Tällä viikolla olen keskittynyt etsimään mielekkäitä keinoja lihaskuntoni parantamiseen, ja tulosta on tullut. Maanantaina kävin oikein perinteisellä ja hikisentehokkaalla kuntopiiritunnilla, ja torstaina palasin vanhaan suosikkilajiini astangajoogaan. Se oli kyllä ehdottomasti paras jooga pitkään aikaan ja tunnelma tekemisessä oli kohdallaan. Minun mielestäni "kuntosalijoogan" erottaminen "aidosta tavarasta" ei riipu siitä, sanotaanko harjoituksen aikana ommmmmm ja mainitaanko kaikki asanat sanskriitinkielisillä nimillä. Tälläkään astangajoogatunnilla ei lausuttu yhtäkään mantraa, mutta tuntui ihan selkeästi siltä, että ollaan joogaamassa eikä kuntosalin ryhmäliikuntatunnilla. Kyllä nyt on hyvä! Tässä taisikin tulla tiivistettyä koko viikon treenaukseni; viikko jää hiukan tyngäksi, kun lähden larppireissulle tänään koko viikonlopuksi, joten muuta ei enää ehdi. Sunnuntaina on todennäköisesti sellainen tilanne, että pääni haluaisi kamalasti lenkille rauhoittumaan larppikokemuksesta, mutta jalat eivät pysty. Vietän suurimman osan lauantaista korkokengissä, joten tottumattomat ylipronaatiojalkani ovat sitten muusina vähän aikaa.
Mikäs tämä otsikon julistus lihasten hankkimisesta sitten on? Ei, en ole vaihtamassa juoksua painojen nosteluun. Ajatuksena vain on ollut tässä syksyn saapuessa ja juoksutapahtumien tyhjentyessä kalenterista loppuvuodeksi käyttää tilaisuus keskittyä vähän enemmän siihen useasti minun kohdallani laiminlyötyyn lihaskuntoon. Ilmojen kylmetessä ja sateiden kiusatessa tuntuu luontevalta painottaa treenaamista vähän enemmän sisätiloihin. Siispä aion käydä nyt syksyn ja talven aikana ahkerasti kuntopiirissä ja astangajoogassa, ja lähden sitten toivottavasti vahvempana kohti kevään ja kesän juoksuja! Pidän kyllä myös juoksurutiinia yllä säännöllisesti ja työstän kärsivällisesti peruskuntoa hitailla vauhdeilla. Kuulin tällä viikolla yhdessä juoksuaiheisessa podcastissa ja parissa blogissa ensimmäistä kertaa elämässäni sanan ylimenokausi, joten kaipa voin sanoa olevani ihan oikea juoksuharrastaja, kun ryhdyn nyt sellaiselle.
Miksi tällainen lihaskuntotreeniä vierastava ihminen sitten haluaa lihakset? Epärealistiset, median varsinkin naisille syöttämät ulkonäköihanteet otetaan helposti puheeksi, kun joku pyrkii muokkaamaan kehoaan mihin tahansa suuntaan. Voin kuitenkin itsestäni sanoa täydellä varmuudella, että tähtäimenä on ainoastaan hyvinvointi. Lihasten tehtävänä ei ole oikeastaan näyttää hyvältä valokuvissa, vaan ne pitävät kehomme toimintakykyisinä. Itselläni on kohta kahden vuoden aktiivisemman liikkumisen jälkeen vain hyvin minimaalisesti kasvanut haba, mutta huomasin ryhtini parantuneen jo noin kuukausi sen jälkeen, kun aloin tehdä yläkropallani jotain. Jumeista johtuneet päänsäryt hävisivät myös. Lihasten tukema keho pysyy helpommin oikeassa linjassa ja säryttömänä silloinkin, kun arkielämä sinkoaa suuntaamme läppärin ääressä kököttämistä ja painavia olkalaukkuja.
Näillä suunnitelmilla ja tavoitteilla siis syksyä päin! Haluaisin kirjoitella joskus lisää siitä, miten kehopositiivisuuden ajatus suhteutetaan treenaamiseen ja ruokavalion parantamiseen. Pitäisikö kirjoittaa myös lisää joogasta?
Mikäs tämä otsikon julistus lihasten hankkimisesta sitten on? Ei, en ole vaihtamassa juoksua painojen nosteluun. Ajatuksena vain on ollut tässä syksyn saapuessa ja juoksutapahtumien tyhjentyessä kalenterista loppuvuodeksi käyttää tilaisuus keskittyä vähän enemmän siihen useasti minun kohdallani laiminlyötyyn lihaskuntoon. Ilmojen kylmetessä ja sateiden kiusatessa tuntuu luontevalta painottaa treenaamista vähän enemmän sisätiloihin. Siispä aion käydä nyt syksyn ja talven aikana ahkerasti kuntopiirissä ja astangajoogassa, ja lähden sitten toivottavasti vahvempana kohti kevään ja kesän juoksuja! Pidän kyllä myös juoksurutiinia yllä säännöllisesti ja työstän kärsivällisesti peruskuntoa hitailla vauhdeilla. Kuulin tällä viikolla yhdessä juoksuaiheisessa podcastissa ja parissa blogissa ensimmäistä kertaa elämässäni sanan ylimenokausi, joten kaipa voin sanoa olevani ihan oikea juoksuharrastaja, kun ryhdyn nyt sellaiselle.
Miksi tällainen lihaskuntotreeniä vierastava ihminen sitten haluaa lihakset? Epärealistiset, median varsinkin naisille syöttämät ulkonäköihanteet otetaan helposti puheeksi, kun joku pyrkii muokkaamaan kehoaan mihin tahansa suuntaan. Voin kuitenkin itsestäni sanoa täydellä varmuudella, että tähtäimenä on ainoastaan hyvinvointi. Lihasten tehtävänä ei ole oikeastaan näyttää hyvältä valokuvissa, vaan ne pitävät kehomme toimintakykyisinä. Itselläni on kohta kahden vuoden aktiivisemman liikkumisen jälkeen vain hyvin minimaalisesti kasvanut haba, mutta huomasin ryhtini parantuneen jo noin kuukausi sen jälkeen, kun aloin tehdä yläkropallani jotain. Jumeista johtuneet päänsäryt hävisivät myös. Lihasten tukema keho pysyy helpommin oikeassa linjassa ja säryttömänä silloinkin, kun arkielämä sinkoaa suuntaamme läppärin ääressä kököttämistä ja painavia olkalaukkuja.
Näillä suunnitelmilla ja tavoitteilla siis syksyä päin! Haluaisin kirjoitella joskus lisää siitä, miten kehopositiivisuuden ajatus suhteutetaan treenaamiseen ja ruokavalion parantamiseen. Pitäisikö kirjoittaa myös lisää joogasta?
Jes, hyviä suunnitelmia! Näistä aiheista olisi mukava lukea lisää ja ehdottomasti myös joogasta! :)
VastaaPoista