Ruokavaliolla eroon siitepölyallergiasta

Lepän siitepölykausi on yllämme, näin kertoo Norkko. Siksipä ryhdyin leppä- ja koivuallergikkona jo viime viikon maanantaina valmistelemaan sotatoimia siitepölyallergiaa vastaan. Tästä tulee seitsemäs kevät, kun ne mokomat pölyt eivät pääse pilaamaan olotilaani, ja kerron tänään, kuinka se onnistuu ruokavaliomuutoksen avulla.

Pidetään pieni tarinatuokio. Olen aina ollut melko pahasti allerginen lepän ja varsinkin koivun siitepölylle sekä lievästi melkein kaikille ruoka-aineille, joita nimitetään näiden ristiallergeeneiksi. Kevät 2012 oli kuitenkin erityisen kamala. Muistan parhaiten olohuoneen sohvan, koska lojuin siinä melkeinpä kaiket päivät. Söin kyllä allergialääkkeitä, muistaakseni kolmea eri lajia lääkärin ohjeiden mukaan, mutta silti en pystynyt ulkoiluttamaan koiraa ja oireet puskivat pintaan heti, kun kävin ulkona postilaatikolla. Oikeastaan neljän seinän sisällä pysytellessäkin kurkku oli turvonnut ja tuntui olevan täynnä nuppineuloja, silmät kutisivat ihan sietämättömästi, ja ehkä painavin tunne kaikista oli se lamaannuttava väsymys, jonka koin ensimmäistä kertaa tuona keväänä. Se kuuluu nimittäin myös siitepölyallergian oireisiin, ei pelkästään joidenkin allergialääkkeiden sivuvaikutuksiin. Kun siis kuulin sieltä nenäliinavuoren uumenista, että eräs hieroja-akupunkteeraajaperhetuttu suositteli siitepölyallergioiden hoidoksi vehnän, maidon ja sokerin karsimista ruokavaliosta, olin täysillä valmis kokeilemaan uutta keinoa seuraavana keväänä.

Kuten voi päätellä siitä, että ryhdyn tähän keväiseen ruokavaliomuutokseen jo seitsemättä kertaa, temppu toimi ja toimii edelleen. Aloitan ruokavalion paria viikkoa ennen kuin lepän siitepöly lähtee kunnolla ilmoille (mikä siis vaihtelee joka vuosi ja vaatii vähän siitepölytiedotteen seurantaa) ja lopetan suunnilleen kesäkuun alkupuolella, kun koivun pöly on häippäissyt. Niin kauan kuin noudatan ruokavaliota, olen täysin oireeton enkä tarvitse edes allergialääkkeitä.

Allergiaoireettomuus ilman lääkkeitä voi kuulostaa järjenvastaiselta ituhippiuskomukselta. Tai mitä jos kyse on vain placebo-vaikutuksesta? Kyllä se muutaman ensimmäisen oireettoman kevään jälkeen alkoi minustakin tuntua vähän liian hyvältä ollakseen totta. Onneksi olen muutamana keväänä lipsunut ruokavaliosta sen verran, että oireet ovat palanneet (eivät tosin ihan pahimmanlaatuisina), joten olen saanut todistettua ihan empiirisesti, että ensinnäkään omat siitepölyallergiat eivät ole hävinneet iän mukana mihinkään, ja että tämä ruokavaliosysteemi todellakin toimii. Joten jos kyseessä on placebo, niin se on ainakin helvetin tehokas.

Sitä paitsi, kun lähdin tutkimaan, onko siitepölyallergian hoidosta ruokavalion avulla olemassa mitään oikeaa tietoa, kävi ilmi, että sen taustalta löytyy ihan rationaalinen, tieteellinen selitys. Suomeksi kaikki informaatio on kyllä kiven alla – ainoa neuvo, mitä allergikko saa suomenkielisistä lähteistä ruokavalioon liittyen, on välttää ristiallergia-aineita. No shit, Sherlock. Sen sijaan kansainvälisessä internet-maailmassa on huomattu yhteys ruokavalion ja siitepölyallergioiden välillä.

Melko äskettäin on tehty paljon tutkimuksia, jotka osoittivat, että ihan kaikki allergiat – eivät pelkästään ruoka-aineisiin liittyvät – johtuvat elimistön immuunijärjestelmän epätasapainosta, ja että hämmästyttävän suuri osa tästä immuunijärjestelmästä asustelee suolistossa. Ihmisen ruuansulatusjärjestelmää ei ole alun perin rakennettu käsittelemään joitakin sellaisia ruoka-aineita, joita nykyään kulutamme hyvin suurissa määrissä, ja tämä aiheuttaa rasitusta suolistolle. Kun näiden järjestelmää häiritsevien ruoka-aineiden – suurimpina vehnä, maito ja sokeri – aiheuttama rasitus poistetaan, vastustuskyky pystyy sietämään siitepölyjäkin.

Jotkut ovat kysyneet, että mitä ihmettä ihminen sitten syö, jos vehnä, maito ja sokeri ovat kiellettyjä. Kyllähän ne äkkiseltään mietittynä vaikuttavat aika olennaisilta ruokavalion osilta. Kuitenkin keliaakikot, maitoallergikot, vegaanit, FODMAP-ihmiset sun muut joutuvat ja onnistuvat elämään jollain, ja koska heidän määränsä on kasvamaan päin (varsinkin keliakia on Suomessa hyvin yleistä verrattuna moniin muihin maihin), vaihtoehtoja vehnälle ja maidolle on tarjolla. Maitokielto muuten koskee ainoastaan lehmänmaitoa, muut maidot kun eivät vaikuta suolistoon samalla tavalla. Sokeria saamme erityisesti prosessoiduista ruuista sekä kaikista makeista herkuista, joita ihminen ei varsinaisesti tarvitse elääkseen. Hedelmäsokeri ja hunaja ovat sallittuja, koska vaikka niilläkin saa hampaansa tuhottua suuria määriä syömällä, ne ovat kemiallisesti erilaisia kuin "tavallinen" sokeri.

Vehnätön ja sokeriton mysli sokeroimattoman mustikkakeiton kanssa

Itse tekemäni lehtikaali-papukeitto tältä viikolta; oli hyvin helppo valmistaa ilman "kiellettyjä" ainesosia!

Välipalaksi ja proteiiniksi Earth Controlin kikherne-siemensekoitusta

Käytännössä tämä "kevätruokavalio" tarkoittaa minulle sitä, että en herkuttele makealla ollenkaan, käytän tilanteesta riippuen kaura- soija- tai kookosmaitotuotteita silloin harvoin kun tarvitsen, ja yleensä korvaan leivän jollain muulla välipalalla. Yllättävän monissa ruis- tai kauraleivissä on mukana vehnää, kun lukee pakkausselosteen, mutta kuten sanottua, Suomi on keliakian johtomaa joten täysin gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyy. Osa näistä vaihtoehtotuotteista tietenkin on valitettavasti paljon kalliimpia kuin vastaavat "tavalliset" tuotteet. Tämän olen huomannut varsinkin yrittäessäni löytää korvaajaa proteiinipatukoille ja -juomille – vaihtoehtoja on vähän ja ne ovat puolet kalliimpia. Proteiinituotteiden löytämisen lisäksi minulle henkilökohtaisesti ikävimmät puolet tämän ruokavalion noudattamisessa ovat suklaakielto ja se, että kahviloissa on hankala käydä, jos siis haluaisi nauttia jotain muutakin kuin teetä.

Yosan kauravälipalat ovat maidottomia ja vehnättömiä. Useimmissa on lisättyä sokeria, mutta tässä ei ole.

Rajoituksiin sopivia kauramömmöjä löytyi toinenkin.

Nämä protskupatukat ovat ruokavalioon sopivia ja vielä kotimaisiakin, mutta valitettavasti liian hintavia, että viitsisin niitä kovin montaa ostaa.

Mistä pääsemmekin toiseen usein esitettyyn kysymykseen mitä sä sitten oikein syöt?! -ihmettelyn lisäksi: Eikö tuollainen rajoittaminen vaadi ihan mahdottoman määrän itsekuria? No, myönsinhän jo tuossa ylempänä, että joskus olen tästä vähän lipsunut. Yleisesti ottaen ja hieman yksinkertaistaen voin kuitenkin sanoa, että suklaasta kieltäytymisen tuska on aika pieni hinta siitä, että pystyn paitsi olemaan virkeänä ja terveenä ja ylipäätään hengittämään, myös lenkkeilemään ulkona läpi kevään. Oikeastaan kysymys ei edes ole varsinaisesti itsekurista vaan siitä, että haluaa voida hyvin. Kummallista kyllä, tajusin ryhtyä soveltamaan tätä kevätruokavalioni ajatusmallia ruokavalintoihini ylipäätään vasta sitten, kun aloitin liikuntaharrastuksen. En usko, että tulen kärsimään tänä keväänä edes hirvittävistä suklaanhimoista, kun kaikki mielihalut ovat alkaneet kummasti vähentyä. Ajattelin kaiken varalta kuitenkin sopia itseni kanssa etukäteen, että saan syödä palmusunnuntaina vähän pääsiäissuklaata, koska tämän ruokavaliomuutoksen vaikutus ei ole koskaan aikaisemminkaan katkennut yhteen harha-askeleeseen.

Tähän lopuksi haluan vielä selventää, että tämä ruokavalio ei ole minulle mikään ideologia, johon haluan käännyttää, vaan toimivaksi havaittu keino pitää itseni terveenä. Suosittelen tätä keinoa kyllä erittäin lämpimästi kaikille siitepölyallergioista kärsiville ja neuvon mielelläni vehnä-, maito- ja sokerituotteiden korvaamisessa, mutta kun näiden ja muidenkin ruoka-aineiden vaarallisuudesta vouhottaminen menee joskus yli laidan, niin haluan pitää itseni erossa kaiken maailman ruokasaarnaajista. Toteutan tätä väliaikaista ruokavaliota ja myös yleisesti tekemääni ruokaremonttia terveellisempään suuntaan voidakseni itse paremmin, en ollakseni jotenkin parempi ihminen kuin muut. En ole myöskään missään tapauksessa lääkevastainen, vaikka olenkin korvannut allergioiden lääkehoidon tällä ruokavaliolla. Syynä on ainoastaan se, että ruokavalio toimii selvästi tehokkaammin kuin yksikään koskaan kokeilemani lääke. Kuitenkin olen sitäkin mieltä, että kun todisteita joidenkin ruoka-aineiden vaikutuksista elimistöön on olemassa, voi olla ihan hyödyllistä hieman harkita siitepölykauden ulkopuolellakin, millaisissa määrissä niitä kuluttaa.

Linkkaan tähän vielä englanninkielisen sivun, jossa selitetään selkeästi allergiaoireita ja immuunijärjestelmää sekä annetaan vähän laajennettu lista ruoka-aineista, joita kannattaa allergia-aikana välttää. Siellä on omat vinkkinsä myös pujoallergikoille, joihin en itse kuulu. Laitoin tähän postaukseen nyt vähän kuvia allergiakauden vaihtoehtoruuista (mistä en ole saanut rahaa miltään taholta) ja tuli mieleen, että voisin napata Youtubesta What I eat in a day -tyyppisen idean tässä kevään aikana, jos sellaiselle olisi kiinnostusta.

Kovasti tsemppiä kaikille siitepölyallergikoille!