Tästä lähtee taas. Olen siis ottanut mielipuolisen upeita kuvia päivän syömisistäni ja kirjoittelen vähän siitä, kuinka tyypillisiä esimerkkejä nämä ovat ruokavaliostani ja millaisia tottumuksia yleensä noudatan. Vaikka pyrin syömään hyvinvointia tukeakseni, niin tätä ei todellakaan pidä ottaa minkäänlaisena ihanteena, josta pitäisi ottaa mallia. Itse satun olemaan 155 cm lyhyt nainen, joka lenkkeilee tai jumppaa viitenä päivänä viikossa (mutta ei tänään, koska vähän vielä yskittää), pyrkii pudottamaan painoa, ei halua viettää paljon aikaa keittiössä ja pyrkii syömään ainakin toisen päivän pääaterioista kasvisruokana. Sen mukaan siis syön, joskus mallikkaasti ja joskus liialla suklaalla.
Kuten olen maininnut, selviän yleensä aamuista pelkällä vihreällä teellä ja voin hyvin odotella aikaiseen lounaaseen. Olen ihan varma, että aamupalan syöminen hidastaa heräämistäni entisestään, enkä ole mikään aamupirteä muutenkaan. Luentojen ajoitukset pakottavat nyt kuitenkin vähän joustamaan tästä ihannejärjestelystäni, koska yleensä lounaalle ei ole mitään mahdollisuutta päästä ennen kello kahtatoista ja sitten menee kyllä luennon viimeinen puolituntinen häiritsevässä nälässä, ellen ole syönyt mitään aamulla. Siispä aloitin aamun tänään turkkilaisella jogurtilla (olen löytänyt sen äskettäin ja se on aivan tajuttoman hyvää), jonka sekaan sotkin proteiinijauhetta ja hillaa.
Lounas on arkipäivisin jossakin yliopistoruokaloista, mikä on kyllä yksi parhaita opiskelijaelämän käytännön etuja. Tänään listalla oli seitifileitä meksikolaisittain ja salsakastiketta, ja innostuin kamalasti pavuista salaattitiskillä. Yleensä salaattivalikoima rajoittuu vihreään salaattiin ja pariin allergisoivaan asiaan, joten kasvispuoli jää yliopistolla syödessä usein vähän tylsäksi.
Jäin päivän ainoan luennon jälkeen vielä yliopiston kirjastolle tekemään kurssihommia ja välipala kolmen maissa tauotti rupeamaa sopivasti. Uusi eko-takeaway-mukini on yksi kauneimmista hyötyesineistä, mitä olen koskaan ostanut. Välipalaksi oli Gunpowder-teetä, kotoa mukaan napattu välipalapatukka (joka on yhtä hyvää kuin kakku muttei ravintoarvoiltaan kovin hyödyllinen, joten se ei pääse jatkoon) ja painavaa lukemista Suomen teatterihistoriasta.
Kotona syöty päivällinen noudatti sekin hienoja opiskelijaelämän perinteitä, sillä lämmitin eilen laitettuja kasvispyöryköitä ja kidney-papuja, ja keitin niiden seuraksi kvinoaa. Syön päivän toisen lämpimän ruuan kuuden-seitsemän maissa, jolloin olen yleensä käynyt lenkillä ja huutava nälkä tekee tuloaan, mutta tänään ei ollut lenkkipäivä.
Olen aika kamala iltanapostelija; vireystilani ja sitä kautta liikuntanikin painottuu hyvin vahvasti iltaan, ja sitten on helppo lähteä luisumaan tarpeettomuuksiin iltapalan määrän kanssa. Tänään taisi kuitenkin kroppakin tajuta sen, että ilman lenkkiä ei ole myöskään energiavajetta, joten selvisin teellä ja kourallisella pähinä-hedelmäsekoitusta joutumatta venyttämään itsekuria äärimmilleen. Keitin puolisen litraa Forsmanin Keisarin Helmi -teetä, jota voin lämpimästi suositella.
Tänään oli ihan fiksu päivä syömisen kanssa! Vettäkin tuli juotua pitkin päivää, muttei ehkä ihan niin paljon kuin pitäisi. Minkälaisia ruokailutottumuksia teillä on, pidättekö rutiineista kiinni vai vaihteleeko?
Kuten olen maininnut, selviän yleensä aamuista pelkällä vihreällä teellä ja voin hyvin odotella aikaiseen lounaaseen. Olen ihan varma, että aamupalan syöminen hidastaa heräämistäni entisestään, enkä ole mikään aamupirteä muutenkaan. Luentojen ajoitukset pakottavat nyt kuitenkin vähän joustamaan tästä ihannejärjestelystäni, koska yleensä lounaalle ei ole mitään mahdollisuutta päästä ennen kello kahtatoista ja sitten menee kyllä luennon viimeinen puolituntinen häiritsevässä nälässä, ellen ole syönyt mitään aamulla. Siispä aloitin aamun tänään turkkilaisella jogurtilla (olen löytänyt sen äskettäin ja se on aivan tajuttoman hyvää), jonka sekaan sotkin proteiinijauhetta ja hillaa.
Lounas on arkipäivisin jossakin yliopistoruokaloista, mikä on kyllä yksi parhaita opiskelijaelämän käytännön etuja. Tänään listalla oli seitifileitä meksikolaisittain ja salsakastiketta, ja innostuin kamalasti pavuista salaattitiskillä. Yleensä salaattivalikoima rajoittuu vihreään salaattiin ja pariin allergisoivaan asiaan, joten kasvispuoli jää yliopistolla syödessä usein vähän tylsäksi.
Jäin päivän ainoan luennon jälkeen vielä yliopiston kirjastolle tekemään kurssihommia ja välipala kolmen maissa tauotti rupeamaa sopivasti. Uusi eko-takeaway-mukini on yksi kauneimmista hyötyesineistä, mitä olen koskaan ostanut. Välipalaksi oli Gunpowder-teetä, kotoa mukaan napattu välipalapatukka (joka on yhtä hyvää kuin kakku muttei ravintoarvoiltaan kovin hyödyllinen, joten se ei pääse jatkoon) ja painavaa lukemista Suomen teatterihistoriasta.
Kotona syöty päivällinen noudatti sekin hienoja opiskelijaelämän perinteitä, sillä lämmitin eilen laitettuja kasvispyöryköitä ja kidney-papuja, ja keitin niiden seuraksi kvinoaa. Syön päivän toisen lämpimän ruuan kuuden-seitsemän maissa, jolloin olen yleensä käynyt lenkillä ja huutava nälkä tekee tuloaan, mutta tänään ei ollut lenkkipäivä.
Olen aika kamala iltanapostelija; vireystilani ja sitä kautta liikuntanikin painottuu hyvin vahvasti iltaan, ja sitten on helppo lähteä luisumaan tarpeettomuuksiin iltapalan määrän kanssa. Tänään taisi kuitenkin kroppakin tajuta sen, että ilman lenkkiä ei ole myöskään energiavajetta, joten selvisin teellä ja kourallisella pähinä-hedelmäsekoitusta joutumatta venyttämään itsekuria äärimmilleen. Keitin puolisen litraa Forsmanin Keisarin Helmi -teetä, jota voin lämpimästi suositella.
Tänään oli ihan fiksu päivä syömisen kanssa! Vettäkin tuli juotua pitkin päivää, muttei ehkä ihan niin paljon kuin pitäisi. Minkälaisia ruokailutottumuksia teillä on, pidättekö rutiineista kiinni vai vaihteleeko?
Kiva postaus. Terveellisesti sinä syöt!
VastaaPoista