Sairastaminen on näköjään entistäkin pitkäveteisempää silloin, kun se osuu treeniohjelman päälle. Hitto.
Silloin, kun olen kipeänä, olen aina jossain pienessä räkätaudissa. Muistan olleeni tasan kaksi kertaa kuumeessa elämäni aikana ja koska pikkuflunssat eivät koskaan kaada sängynpohjalle kuin ehkä yhdeksi illaksi, joutuu aina muistuttelemaan itseään, että tauti lähtee nopeammin, jos malttaa levätä. Kun tätä lähes täysissä ruumiin voimissa niistelemistä ja himmailua jatkuu parikin päivää, siihen meinaa kyllästyä kuoliaaksi. Jaloissani tuntui pari tuntia sitten levottomat jalat -tyyppisiä kramppeja, kun lihakset valittivat liikkumattomuuttaan, mutta räkäisissä keuhkoissa käy sellainen rohina, ettei juoksemaan ole ihan heti asiaa. Siksi saattekin, arvon lukijat, kestää tällaista pitkästyneen bloggaajan höpinäpostausta tänään.
Olen pakottanut itseni lepäilemään laakereillani koko räkätaudin ajan, jotta se menisi ehkä vähän nopeammin pois. Päiviä on hallinnut jääkaapin ja Youtuben suurkulutus – olen niitä ihmisiä, jotka syövät tylsyyteensä. Olen kuitenkin kyllästynyt jo tylsyyssyömiseenkin, joten eiköhän tästä päästä taas järkevämpään ruokarytmiin, kun flunssa väistyy. Näkeepähän tässä ainakin selvästi, kuinka tärkeä asia liikunnasta on tullut vuorokauden rytmittäjänä ja järkevän ruokahalun ylläpitäjänä. Viime viikon suurimmat aikaansaannokseni olivat:
1) olen nyt ajan tasalla Jordan Shrinks'in Youtube-kanavasta
2) keksin haluta joskus osallistua Extremeruniin
3) löysin netistä ihanat juoksushortsit, jotka saan ostaa sitten, kun painan 64 kiloa
Kuinka upeaa.
Täältä nenäliinamerestä ollaan kuitenkin jo räpiköimässä rannalle. Jaksoin käydä tänään kirjastossa, Sokoksella JA apteekissa ja räkäiset aivoni lähtivät sen verran liikkeelle, että tajusin, kuinka pieni asia jonkun yhden tai puolentoista viikon sairastaminen on verrattuna melkein koko kevään kestävään puolimaraton-treenikauteen. Joten tästä sitä lähdetään uuteen nousuun. Nyt tuskin ainakaan iskee toista flunssaa treenikauden aikana, kun olen nykyään niin harvoin kipeänä.
Tuleeko kenellekään muulle näin tylsää sairastaessa? Kuinka viihdytätte itseänne, tuleeko rutiineja suunnaton ikävä ja kuinka niihin palaaminen yleensä sujuu? Pikaista paranemista kaikille, jotka lähtevät kevättä kohti nenäliinoihin hukkuen!
Silloin, kun olen kipeänä, olen aina jossain pienessä räkätaudissa. Muistan olleeni tasan kaksi kertaa kuumeessa elämäni aikana ja koska pikkuflunssat eivät koskaan kaada sängynpohjalle kuin ehkä yhdeksi illaksi, joutuu aina muistuttelemaan itseään, että tauti lähtee nopeammin, jos malttaa levätä. Kun tätä lähes täysissä ruumiin voimissa niistelemistä ja himmailua jatkuu parikin päivää, siihen meinaa kyllästyä kuoliaaksi. Jaloissani tuntui pari tuntia sitten levottomat jalat -tyyppisiä kramppeja, kun lihakset valittivat liikkumattomuuttaan, mutta räkäisissä keuhkoissa käy sellainen rohina, ettei juoksemaan ole ihan heti asiaa. Siksi saattekin, arvon lukijat, kestää tällaista pitkästyneen bloggaajan höpinäpostausta tänään.
Olen pakottanut itseni lepäilemään laakereillani koko räkätaudin ajan, jotta se menisi ehkä vähän nopeammin pois. Päiviä on hallinnut jääkaapin ja Youtuben suurkulutus – olen niitä ihmisiä, jotka syövät tylsyyteensä. Olen kuitenkin kyllästynyt jo tylsyyssyömiseenkin, joten eiköhän tästä päästä taas järkevämpään ruokarytmiin, kun flunssa väistyy. Näkeepähän tässä ainakin selvästi, kuinka tärkeä asia liikunnasta on tullut vuorokauden rytmittäjänä ja järkevän ruokahalun ylläpitäjänä. Viime viikon suurimmat aikaansaannokseni olivat:
1) olen nyt ajan tasalla Jordan Shrinks'in Youtube-kanavasta
2) keksin haluta joskus osallistua Extremeruniin
3) löysin netistä ihanat juoksushortsit, jotka saan ostaa sitten, kun painan 64 kiloa
Kuinka upeaa.
Täältä nenäliinamerestä ollaan kuitenkin jo räpiköimässä rannalle. Jaksoin käydä tänään kirjastossa, Sokoksella JA apteekissa ja räkäiset aivoni lähtivät sen verran liikkeelle, että tajusin, kuinka pieni asia jonkun yhden tai puolentoista viikon sairastaminen on verrattuna melkein koko kevään kestävään puolimaraton-treenikauteen. Joten tästä sitä lähdetään uuteen nousuun. Nyt tuskin ainakaan iskee toista flunssaa treenikauden aikana, kun olen nykyään niin harvoin kipeänä.
Tuleeko kenellekään muulle näin tylsää sairastaessa? Kuinka viihdytätte itseänne, tuleeko rutiineja suunnaton ikävä ja kuinka niihin palaaminen yleensä sujuu? Pikaista paranemista kaikille, jotka lähtevät kevättä kohti nenäliinoihin hukkuen!
Kiitos vertaistukitsempeistä (näin vähän myöhässä)! :D
VastaaPoistaSamoja tuntemuksia nyt melkein viikon sairastelun jälkeen. Tuskastuttavaa ja tylsää, kun ei voi oikein tehdä mitään, eikä uskalla lähteä liian innokkaasti liikkeelle, ettei pahenna tilannetta. Tylsyyssyöminen on myös todella tuttu harrastus, mutta siitäkään ei saa kunnon nautintoa, kun makuaisti on puoliksi turtunut.
Toivottavasti jo ensi viikolla pääsisi liikkeelle.