spotify tekee vuoden lopussa koonnin kuuntelemastani musiikista, lista koostuu aivan naurettavissa määrin lenkkibiiseistä. Viime vuoden ainoat aikuistenoikeat bileeni menivät hyvin nopeasti siihen, että "Hei tää biisi kuulostaa ihan kuntosalimusiikilta!" tai vaihtoehtoisesti "Mikä tän biisin nimi on? Voisin lisätä sen lenkkilistalle..."
9. Kyykkääminen on kummallisen helppoa
Huomasin tämän tehdessäni Helsinki City Running Dayn Facebook-sivun joulukalenterihaastetta, jossa yhtenä päivänä oli tehtävänä ihan tavallinen peruskyykky, niitä taisi olla 20 toistoa. Siinä sitten kyykkäilin, lopetin – ja ihmettelin, kun ei oikeastaan tuntunut missään. Käyn BodyPumpissa ja siellä kyykyt tehdään suureksi osaksi reilunkokoisten painojen kanssa (joita olen saanut tässä vuoden aikana kasata pikku hiljaa vähän lisää, jee!), joten varmaan siksikin ilman painoja tehdyt kyykyt tuntuivat niin jänniltä.
8. Rutiinit elämässä tuntuvat ihan mukavilta ja ne tuovat tasapainoa arkeen
Kuten tuolla sivupalkissa mainitaan, kammoksuin ennen rutiineja. Yhdistin rutiinien pitämisen aina niihin tuntemiini ihmisiin, joilla ei ollut koskaan aikaa mihinkään, koska oli pakko päästä sinne ja tänne ja tuonne kellonajoitettuun asiaan, ja joiden elämä vaikutti hirveän tylsältä ja suorituskeskeiseltä. Nyt, kun olen itse luonut rutiineja liittyen vaikkapa ruoka-aikoihin, lenkkipäiviin ja treeneistä palautumiseen, olen tullut siihen tulokseen, että nämä kyseiset ihmiset ovat vain vieneet rutiinien merkityksen vähän liian pitkälle ja että ne voivat kohtuullisesti harjoitettuna olla itse asiassa hyvin järkevä ja tasapainottava asia elämässä.
7. Käsivarsissani on havaittavissa jotain, mitä voi kutsua lihakseksi
En ole koskaan ollut millään tasolla lihaksikas ja varsinkin käsivarteni ovat olleet sen näköiset, että ne varmaan liikkuvat pelkästään tahdonvoimalla. Paitsi nyt! Pari kuukautta BodyPumpin aloittamisen jälkeen (mikä oli siis ensimmäinen kerta vuosiin, kun olin tehnyt mitään lihaskuntoharjoittelua säännöllisesti) jäin tuijottamaan monttu auki peilikuvaani, koska käsivarteni sattui olemaan jotenkin koukussa niin, että olkapäässäni näkyi... lihas? Tätä kummallisuutta on jatkunut aina vain, ja nyt voin jopa ihan rehellisesti sanoa, että omistan ihan oikeat hauislihakset ja ojentajatkin.
6. Mieli on rauhallisempi ja selkeämpi
Tämä on ehkä siinä mielessä vähän hämmentävä kohta juuri minun listallani, koska en ole koskaan ollut missään tapauksessa levoton ihminen. Olen aika lailla missä tahansa porukassa aina se rauhallisin yksilö, joka ei ole kauheasti äänessä, jaksaa istua paikallaan eikä suutu tai loukkaannu juuri mistään. Olen valtavan onnekas sikäli, etten ole juuri koskaan kärsinyt akuutista stressistä tai ahdistuksesta. Siltikin, pääni sisältö on aika moninkertaisesti vilkkaampaa kuin ulkoinen olemukseni antaisi ymmärtää. Silloin tällöin tulen huomanneeksi, että siellä liikkuu vähän liikaa tavaraa turhan vinhaa vauhtia, vaikka tuo liikehdintä on suurimmaksi osaksi ihan positiivisen sävyistä. Nykyään, kun tuon energian saa purettua päänsä sisältä fyysiseen tekemiseen, ajatuksen kulku tuntuu ihan yleisesti ottaen ja koko ajan rauhallisemmalta ja selkeämmältä. Tämä oli yllättävää huomata, koska kuten sanottua, en koskaan käsittänyt olevani mitenkään rauhoittumisen tarpeessa.
5. Niska- ja hartiakivut ovat lähes kadonneet ja ryhti on parantunut
Minulla oli ennen melko säännöllisesti hartiat jumissa ja siitä johtuen pää kipeänä. Puolisen vuotta sitten tajusin, että nuo säryt olivat olleet kadoksissa monta kuukautta. No, se nyt ei ole varmaan uutta tietoa kenellekään, että liikkuminen tekee ihmiselle parempaa kuin paikallaan istuminen. Olen lisäksi melko varma, että tässäkin kehityksessä on tärkeänä osana kohdassa 9 mainitsemani BodyPump, jossa aloin käydä viime helmikuussa. Sekin on nimittäin valitettava totuus, että hyvä ryhti ja pelkästään pään kannattelu oikealla kohdalla vaatii vähän lihaksia. Mistä päästäänkin ryhtiini, jonka kehitystä katselin kummastuneena valokuvista vähän aikaa sitten. Miten ne hartiat näyttävätkin nykyään tuollaisilta, vaikken edes mitenkään erityisesti poseerannut tuota kuvaa varten...?
4. Suhteeni ruokaan on paljon järkevämpi kuin ennen
Voisin oikeastaan kirjoittaa kokonaan oman blogipostauksen siitä, kuinka paljon yksinkertaisemmiksi ruokaan liittyvät ajatukset ovat muuttuneet aktiivisemman elämän myötä. "Suhteesta ruokaan" puhutaan usein syömishäiriöiden yhteydessä, joista en onnekseni ole koskaan joutunut kärsimään. Ylipainoa minulla on ollut ja on vieläkin hiukan, mutta ei koskaan terveyttäni merkittävästi haittaavissa määrissä. En ole saanut vieläkään kiloja karisemaan mitenkään dramaattisissa lukemissa verrattuna siihen, kuinka kauan tämä projekti on ollut päällä (jo vähän ennen kuin aloitin juoksemisen), mutta on vaikeaa olla tyytymätön, kun on kuitenkin viimeisen vuoden aikana vihdoinkin ymmärtänyt, mitä tarkoitusta varten ihminen oikeastaan syö ja miksi sillä on väliä, ruokkiiko elimistöään ravintoaineilla vai kaikella turhalla. Ensin huomasin sen, kuinka erilaiselta lenkki tuntui järkevän päivän syömisen jälkeen verrattuna siihen, jos oli syönyt sipsejä; ja lenkin kulkemisesta oli tähän mennessä tullut niin tärkeää, ettei tuntunut juuri miltään uhraukselta tehdä pysyviä muutoksia ruokavaliooni sen hyväksi. Pikkuhiljaa ymmärsin, että tämä ajatus toimi jaksamiseen elämässä muutenkin kuin lenkillä. Tästä kohdasta on jo nyt tulossa pitkä, joten ehkä tässä tosiaan on pohdiskelun aihetta erilliseen blogipostaukseenkin.
3. Olen saanut muitakin ihmisiä kiinnostumaan juoksemisesta
Silloin, kun juoksumatto vei minut ihan toden teolla mennessään (mikä tapahtui hyvin nopeasti) ja aloin kiinnostua kehoni huoltamisesta muutenkin, päätin heti alkuun, etten missään tapauksessa ryhtyisi siksi sietämättömäksi ihmiseksi, joka paasaa muille omien elämäntapojensa erinomaisuudesta ja kuinka kyllä sunkin pitäisi kokeilla, lenkkeily ja BodyCombat ratkaisee sun kaikki ongelmat! Pidin siis kuntosalikäynneistä ja ruokavalioremontista puhumisen minimissä ja lähinnä annoin ihmisten ymmärtää, että olin löytänyt uuden hyvän asian elämääni ja olin siitä onnellinen. Siksi koinkin aivan ihanan yllätyksen, kun eräs ystäväni ilmoitti aloittavansa juoksemisen samalla treeniohjelmalla, jonka avulla olin itse lähtenyt kohti ensimmäistä viiden kilometrin juoksua – ja nimenomaan siksi, koska minä olin puhunut asiasta! En ole koskaan pitänyt itseäni sellaisena karismaattisena ja innostavana tyyppinä, joka saa vedettyä muita asioihin mukaan, varsinkaan yrittämättä, joten en voi vähätellä, kuinka paljon merkitsi saada tietää, että olin onnistunut puhumaan omasta intoutumisestani nimenomaan positiiviseen sävyyn. Tämä ystäväni vieläpä juoksee edelleen ja olen aivan mielettömän ylpeä hänen jokaisesta kilometristään.
2. Ymmärrän oman elimistöni toimintaa
Tämä ymmärryksen kokemus – jonka suhteen en missään tapauksessa ole vieläkään täysinoppinut – on vähän samaa sarjaa kuin kohta 4. Sen lisäksi, että olen alkanut kuunnella kehoani koskien sitä, mitä se haluaa syödä toimiakseen haluamallani tavalla, olen saanut siitä selville kaikenlaista muutakin kiinnostavaa tajuamalla, että asia A johtaa johdonmukaisesti lopputulokseen B. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat jalkavaivat, joita minulla oli melko pitkän aikaa viime alkuvuodesta – juuri silloin, kun olin pääsemässä ensimmäiseen viiden kilometrin tavoitteeseen. Juoksumatkojen piteneminen tuohon kriittiseen vaiheeseen aiheutti vaivoja vasemmassa nilkassa, josta säryt liikuskelivat hämmentävästi pohkeen eri kohtiin miten minäkin päivänä tykkäsivät. Tämä pakotti käymään fysioterapeutilla ja hierojilla, jotka kertoivat kiinnostavia asioita sivuttaisheikoista nilkoistani ja kuinka pitäisin niistä huolta, jos halusin edelleen liikkua aktiivisesti. Nyt kun ymmärrän, minun ei enää tarvitse ärsyyntyä siitä, kun jalkapohjat ovat kipeät tai joogatunnilla en pysy kuollaksenikaan pystyssä vasemman jalan päällä, vaikka oikean jalan puolella kaikki tuntuu helpolta.
1. Uskon kykyyni suunnitella pitkällä tähtäimellä ja asettaa sekä saavuttaa tavoitteita
Huomaan heti, että tämän kohdan aukikirjoittaminen on vaikeinta, koska asetin sen ykkössijalle. En aio kertoa yksityiskohtia siitä, mitkä elämäntapahtumat ja luonteeni ominaisuudet onnistuivat luomaan minulle uskon, että kovan työn tekeminen pitkäjänteisesti tavoitteiden saavuttamiseksi olisi minun henkisillä valmiuksillani jotenkin hirvittävän vaikeaa. Varmasti moni ihminen voi samaistua tällaiseen tunteeseen. Vielä nytkin jotkut elämäni osa-alueet ovat kesken, mutta täytyy aivan suoraan sanoa, että on aavistuksen verran helpompi uskoa, että jaksan ja pystyn kyllä tekemään muutoksen niihinkin, kun olen onnistunut juoksemaan 10 kilometrin matkan kahdesti ja lähtöpisteeni oli jos nyt ei ihan sohvalla, niin ehkä käsinojalla. Ihmismieli toimii jännittävillä tavoilla ja sen ratoja on, kumma kyllä, mahdollista käännellä haluamiinsa suuntiin. Puhun itse usein itseni "huijaamisesta", mutta täysin positiivisessa merkityksessä.
Kommentit
Lähetä kommentti