Nyt on jännää! Tänä iltana pakkasin tavarat Helsinki City Running Daylle ja sen jälkeen ehdin ensimmäistä kertaa koko valmistautumisaikana potea hermostusta, aiheesta "mitä jos täyteenpakattu reppuni ei mahdu kisapaikan varustesäilytyspussiin?", kunnes eräs ystävällinen sielu muistutti rautatieaseman säilytyslokeroiden olemassaolosta. Nyt maltoin siis vihdoinkin istua alas kirjoittamaan tätä postausta, jossa kerron, mitä pieniä valmistelujuttuja olen vielä tällä viikolla tehnyt, ja mikä on suunnitelmani ensimmäisestä puolimaratonistani selviytymiseen. Kirjoittelen sitten seuraavan kerran vasta HCR:n jälkeen, lähden nimittäin Helsinkiin jo huomenna enkä ota läppäriä mukaan.
Lenkit lyhenivät jo viime viikolla aika reilusti siihenastisista kilometrimääristä, maksimissaan kuuteen kilometriin treeniä kohden, mutta tällä viikolla himmailin vielä lisää. Tiistaina vetelin neljä kilsaa kaikista rennoimmalla vauhdilla ja tänään viimeiseksi "shakeout"-lenkiksi kolme kilometriä normaalivauhdilla. Välissä kävin kuntosalilla kehonhuoltotunnilla, jossa ei tehty mitään vaativaa lihaskuntoa, mutta venyttelyt tuntuivat yllättävän kovaa seuraavana päivänä takareisissä. Toivottavasti lihakset ehtivät huomisen päivän aikana vielä pehmetä.
Pääsin viime viikolla vapaalle siitepölyallergiaruokavaliostani, mutta jälleennäkemisen riemu suklaan kanssa katkesi melko lyhyeen, koska halusin syödä koko tämän viikon ajan mahdollisimman järkevästi välttäen kaikkea rasvaista ja muutenkin sellaista, minkä tiedän sulavan itselläni vähänkään huonosti. Olen lisännyt vähän hiilihydraattien määrää, mutta koska en ole mikään suuri leivän, puuron tai pastan ystävä muutenkaan, mistään kovin övereistä määristä ei ole kyse. En halunnut lähteä keikuttamaan ruokavaliotani liikaa. Kaiken kaikkiaan olen siis pyrkinyt antamaan keholleni kaikkea hyödyllistä ja tasapainoista, mutta en ole laskenut minkään ravintoaineiden grammamääriä enkä juuri puhuisi omalla kohdallani tankkauksesta.
Tein tällä viikolla HCR-soittolistani valmiiksi ja kävin apteekissa hakemassa valkovaseliinia hiertymienestoon ja Icepoweria, jos vaikka jalkoja sattuisi vähän särkemään melkein kolmen tunnin juoksemisen jälkeen. Onneksi rakkaat lenkkarini eivät ole koskaan aiheuttaneet yhtäkään hiertymää ja ihanat lempishortsini eivät hilaudu sisäreisistä ylös juostessa, joten olen melko optimistinen hiertymien suhteen.
Lähtö kohti kisapaikkaa koittaa jo huomenna, totesin sen mukavimmaksi vaihtoehdoksi näin ulkopaikkakunnalta tulevana. Laskeskelin, että kuinka aikaisin Tampereelta pitäisi lähteä, jos juoksunumeron pitää olla haettuna Töölön kisahallilta viimeistään kymmeneltä ja julkisille liikennevälineille pitää antaa myöhästymisvaraa, ja yhtälön tulokseksi tuli aivan liian aikainen herätys muutenkin raskaalle päivälle! Käyn siis hoitamassa asiat kisatoimistolla jo huomenna vailla mitään hoppua, käyn kaverin luona yöpymässä ja suuntaan kisapaikalle lauantaiaamuna toivottavasti yhtä lailla kiireettömästi.
Kuten jo postauksen alussa mainitsin, varustesäilytyspussin mitat meinasivat nostaa verenpainetta. Varustesäilytykseen saa viedä tavaroita ainoastaan kisatoimistolta annetussa pussissa, joka ei toki ole kovin pieni, mutta melko rajallinen siinä kohtaa, kun täytyy tuoda lakanatkin mukana. Loppujen lopuksi tästä ei onneksi kuitenkaan tule sen suurempaa mutkaa matkaan, kuin että käväisen rautatieasemalla ja jätän sinne säilöön ne tavarat, joita en tarvitse kisahallilla.
Eräs lenkki tuossa viikko sitten osoitti jälleen kerran, että minulle ei riitä vähempi kuin kolme tuntia ruokailun ja lenkin välissä, joten syön kisapäivän aamupalan yhdeksältä ja saan olla vähän tarkka siitä, mikä vatsalle sopii, koska normaalisti en syö siihen aikaan aamusta vielä mitään. Ainakin croisantti ja mustikkakeitto ovat ruokalistalla, sillä ne ovat toimineet loistavasti aikaisemmillakin lenkkiaamupaloilla. Sitten pitää muistaa nesteyttää hyvin ennen juoksua, mutta viimeisellä tunnilla ennen lähtöä en juo enää kamalasti, koska täysi rakko ensimmäisellä kilometrillä ei ole kiva tunne.
Koska tällainen hitaasti juokseva ekakertalainen viettää puolimaratonin reitillä lähemmäs kolme tuntia, varaan suoritukselle paitsi vesivyön myös pientä energialisää. Se pitäisi myös muistaa syödä hyvissä ajoin eikä vasta sitten, kun nälkä on jo lamaannuttanut lihakset. En pidä urheilujuomista tai geeleistä, joten lenkkievääni tulee olemaan ihan pureskeltavaa laatua.
Lähden aina ihan jokaisella lenkillä liikkeelle paljon nopeammin kuin mitä olin lenkin keskivauhdiksi suunnitellut, joten saan vahtia itseäni, etten innostu liikaa lähdössä. Ainakin ensimmäisellä puoliskolla pysyttelen sellaisessa vauhdissa, jolla pitäisi ehtiä koko kierros vaaditussa kolmessa tunnissa, mutta joka tuntuu kuitenkin rauhalliselta ja rennolta. Toisen puoliskon vauhteja katselen sitten jaksamisen mukaan.
Tällä strategialla ekakertalainen toivoo siis selviävänsä 21 kilometristä. Sen tietää sitten vain kokeilemalla, mihin viime kuukausien treeneillä ja näillä suunnitelmilla päästään. Odotuksen tunnelma on ollut aika korkealla jo pari viime päivää, mutta jännitys on ollut ihan positiivisesta päästä. On mahtavaa päästä kokeilemaan uutta haastetta! Juoksupäivälle on muuten luvattu aivan optimaalista säätä, ei vesipisaraakaan näkyvissä ja saa juosta kevyillä varusteilla!
Seuraavaa blogipostausta kirjoittaessani olen puolimaratoonari, ellen hyydy kesken matkan. Nähdään siis toisella puolella!
Lenkit lyhenivät jo viime viikolla aika reilusti siihenastisista kilometrimääristä, maksimissaan kuuteen kilometriin treeniä kohden, mutta tällä viikolla himmailin vielä lisää. Tiistaina vetelin neljä kilsaa kaikista rennoimmalla vauhdilla ja tänään viimeiseksi "shakeout"-lenkiksi kolme kilometriä normaalivauhdilla. Välissä kävin kuntosalilla kehonhuoltotunnilla, jossa ei tehty mitään vaativaa lihaskuntoa, mutta venyttelyt tuntuivat yllättävän kovaa seuraavana päivänä takareisissä. Toivottavasti lihakset ehtivät huomisen päivän aikana vielä pehmetä.
Pääsin viime viikolla vapaalle siitepölyallergiaruokavaliostani, mutta jälleennäkemisen riemu suklaan kanssa katkesi melko lyhyeen, koska halusin syödä koko tämän viikon ajan mahdollisimman järkevästi välttäen kaikkea rasvaista ja muutenkin sellaista, minkä tiedän sulavan itselläni vähänkään huonosti. Olen lisännyt vähän hiilihydraattien määrää, mutta koska en ole mikään suuri leivän, puuron tai pastan ystävä muutenkaan, mistään kovin övereistä määristä ei ole kyse. En halunnut lähteä keikuttamaan ruokavaliotani liikaa. Kaiken kaikkiaan olen siis pyrkinyt antamaan keholleni kaikkea hyödyllistä ja tasapainoista, mutta en ole laskenut minkään ravintoaineiden grammamääriä enkä juuri puhuisi omalla kohdallani tankkauksesta.
Tein tällä viikolla HCR-soittolistani valmiiksi ja kävin apteekissa hakemassa valkovaseliinia hiertymienestoon ja Icepoweria, jos vaikka jalkoja sattuisi vähän särkemään melkein kolmen tunnin juoksemisen jälkeen. Onneksi rakkaat lenkkarini eivät ole koskaan aiheuttaneet yhtäkään hiertymää ja ihanat lempishortsini eivät hilaudu sisäreisistä ylös juostessa, joten olen melko optimistinen hiertymien suhteen.
 |
| Tärkeimpiä: juoksuvaatteet, lenkkarit, kuulokkeet, vesivyö, kännykän vara-akku jotta saa ladattua vielä ennen lähtöä. |
Lähtö kohti kisapaikkaa koittaa jo huomenna, totesin sen mukavimmaksi vaihtoehdoksi näin ulkopaikkakunnalta tulevana. Laskeskelin, että kuinka aikaisin Tampereelta pitäisi lähteä, jos juoksunumeron pitää olla haettuna Töölön kisahallilta viimeistään kymmeneltä ja julkisille liikennevälineille pitää antaa myöhästymisvaraa, ja yhtälön tulokseksi tuli aivan liian aikainen herätys muutenkin raskaalle päivälle! Käyn siis hoitamassa asiat kisatoimistolla jo huomenna vailla mitään hoppua, käyn kaverin luona yöpymässä ja suuntaan kisapaikalle lauantaiaamuna toivottavasti yhtä lailla kiireettömästi.
Kuten jo postauksen alussa mainitsin, varustesäilytyspussin mitat meinasivat nostaa verenpainetta. Varustesäilytykseen saa viedä tavaroita ainoastaan kisatoimistolta annetussa pussissa, joka ei toki ole kovin pieni, mutta melko rajallinen siinä kohtaa, kun täytyy tuoda lakanatkin mukana. Loppujen lopuksi tästä ei onneksi kuitenkaan tule sen suurempaa mutkaa matkaan, kuin että käväisen rautatieasemalla ja jätän sinne säilöön ne tavarat, joita en tarvitse kisahallilla.
Eräs lenkki tuossa viikko sitten osoitti jälleen kerran, että minulle ei riitä vähempi kuin kolme tuntia ruokailun ja lenkin välissä, joten syön kisapäivän aamupalan yhdeksältä ja saan olla vähän tarkka siitä, mikä vatsalle sopii, koska normaalisti en syö siihen aikaan aamusta vielä mitään. Ainakin croisantti ja mustikkakeitto ovat ruokalistalla, sillä ne ovat toimineet loistavasti aikaisemmillakin lenkkiaamupaloilla. Sitten pitää muistaa nesteyttää hyvin ennen juoksua, mutta viimeisellä tunnilla ennen lähtöä en juo enää kamalasti, koska täysi rakko ensimmäisellä kilometrillä ei ole kiva tunne.
Koska tällainen hitaasti juokseva ekakertalainen viettää puolimaratonin reitillä lähemmäs kolme tuntia, varaan suoritukselle paitsi vesivyön myös pientä energialisää. Se pitäisi myös muistaa syödä hyvissä ajoin eikä vasta sitten, kun nälkä on jo lamaannuttanut lihakset. En pidä urheilujuomista tai geeleistä, joten lenkkievääni tulee olemaan ihan pureskeltavaa laatua.
Lähden aina ihan jokaisella lenkillä liikkeelle paljon nopeammin kuin mitä olin lenkin keskivauhdiksi suunnitellut, joten saan vahtia itseäni, etten innostu liikaa lähdössä. Ainakin ensimmäisellä puoliskolla pysyttelen sellaisessa vauhdissa, jolla pitäisi ehtiä koko kierros vaaditussa kolmessa tunnissa, mutta joka tuntuu kuitenkin rauhalliselta ja rennolta. Toisen puoliskon vauhteja katselen sitten jaksamisen mukaan.
Tällä strategialla ekakertalainen toivoo siis selviävänsä 21 kilometristä. Sen tietää sitten vain kokeilemalla, mihin viime kuukausien treeneillä ja näillä suunnitelmilla päästään. Odotuksen tunnelma on ollut aika korkealla jo pari viime päivää, mutta jännitys on ollut ihan positiivisesta päästä. On mahtavaa päästä kokeilemaan uutta haastetta! Juoksupäivälle on muuten luvattu aivan optimaalista säätä, ei vesipisaraakaan näkyvissä ja saa juosta kevyillä varusteilla!
Seuraavaa blogipostausta kirjoittaessani olen puolimaratoonari, ellen hyydy kesken matkan. Nähdään siis toisella puolella!
Kommentit
Lähetä kommentti