No niin, kuukausihan siinä meni, että sain blogin taas auki. Muutin päivälleen neljä viikkoa sitten opintojeni perässä Helsinkiin ja vaikka tavaroiden purku oli aika helppo homma solukämppään muuttavalle sinkulle, joka vaihtoi kotia jo kolmattatoista kertaa elämässään, niin keskittymiskyky ei ole tähän mennessä oikein riittänyt muuhun kuin kotiutumiseen. Tässä neljän viikon aikana olen muun muassa löytänyt lenkkipolut ja lähikaupan, hahmottanut pikkuhiljaa Helsingin keskustaa ja oppinut, että pesutuvan pyykkikoneet pesevät aina vähintään vartin kauemmin kuin ohjelma väittää – silloin, kun eivät ole kokonaan rikki.
Uudet lenkkimaastot ovat täydelliset tällaiselle eksymiseen taipuvaiselle – voi lähteä vain seuraamaan Vantaa-jokea jompaankumpaan suuntaan ja vaikka ylittää sen sopivassa kohdassa. Täällä on myös ollut upeannäköistä, kun kesäkelit ovat jatkuneet näin pitkälle. Viime viikolla ehdin yhdellä pitkällä lenkillä Vanhankaupunginkoskelle asti, toisena iltana lähdin eri suuntaan ja kävelin seitsemän kilometriä Tuomarinkylän kartanon kautta.
Uusia reittejä tosiaankin riittää vaikka maratoniksi asti ja onneksi lenkeillä käyminen ei ole keskeytynyt, vaikka blogille näin kävi. Nyt on nimittäin aika tajuta, että juoksen vajaan kahden viikon päästä puolikkaan Tampere Maratonilla! Verrattuna ensimmäiseen puokkiini toukokuussa Helsinki City Runilla, on keskittyminen ollut nyt viime kuukausina kyllä melkoisen vaeltelevaa. Vaikka olenkin juossut koko kesän ajan säännöllisesti ja pitänyt treeniohjelmasta kiinni, niin silti on vähän sellainen olo, että onkohan tässä nyt valmistauduttu yhtään. Pääkopan tilan kun on vienyt lähinnä pääsykoetulosten odottelu, asunnon hankkiminen ja muuttopakkaus. Tässä kohtaa voinkin olla erittäin helpottunut siitä, että otin heti HCR:stä palauduttuani ja Tampere Maratonille ilmoittauduttuani taas treeniohjelman käyttöön, nappasin sen HCR:n sivuilta juuri ennen kuin harjoitusohjelmat vaihtuivat 12-viikkoisista nykyisin löytyviin 30-viikkoisiin. Kynnys asennoitua lenkille ja hoputtaa itsensä ovesta ulos on nimittäin tuhannesti matalampi, kun ei tarvitse miettiä, että minkäslaisen lenkin tänään juoksisi. Ehkä tässä siis on mahdollisuus selvitä puolimaratonista ilman intensiivistä henkistä fokusoitumistakin, ainakin tajusin varata itselleni hieronnan ylihuomiseksi. Jos vielä kävisi oikein hyvin, niin juoksisin tämän tulevan puolikkaan aikaan 2:45.
Puolimaraton tuleekin nyt hyvään saumaan myös siltä osalta, että se motivoi laittamaan ruokavalion taas järjestykseen seuraavan puolentoista viikon aikana. Miten siihen herkutteluun onkin niin helppo repsahtaa, vaikka tietää, että fiksua ruokavaliota noudattaessa on hyvä olo eikä pidemmän päälle tee edes mieli suklaata? Sentään olen kuitenkin jatkanut ruuanlaittoa täällä uudessakin kodissa, enkä elä eineksillä. Tuleehan se paljon halvemmaksikin köyhälle opiskelijalle. Pistelin juuri toissapäivänä paistinpannulle härkistä, papuja ja tomaattikastiketta iloisesti sekaisin, ja vaikka valmistan vastaavanlaista sösseliä lähes jatkuvasti ja hyvällä menestyksellä, niin tällä kertaa siitä tuli harmillisesti ihan jauhelihakastikkeen makuista. Siis ei sellaisen hyvin maustetun jauhelihakastikkeen, vaan sellaisen umpitylsän kouluruokalaversion. Ja kun liha on ollut pois lautaseltani kahdeksan vuotta, niin en edes yhtään pidä jauhelihakastikkeen mausta.
Kun keskittyminen on tässä lipsunut juoksutreenauksen ja ruokavalion osalta, niin otin nyt mietintään, miten voisin saada vähän lisäpotkua tähän juoksuharrastukseen. Tampere Maratonin jälkeen ei ole näköpiirissä mitään konkreettista tavoitetta järkevällä aikavälillä, mutta tarvitsen jotain rakennetta harjoitteluun, jotta rutiini pysyy. Ja vaikkei minulla ole harrastuksessani mitään kovia tavoitteita mielessä, niin varmasti jokainen on sitä mieltä, että edistyksen havaitseminen on tärkeää, kun johonkin hommaan uhraa aikaansa kuukausien ja vuosien ajan. Juuri nyt epäilen olevani hiukan jumissa edistykseni kanssa ja tarvitsen jotain uutta koneistoon. Ehdotuksia juoksukouluista tai muista treeniavuista Helsingin seudulla otetaankin mieluusti vastaan!
Syksylle en ole ottanut juoksutapahtumia tähtäimeen, koska opintojen aloittamisessa saattaa olla ihan tarpeeksi tekemistä ja juoksuaiheiseksi tavoitteeksi tälle vuodenajalle riittää nyt se, että yritän totutella juoksemaan ulkona myös syksyisissä säissä. Keväällä on kuitenkin luvassa Helsinki City Runin uusinta, ja sitä ennen melko varmasti lenkkarit vetävät myös parille mukavalle kympin matkalle Helsinki10:lle ja Naisten Kympille. Helsinki Half Marathonille pääsisi myös oikein houkuttelevaan yhteishintaan Helsinki10:n kanssa, mutta sitä pitää kyllä miettiä ajankohdan takia; pystynkö juoksemaan kaksi puolimaratonia kolmen viikon päässä toisistaan, kun kevyiden lenkkieni vauhdit ovat tällä hetkellä sitä tasoa, että mummot rollaattoreilla melkein pysyisivät perässä?
Antakaahan kuulua, jos teillä on aikomuksia yllä mainittuihin juoksutapahtumiin! Entä miten teillä meni treenaus kesällä ja miten aiotte pitää motivaatiota yllä syysiltojen pimetessä? Millaisen listan tekisin seuraavan Top 10 -postaukseeni?
Ihanaa kun luette täällä ja käykää toistekin, en ajatellut pitää toista kuukauden mittaista taukoa ihan lähiaikoina!
Uudet lenkkimaastot ovat täydelliset tällaiselle eksymiseen taipuvaiselle – voi lähteä vain seuraamaan Vantaa-jokea jompaankumpaan suuntaan ja vaikka ylittää sen sopivassa kohdassa. Täällä on myös ollut upeannäköistä, kun kesäkelit ovat jatkuneet näin pitkälle. Viime viikolla ehdin yhdellä pitkällä lenkillä Vanhankaupunginkoskelle asti, toisena iltana lähdin eri suuntaan ja kävelin seitsemän kilometriä Tuomarinkylän kartanon kautta.
Vanhassakaupungissa pitää käydä toistekin hölkkäämässä, siellä on paljon nätimpää kuin mitä tämä pilvinen, minun taidoillani otettu kuva antaa ymmärtää. |
Uusia reittejä tosiaankin riittää vaikka maratoniksi asti ja onneksi lenkeillä käyminen ei ole keskeytynyt, vaikka blogille näin kävi. Nyt on nimittäin aika tajuta, että juoksen vajaan kahden viikon päästä puolikkaan Tampere Maratonilla! Verrattuna ensimmäiseen puokkiini toukokuussa Helsinki City Runilla, on keskittyminen ollut nyt viime kuukausina kyllä melkoisen vaeltelevaa. Vaikka olenkin juossut koko kesän ajan säännöllisesti ja pitänyt treeniohjelmasta kiinni, niin silti on vähän sellainen olo, että onkohan tässä nyt valmistauduttu yhtään. Pääkopan tilan kun on vienyt lähinnä pääsykoetulosten odottelu, asunnon hankkiminen ja muuttopakkaus. Tässä kohtaa voinkin olla erittäin helpottunut siitä, että otin heti HCR:stä palauduttuani ja Tampere Maratonille ilmoittauduttuani taas treeniohjelman käyttöön, nappasin sen HCR:n sivuilta juuri ennen kuin harjoitusohjelmat vaihtuivat 12-viikkoisista nykyisin löytyviin 30-viikkoisiin. Kynnys asennoitua lenkille ja hoputtaa itsensä ovesta ulos on nimittäin tuhannesti matalampi, kun ei tarvitse miettiä, että minkäslaisen lenkin tänään juoksisi. Ehkä tässä siis on mahdollisuus selvitä puolimaratonista ilman intensiivistä henkistä fokusoitumistakin, ainakin tajusin varata itselleni hieronnan ylihuomiseksi. Jos vielä kävisi oikein hyvin, niin juoksisin tämän tulevan puolikkaan aikaan 2:45.
Puolimaraton tuleekin nyt hyvään saumaan myös siltä osalta, että se motivoi laittamaan ruokavalion taas järjestykseen seuraavan puolentoista viikon aikana. Miten siihen herkutteluun onkin niin helppo repsahtaa, vaikka tietää, että fiksua ruokavaliota noudattaessa on hyvä olo eikä pidemmän päälle tee edes mieli suklaata? Sentään olen kuitenkin jatkanut ruuanlaittoa täällä uudessakin kodissa, enkä elä eineksillä. Tuleehan se paljon halvemmaksikin köyhälle opiskelijalle. Pistelin juuri toissapäivänä paistinpannulle härkistä, papuja ja tomaattikastiketta iloisesti sekaisin, ja vaikka valmistan vastaavanlaista sösseliä lähes jatkuvasti ja hyvällä menestyksellä, niin tällä kertaa siitä tuli harmillisesti ihan jauhelihakastikkeen makuista. Siis ei sellaisen hyvin maustetun jauhelihakastikkeen, vaan sellaisen umpitylsän kouluruokalaversion. Ja kun liha on ollut pois lautaseltani kahdeksan vuotta, niin en edes yhtään pidä jauhelihakastikkeen mausta.
Välipalalla omassa huoneessa on kotoisa tunnelma, |
Kun keskittyminen on tässä lipsunut juoksutreenauksen ja ruokavalion osalta, niin otin nyt mietintään, miten voisin saada vähän lisäpotkua tähän juoksuharrastukseen. Tampere Maratonin jälkeen ei ole näköpiirissä mitään konkreettista tavoitetta järkevällä aikavälillä, mutta tarvitsen jotain rakennetta harjoitteluun, jotta rutiini pysyy. Ja vaikkei minulla ole harrastuksessani mitään kovia tavoitteita mielessä, niin varmasti jokainen on sitä mieltä, että edistyksen havaitseminen on tärkeää, kun johonkin hommaan uhraa aikaansa kuukausien ja vuosien ajan. Juuri nyt epäilen olevani hiukan jumissa edistykseni kanssa ja tarvitsen jotain uutta koneistoon. Ehdotuksia juoksukouluista tai muista treeniavuista Helsingin seudulla otetaankin mieluusti vastaan!
Syksylle en ole ottanut juoksutapahtumia tähtäimeen, koska opintojen aloittamisessa saattaa olla ihan tarpeeksi tekemistä ja juoksuaiheiseksi tavoitteeksi tälle vuodenajalle riittää nyt se, että yritän totutella juoksemaan ulkona myös syksyisissä säissä. Keväällä on kuitenkin luvassa Helsinki City Runin uusinta, ja sitä ennen melko varmasti lenkkarit vetävät myös parille mukavalle kympin matkalle Helsinki10:lle ja Naisten Kympille. Helsinki Half Marathonille pääsisi myös oikein houkuttelevaan yhteishintaan Helsinki10:n kanssa, mutta sitä pitää kyllä miettiä ajankohdan takia; pystynkö juoksemaan kaksi puolimaratonia kolmen viikon päässä toisistaan, kun kevyiden lenkkieni vauhdit ovat tällä hetkellä sitä tasoa, että mummot rollaattoreilla melkein pysyisivät perässä?
Antakaahan kuulua, jos teillä on aikomuksia yllä mainittuihin juoksutapahtumiin! Entä miten teillä meni treenaus kesällä ja miten aiotte pitää motivaatiota yllä syysiltojen pimetessä? Millaisen listan tekisin seuraavan Top 10 -postaukseeni?
Ihanaa kun luette täällä ja käykää toistekin, en ajatellut pitää toista kuukauden mittaista taukoa ihan lähiaikoina!
Npo juoksutapahtumat ovat itselle liian vaativia. Olin nyt ekaa kertaa väriestejuoksussa "testaamassa" kuntoa. Osaatko suositella jotain aloittelijan juoksu-hölkkätapahtumaa? Kiva, kun olet palannut taas blogin ääreen.
VastaaPoistaItse aloitin juoksutapahtumat suoraan kympin matkoista, olin siihen mennessä ehtinyt juoksennella jo puolisen vuotta. Ensimmäinen juoksutapahtumani oli Tampereen Likkojen Lenkki, jossa kaverini menivät 7,5 km kävelyreitille ja siellä omalla 10 km juoksureitilläkin oli rento meininki, kävelypausseja pystyi pitämään ihan surutta. Käsittääkseni samanlainen henki on myös Naisten Kympillä. Viiden kilsan Parkruneja järjestetään joillakin paikkakunnilla, en ole itse näitä ainakaan vielä testannut. Toivottavasti joku näistä vinkeistä nappaa! :)
PoistaJuoksujalka vipattaa - blogin Merituuli järjestää erilaisia ja eri pituisia yhteislenkkejä Helsingissä ja Vantaalla, lähde sinne mukaan :) Facebookissa oli ainakin aikaisemmin Mimmien pitkisporukka, jossa etsittiin lenkkiseuraa (itse erosin ryhmästä muutettuani pois pääkaupunkiseudulta).
VastaaPoistaOlinkin itse asiassa mukana yhdellä Merituulin lenkeistä, mutta porukan vauhti oli siinä kohtaa minulle vielä vähän liian kova. Siinä on jotain tavoiteltavaa sitten!
PoistaRunner's High'n juoksukouluja voin lämpimästi suositella. Samoin Vauhtisammakon kursseista olen kuullut paljon hyvää, ovat tehneet nyt taas paluun Helsinkiinkin. Nämä molemmat toki maksullisia. Ilmaisiakin ohjattuja treenejä kyllä löytyy, nyt esim. Juoksija-lehden järjestämät Juoksurinki-treenit (joista seuraava on jo ensi tiistaina Herttoniemessä), ja jos vaikka ilmoittaudut Helsinki10:lle, niin pääset ilmaiseksi myös #werunhelsinki-treeneihin, joita järjestetään muutaman kuukauden välein eri teemoilla. HCR-yhteislenkeiltä (pari kertaa/kk) löytyy myös vauhtiryhmiä moneen menoon.
VastaaPoistaTsemppiä treeneihin ja tervetuloa Helsinkiin :)