Nyt lähtee aika vänkää blogisettiä tähän arkiseen keskiviikkopäivään! Kävin viime viikolla katsomassa uusimman Disney-elokuvan Räyhä-Ralf valloittaa internetin, jonka parhaimmistoa on kohtaus, jossa Nelli Karamelli hengailee eri Disney-leffoista yhteen kokoontuneiden prinsessojen kanssa. Kun tänä viikonloppuna Floridan Walt Disney Worldissa järjestetään supersuosittu runDisney Princess Half Marathon, jossa tavalliset kuolevaiset juoksentelevat prinsessa-asuissa, mieleeni juolahti vastustamattoman hauska visio siitä, millaisia oikeat Disney-prinsessat olisivat puolimaratonin osanottajina. Internetin ihmemaa on täynnä "Mikä Disney-prinsessa olet?" -tyyppisiä testejä, joten ehkä me juoksevat wannabe-prinsessat voimme löytää sielunsisaremme tästä skenaariosta.
Kuvitellaan siis, että eräänä päivänä kaukaisessa maassa juostaan satumainen puolimaraton, jonne kaikki Disneyn hiukan satunnaisilla prinsessakriteereillä ylennetyt naishenkilöt löytävät tiensä. Käyvätkö heidän unelmansa toteen? Mitkä vaarat vaanivat reitillä ja ketkä selviävät maaliin asti?
Lumikki melkein diskataan, koska hän eksyy radalta lirkuttelemaan linnunpoikaselle, mutta toimitsijan sydän sulaa ja Lumikki jatkaa sipsuttamistaan laitettuaan lisää aurinkorasvaa. Heleän lauleskelun ja joka suuntaan jaettujen hyvänonnentoivotusten siivittämä kevyt askel kuitenkin seisahtuu harmillisesti kesken suorituksen, kun hyväuskoinen neitonen ottaa vastaan taukopisteellä tarjottua urheilujuomaa, vaikka vanhoista konkareista muodostuva tukijoukko on moneen kertaan varoittanut koskemasta mihinkään, mihin vatsa ei ole tottunut. Mutta kun kieltäytyminen olisi kamalan epäkohteliasta! Lumikin juoksu siis katkeaa pökerryttäviin mahakramppeihin.
Tuhkimo on odottanut juoksupäivää kuin kuuta nousevaa, koska se merkitsee hetken rauhaa ylibuukatusta arkielämästä, jossa hänen pitää siivoilla kaikkien jälkiä joka merkityksessä. Tässä juoksupäivän aamunakin ehti iskeä lähes kohtalokas vaatekriisi, kun tuli kamala kiire ja vanhasta juoksupaidasta repesi sauma. Tuhkimo nauttii joka sekunnista radalla, mutta ei ehdi jäädä nauttimaan maalihuollosta, koska täytyy kiirehtiä jo kotiin.
Auroralla on hämmentävän valtaisa fanijoukko reitin varrella ja hänen nimensä raikuu aplodien kera pitkin mutkia. Aiheuttaa draamaa maalissa, kun saa haavan sormeensa muovimukin reunasta eikä osaa päättää, pukeeko päälleen pinkin vai sinisen hupparin, kun kummatkin piti ottaa kaiken varalta mukaan.
Ariel kävi kolme päivää sitten urheilukaupassa juoksua varten ja lankesi ihan jokaiseen myyntipuheeseen. Kirmaa intoa puhkuen apunaan sykemittari, intervallilaskuri, uudet kuulokkeet, juomareppu ja vyölaukku täynnä evästä. Valitettavasti Ariel erehtyi ostamaan myös upouudet lenkkarit, jotka tekevät siinä määrin kiusaa tottumattomille jaloille, ettei hän ihan selviä vaaditussa ajassa maaliin.
Belle juoksee kuulokkeet korvilla äänikirjojen voimalla ja saa välillä osakseen kummastuneita katseita, kun hän huokailee itsekseen erityisen sykähdyttävälle kohdalle. Ainoa asia, mikä onnistuu rikkomaan juoksevan lukutoukan onnellisen kuplan, on viereen änkevä pullistelija, joka haluaa kehua itseään ja miehistä erinomaisuuttaan eikä tajua, että silmien pyöräyttely ja sarkastiset vastakommentit ovat poistumiskehotus.
Jasminen isä on juoksutapahtuman pääsponsori ja tytär on vuosi toisensa jälkeen tehnyt asiaankuuluvaa PR-keikkaa tapahtuman hyväksi. Nyt Jasmine kuitenkin kyllästyi olemaan palkintojenjakajana ja ilmoittautuikin itse väärällä nimellä, lippiksen ja aurinkolasien taakse naamioituneena. Valeasu ei kuitenkaan pysy päällä kauaa, kun erään toimitsijan käytös pistää Jasminen silmään asiattomana ja hän pistää mokoman ruotuun kuuluttaen kaikille ympärillä oleville, kenen tytär oikeasti on!
Pocahontas ei tarvitse juoksunsa tueksi mitään teknologiaa tai edes lenkkareita, koska liikehän lähtee sisäisestä voimasta ja kaiken maailman kännykkäsovelluksiin ja ravintolisiin tukeutuvat juoksijat ovat hänen mielestään harmillisesti etääntyneet luonnosta ja oman sydämensä kuuntelusta. Rutinoituneelle polkujuoksijalle puolimaratonin reitti on piece of cake, eikä vastatuulikaan näytä ikinä osuvan hänen kohdalleen. Kauhistelee muovimukien määrää ja huomauttelee ihmisille roskaamisesta.
Mulan vaikuttaa lähtöviivalla aika ulkopuoliselta ja suoraan sanottuna omituiselta, ja näyttäisi olevan paikalla vain ylläpitääkseen katsomossa tiukannäköisenä istuvan isänsä kunniaa. Hän jää pitkäksi aikaa jumiin tyhmää läppää heittävän mieslauman keskelle, mutta kilometrien ja ilmeisesti itseluottamuksen karttuessa yhä useampi jää nielemään hänen pölyjään ja viilettäessään viimeisillä kilometreillä ohi viimeisistäkin kovapintaisista äijistä nämä sekoavat sukkiinsa tajutessaan ensimmäistä kertaa, että heidän haastajansa onkin tyttö.
Tiana suostui jänikseksi rikkaalle ja avuttomalle kultalusikkapojalle, joka lupasi (ehkä) maksaa (joskus). Valmennettava pyrkii lusmuilemaan joka käänteessä, mutta Tiana valvoo tarkasti keskivauhtia ja kilometripaaluja kellontarkka tulos mielessään ja opettaa, miten syödään proteiinipatukka lenkin aikana ilman, että tarvitsee pysähtyä.
Rapunzel on odottanut ensimmäistä puolimaratoniaan puolet elämästään ja lähtöä odotellessaan vuoroin säntäilee ympäriinsä hihkuen kuinka tämä on hänen elämänsä paras päivä, vuoroin taas vajoaa epätoivoon siitä, kuinka hullusti tuli tehtyä. Liikkeelle lähdettyä tukka karkailee jatkuvasti naamalle ja juoksutekniikasta ei ole tietoakaan, mutta Rapunzelin into ja hyväntuulisuus on niin vastustamaton, että hän kerää nopeasti kannattajajoukon ympärilleen.
Merida on mielestään maailman epäonnekkain tapaus, koska äiti ilmoitti hänet tälle puolimaratonille ja änki itsekin mukaan! Sikanoloa! Merida yrittääkin hampaat irvessä juosta äitiään karkuun, mutta mokomalla maraton-konkarilla on tuskastuttavan tasainen etenemisvauhti. Epätoivoisia keinoja tarvitaan, joten Merida nappaa toiselta juoksijalta jonkun epäilyttävän näköisen energiageelin ja suostuttelee äitinsä vetämään sen huiviinsa, jos vaikka se hidastaisi menoa.
Elsa haluaisi juosta puolimaratonin ylhäisessä yksinäisyydessään, koska kukaan muu ei voi mitenkään ymmärtää hänen henkilökohtaista juoksutekniikkaansa. Pikkusisko Anna pysyttelee kuitenkin sitkeästi kantapäillä sisarellista laatuaikaa tavoitellen. Elsa yrittää karkottaa perävaununsa mykkäkoululla varmana siitä, että sisko vielä saa tätä menoa sydänkohtauksen, kunnes pikahuoltotaukoa pitäessään roiskii vahingossa Ice Poweria Annan silmään ja menee täyteen itsesyytöspaniikkiin.
Vaiana on hankkinut kunnioitettavat pohjelihakset juoksemalla biitsin hiekalla ja hän kerää tällä puolimaratonillaan rahaa ympäristönsuojelujärjestölle. Kaikki kuuloetäisyydelle osuvat saavat varmasti tietää tämän ja erityisen hanakasti Vaiana vaanii kanssajuoksevaa ex-urheilujulkkista, jonka pitäisi hänen mielestään ilman muuta tehdä merkittävä lahjoitus.
Kukaan ei voi ymmärtää, mistä pienen ja piskuisen Nelli Karamellin loputon energia on lähtöisin, kunnes hän alkaa viiden kilsan paikkeilla vedellä tikkareita ja limua ilmeisen pohjattomasta hupparintaskustaan. Sokerihumalan voimalla Nelli ryttyyttää menemään niin, että edessä hölköttelevät tientukkeet hyppivät säikähtäen syrjään.
Kertokaahan kommenteissa, samaistutteko kehenkään näistä juoksijattarista! Itse olen ehkä jonkinlainen sekoitus Pocahontasin intuitiivisuutta ja Tianan määrätietoista tavoitteellisuutta. Tällä tekstillä ei muuten ole tarkoitus antaa ymmärtää, että kaikki miesjuoksijat olisivat jonkin lajin ääliöitä. Sama pätee juokseviin äitihenkilöihin. Taianomaista keskiviikkopäivää kaikille ja käykäähän vielä vilkaisemassa tämä teemaan sopiva Pocket Princesses -sarjakuvan osa, jota en tohtinut laittaa suoraan blogipostaukseen taiteilijan itsensä tekemien kuvienjakamislinjausten vuoksi (mikä hänelle tottakai suotakoon).
Kommentit
Lähetä kommentti