Tuossa on ilmeisesti vastaus viime viikkoina askarruttaneeseen kysymykseen "mikä hitto on maksimisykkeeni?" Kaltaiseni harrastushölkkääjähän ei juuri koskaan maksimisykkeellä treenaa, joten tiedolla on merkitystä lähinnä siltä kannalta, millä tasolla normaalien treenieni sykelukemat liikuskelevat maksimiin verrattuna. Nyt jos tässä lähtee sitten suorittamaan prosenttilaskuja, niin vaikuttaa aika kummalliselta, että juoksin viime sunnuntaisen "rennon ja helpontuntuisen" lenkkini lähes kokonaan 180:n sykelukeman tuntumassa. Olo oli mitä mainioin koko ajan ja jaksoin juosta tasaisella tahdilla lähes 40 minuutin ajan. Mene ja tiedä sitten. Ehkä elimistöni olisi kuitenkin ryhtynyt lakkoon jo ajat sitten, jos olisin treenannut aivan kohtuuttomalla rasituksella koko ajan. Leposykkeeni on jossain 57:n tienoilla.
Sykemittarin herättämistä lisäkysymyksistä huolimatta maksimisykkeentestauslenkki oli oikein päräyttävä kokemus. Löysin muun muassa tällaisen testin, jonka voi tehdä ihan itsekseen (tai no, yleensä on kai suositeltavaa ottaa kaveri mukaan varmuuden vuoksi, mutta minulla ei ollut nyt tarkoitukseen sopivaa kaveria). Tuossa kenttätestissä käytetään pitkää ylämäkeä, mutta koska juoksen edelleen tähän aikaan vuodesta sisällä, simuloin vastaavat olosuhteet juoksumaton kallistuksella. Käytännössä siis alkuun huolellinen lämmittely, sitten kolme parin minuutin mittaista ylämäkispurttia jokainen edellistä kovemmalla vauhdilla ja antaen sykkeen laskeutua välissä, kunnes viimeisellä spurtilla tulee hyytymisraja vastaan, ja lopuksi kunnon jäähdyttely. Ajatus jaksamisrajaan asti pinkomisesta vähän hirvitti etukäteen, mutta loppujen lopuksi minulla oli yllättävän hauskaa – jopa sillä viimeisellä spurtilla, jonka aikana hengittäminen kävi oikeasti työlääksi. Soittolistakin oli puolellani, kun se tarjosi juuri tällä pätkällä Mulanin sotaanlähtöbiisin.
Siispä nyt tiedän taas yhden uuden asian itsestäni juoksijana: maksimisyke 204. Ehkä. Asetin sykemittariin pihahduksen verran korkeamman luvun siltä varalta, etten tuon testauksen aikana tullut päästelleeksi ihan tarpeeksi lujaa tarpeeksi pitkään. En ole päässyt aivan tuohon lukemaan asti BodyCombatin kovimpien sykepiikkien aikana, mutta suhteellisen lähelle 197:n olen kyllä enimmillään kiivennyt.
Seuraava lenkki on sunnuntaina ja se tulee olemaan muodoltaan rauhallinen ja pitkä. Silloin on tulossa myös Top 10 -listaa jossakin muodossa. Palaillaan siis!
Sykemittarin herättämistä lisäkysymyksistä huolimatta maksimisykkeentestauslenkki oli oikein päräyttävä kokemus. Löysin muun muassa tällaisen testin, jonka voi tehdä ihan itsekseen (tai no, yleensä on kai suositeltavaa ottaa kaveri mukaan varmuuden vuoksi, mutta minulla ei ollut nyt tarkoitukseen sopivaa kaveria). Tuossa kenttätestissä käytetään pitkää ylämäkeä, mutta koska juoksen edelleen tähän aikaan vuodesta sisällä, simuloin vastaavat olosuhteet juoksumaton kallistuksella. Käytännössä siis alkuun huolellinen lämmittely, sitten kolme parin minuutin mittaista ylämäkispurttia jokainen edellistä kovemmalla vauhdilla ja antaen sykkeen laskeutua välissä, kunnes viimeisellä spurtilla tulee hyytymisraja vastaan, ja lopuksi kunnon jäähdyttely. Ajatus jaksamisrajaan asti pinkomisesta vähän hirvitti etukäteen, mutta loppujen lopuksi minulla oli yllättävän hauskaa – jopa sillä viimeisellä spurtilla, jonka aikana hengittäminen kävi oikeasti työlääksi. Soittolistakin oli puolellani, kun se tarjosi juuri tällä pätkällä Mulanin sotaanlähtöbiisin.
Siispä nyt tiedän taas yhden uuden asian itsestäni juoksijana: maksimisyke 204. Ehkä. Asetin sykemittariin pihahduksen verran korkeamman luvun siltä varalta, etten tuon testauksen aikana tullut päästelleeksi ihan tarpeeksi lujaa tarpeeksi pitkään. En ole päässyt aivan tuohon lukemaan asti BodyCombatin kovimpien sykepiikkien aikana, mutta suhteellisen lähelle 197:n olen kyllä enimmillään kiivennyt.
Seuraava lenkki on sunnuntaina ja se tulee olemaan muodoltaan rauhallinen ja pitkä. Silloin on tulossa myös Top 10 -listaa jossakin muodossa. Palaillaan siis!
Ohhoh, onpas korkea! Mutta syke jos mikä onkin yksilöllinen juttu :) Vois kokeilla testata tuota itsekin, mutta juoskumattoa ei ole käytettävissä ja mäet on ulkona vähän ehkä haasteellisessa kunnossa :D Kahtellahan. Mulla ois haaveena päästä myös mittauttamaan aerobinen ja anaerobinen kynnykseni, sekin auttaisi mukavasti treeneissä kun tulisi sitten treenattua oikeilla sykkeillä. Kahtellahan sitäkin :D
VastaaPoista