Riittävän unen tärkeydestä puhutaan aina yhtenä hyvinvoinnin peruspilarina. Unta tarvitsee jokainen elääkseen, aktiiviset liikkujat palautuakseen treenistä, ja yhä enemmän puhutaan unen merkityksestä painonpudotuksessa. On hyvä, että levosta puhutaan, mutta se käy välillä turhauttavaksi ihmiselle, joka haluaisi tehdä kaikkensa hyvinvointinsa eteen, mutta nukkuu vaikeasti. Ruokavalionsa ja liikuntansa määrän voi itse valita ja toteuttaminen vaatii sitten vain rutiinien luomista, mutta riittävän unen saaminen ei ole ainakaan omalla kohdallani toiminut läheskään yhtä yksinkertaisesti.
Minulla ja unella ei ole aivan kaikista itsestäänselvin suhde. Suurimman osan ajasta tulemme toimeen eikä tilanne ole ollut missään kohtaa elämääni niin kriittinen tai siinä rajamaillakaan, että olisin tarvinnut avuksi lääkitystä. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että teen kovasti töitä suhteemme eteen eikä uni viitsi siltikään tulla vastaan, ja se ottaa aivoon. Uni on minun kohdallani nirso kuin mikä ja keksii aivan minkä tahansa syyn vältellä minua. Yleisimpiä näistä ovat vieraassa paikassa nukkuminen ja sellaiset tilanteet, joita kutsun positiiviseksi stressiksi – seuraavana päivänä tai vaikka viikon päästä on tapahtumassa jotain niin hienoa, etten malta nukkua! Varsinainen stressaaja en ole, tämän olen miettinyt monesti läpi. Vaikka kuinka yritän ajatella mielentilaani objektiivisesti, niin en mitenkään usko, että stressaaminen varastaisi untani, paitsi joskus hyvin harvinaisissa tilanteissa.
En kuitenkaan valvo öitä läpeensä peräkkäin tai juurikaan kärsi vähäisen unen vaikutuksista. Tulen yön tai parikin toimeen vähäisemmällä unella kuin ihmiset keskimäärin, ja jos tulee valvottua pidempään putkeen, niin kroppani sentään tajuaa tasapainottaa tilanteen aikanaan. Viimeisen vuoden ja varsinkin kuluneen syksyn aikana unitilanteeni on parantunut, osittain sattuman kautta osuneiden tekijöiden avulla ja osittain oman kekseliäisyyteni ansiosta. Siispä, jottei tämän kuukauden Top 10 -postaus jää kokonaan väliin, kerron asioista, jotka ovat omalla kohdalla edes jossakin määrin vaikuttaneet parempaan nukkumiseen.
10. ASMR
Rapiseva Youtube-villitys pääsee vain juuri ja juuri listalle, koska tämä ei tuottanut kovin tasaisia tuloksia nukahtamisen suhteen. Päätin kokeilla ASMR:ää, kun silmiini osui sattumalta Facebook-postauksen alla käyty keskustelu, jossa eräs kaveri suositteli sitä toiselle, uniongelmaiselle kaverille. Kokeilin, ja se toimi kerran tai pari mutta ei varsinaisesti kolahtanut. Minusta ei tullut fania.
9. E-pillerit
Aloitin e-pillerien syömisen vähän yli vuosi sitten ja niiden vaikutukset muuhun kuin kuukautiskiertoni säännöllistämiseen ja näppylöiden kaikkoamiseen naamaltani ovat puhtaasti spekuloinnin ja arvailun tasolla. Pidän mahdollisena, että samoihin aikoihin kuin aloitin pillereiden syömisen, alle nelituntisten yöunieni määrä väheni oleellisesti. E-pillereiden kohdalla ei kyllä tietääkseni juurikaan puhuta mitään vaikutuksesta uneen, mutta toisaalta, onhan kyseessä hormonivalmiste, itselläni oli aika selkeä hormonaalinen epätasapaino aiemmin päällä, ja hormonien vaikutuksesta ties mihin tulee koko ajan uutta tutkimustietoa.
8. Pimeys
Olen avautunut täällä aikaisemminkin siitä, kuinka nukkuminen on vaikeaa kesällä, varsinkin juhannuksen ympärillä. Pääni mielestä valo tarkoittaa päivää ja silloin ei nukuta. Toisaalta unentarpeenikin tuntuu vähenevän valoisana aikana, joten se, että nukahtamisessa menee parin viikon jakson verran pidempään kaiken maailman pimennysverhoista huolimatta, ei haittaa ihan kamalasti. Vuodenajasta huolimatta totuus on kyllä aina se, että mikä tahansa lamppu huoneessa tai ikkunasta törkeästi sisään pyrkivä valo karkottaa väsymyksen. Onneksi unimaskit on keksitty, ne auttavat vähäsen.
7. Lopetan syömisen kello 20
Tämä on aivan selvä juttu. Mitä enemmän mutustelen vielä iltakahdeksan jälkeen, sitä pidempään nukahtamisessa kestää. Käyhän se järkeenkin, ei sitä energiaa niin kamalasti tarvitsisi pitkällään lojumiseen.
6. Mimi!
Perheemme Mimi-koira on tottunut nukkumaan yönsä vanhempieni sängyssä. Silloin, kun olen Mimin hoitajana vanhempien reissatessa, Mimi tulee minun unikaverikseni, ja on käynyt ilmi, että nukahdan tällöin ennätysvauhdissa. Uskomatonta kyllä, yleensä monta tuntia kestävä nukahtamisprosessi kutistuu alle tuntiin. Onhan lemmikkien läsnäolon todistettu alentavan verenpainetta ja stressitasoja, ja pelkästään syvää unta nukkuvan otuksen hengityksen kuunteleminen on hypnoottisen rauhoittavaa. Täytyisi siis saada Kansaneläkelaitos vakuuttumaan siitä, että heidän pitäisi kustantaa minulle oma koira terveyssyistä...
5. Viileä huone
Yksi lempipaikoistani nukkua on kesämökin saunatupa, koska siellä on aina juuri sopivan viileää. On mukava kaivautua syvälle peittonsa syövereihin, kun kuumuus ei vaivaa. Nykyinen soluhuoneeni HOAS:illa on myös hiukan viileämpi kuin aiemmat kotini, mikä on ehkä vaikuttanut paljonkin siihen, että olen yleisesti ottaen nukkunut hyvin tänä syksynä.
4. Hiljaisuus
Tästä asiasta minun uneni on raivostuttavan nirso. Nukahtamista on aivan turha edes yrittää, jos jostain kuuluu keskustelun ääniä. Sateen ropinakin riittää pitämään hereillä. Asuntooni kuuluvaan liikenteen liikenteen huminaan Kehä I:ltä olen sentään tottunut. Korvatulppien tuoma taivaallinen hiljaisuus tuntuu maailman parhaalta asialta tunnin tai parin verran, kunnes ne alkavat valitettavasti sattua korviin.
3. Ulkoilu
Ennen kuin aloitin juoksemisen ja ylipäätään säännöllisen liikkumisen, olin aivan varma siitä, että suurin syy hankalaan nukahtamiseeni oli liikunnan puute. Juoksulenkit eivät kuitenkaan lähteneet, kumma kyllä, suoraan vaikuttamaan asiaan. Vaikken edes lenkkeile tai jumppaa ihan illan viimeisinä tunteina, niin on käynyt lukemattomia kertoja niin, ettei rankan BodyCombatin jälkeen ole nukuttanut yhtään sen enempää kuin liikkumattomanakaan päivänä. Muistan edelleen sen hämmennyksen, kun ensimmäisen kymmenen kilsan juoksun jälkeenkään ei nukuttanut. Olen lopulta tullut siihen tulokseen, että väsymykseen johtava kombo vaatii ulkoilmaa illan puolella yli tunnin ajan kevyesti liikkuen. Lyhytkin iltakävely yhdeksän maissa tekee nukahtamisen eteen vähäsen, mutta ai että sitä tunnetta, kun saa kömpiä peittonsa alle monen tunnin ulkoilun päätteeksi! Sain muutama viikko sitten vähintäänkin koko vuoden parhaat unet, kun olin viettänyt vähän yli 12 tuntia talsien Nuuksiossa.
2. Päiväkirja
Päiväkirjan kirjoittaminen juuri ennen nukkumaanmenoa oli todellinen ahaa-elämys syyskuun alussa ja olen erittäin kiitollinen, että keksin ruveta siihen. Suurin syy nukahtamiseni esteelle on yleensä yksinkertaisesti se, että päässäni on liikaa ajatuksia. Yleensä ne ovat ihan mukavia ajatuksia, mutta niiden pyöriminen päässä ei suuresti edistä rauhoittumista. Kuulostaa ehkä kuluneelta sanoa, että ajatusten purkaminen paperille rauhoittaa mieltä, mutta se on osoittautunut niin tehokkaasti todeksi, että tätä kliseetä kyllä puollan!
1. Sopivan haastava elämä
En usko olevan sattumaa, että unenlaatuni lähti parantumaan samoihin aikoihin, kun muutin Helsinkiin ja aloitin uudet opinnot. En ollut edes kunnolla tajunnut, kuinka paljon aivoni tarvitsivat juuri sellaista haastetta, mitä ne nyt saavat. Työmääräni opintojeni eteen on suuri ja joudun jatkuvasti laajentamaan perspektiiviäni sekä omaksumaan uusia asioita, mutta haasteen määrä on juuri sillä tasolla, että se ei tunnu epätoivoiselta. Sekin on nimittäin tottakai tärkeää, ettei elämä mene hallitsemattoman vaikeaksi pitkäksi aikaa. Mielessä tuntuu iltaisin samalta kuin pitkän lenkin jäljiltä lihaksissa – tuntee luissaan tehdyn työn määrän, mutta siitä nauttii ja haluaa lisää. Ja siinä mielentilassa unikin tulee.
Minulla ja unella ei ole aivan kaikista itsestäänselvin suhde. Suurimman osan ajasta tulemme toimeen eikä tilanne ole ollut missään kohtaa elämääni niin kriittinen tai siinä rajamaillakaan, että olisin tarvinnut avuksi lääkitystä. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että teen kovasti töitä suhteemme eteen eikä uni viitsi siltikään tulla vastaan, ja se ottaa aivoon. Uni on minun kohdallani nirso kuin mikä ja keksii aivan minkä tahansa syyn vältellä minua. Yleisimpiä näistä ovat vieraassa paikassa nukkuminen ja sellaiset tilanteet, joita kutsun positiiviseksi stressiksi – seuraavana päivänä tai vaikka viikon päästä on tapahtumassa jotain niin hienoa, etten malta nukkua! Varsinainen stressaaja en ole, tämän olen miettinyt monesti läpi. Vaikka kuinka yritän ajatella mielentilaani objektiivisesti, niin en mitenkään usko, että stressaaminen varastaisi untani, paitsi joskus hyvin harvinaisissa tilanteissa.
En kuitenkaan valvo öitä läpeensä peräkkäin tai juurikaan kärsi vähäisen unen vaikutuksista. Tulen yön tai parikin toimeen vähäisemmällä unella kuin ihmiset keskimäärin, ja jos tulee valvottua pidempään putkeen, niin kroppani sentään tajuaa tasapainottaa tilanteen aikanaan. Viimeisen vuoden ja varsinkin kuluneen syksyn aikana unitilanteeni on parantunut, osittain sattuman kautta osuneiden tekijöiden avulla ja osittain oman kekseliäisyyteni ansiosta. Siispä, jottei tämän kuukauden Top 10 -postaus jää kokonaan väliin, kerron asioista, jotka ovat omalla kohdalla edes jossakin määrin vaikuttaneet parempaan nukkumiseen.
10. ASMR
Rapiseva Youtube-villitys pääsee vain juuri ja juuri listalle, koska tämä ei tuottanut kovin tasaisia tuloksia nukahtamisen suhteen. Päätin kokeilla ASMR:ää, kun silmiini osui sattumalta Facebook-postauksen alla käyty keskustelu, jossa eräs kaveri suositteli sitä toiselle, uniongelmaiselle kaverille. Kokeilin, ja se toimi kerran tai pari mutta ei varsinaisesti kolahtanut. Minusta ei tullut fania.
9. E-pillerit
Aloitin e-pillerien syömisen vähän yli vuosi sitten ja niiden vaikutukset muuhun kuin kuukautiskiertoni säännöllistämiseen ja näppylöiden kaikkoamiseen naamaltani ovat puhtaasti spekuloinnin ja arvailun tasolla. Pidän mahdollisena, että samoihin aikoihin kuin aloitin pillereiden syömisen, alle nelituntisten yöunieni määrä väheni oleellisesti. E-pillereiden kohdalla ei kyllä tietääkseni juurikaan puhuta mitään vaikutuksesta uneen, mutta toisaalta, onhan kyseessä hormonivalmiste, itselläni oli aika selkeä hormonaalinen epätasapaino aiemmin päällä, ja hormonien vaikutuksesta ties mihin tulee koko ajan uutta tutkimustietoa.
8. Pimeys
Olen avautunut täällä aikaisemminkin siitä, kuinka nukkuminen on vaikeaa kesällä, varsinkin juhannuksen ympärillä. Pääni mielestä valo tarkoittaa päivää ja silloin ei nukuta. Toisaalta unentarpeenikin tuntuu vähenevän valoisana aikana, joten se, että nukahtamisessa menee parin viikon jakson verran pidempään kaiken maailman pimennysverhoista huolimatta, ei haittaa ihan kamalasti. Vuodenajasta huolimatta totuus on kyllä aina se, että mikä tahansa lamppu huoneessa tai ikkunasta törkeästi sisään pyrkivä valo karkottaa väsymyksen. Onneksi unimaskit on keksitty, ne auttavat vähäsen.
7. Lopetan syömisen kello 20
Tämä on aivan selvä juttu. Mitä enemmän mutustelen vielä iltakahdeksan jälkeen, sitä pidempään nukahtamisessa kestää. Käyhän se järkeenkin, ei sitä energiaa niin kamalasti tarvitsisi pitkällään lojumiseen.
6. Mimi!
Perheemme Mimi-koira on tottunut nukkumaan yönsä vanhempieni sängyssä. Silloin, kun olen Mimin hoitajana vanhempien reissatessa, Mimi tulee minun unikaverikseni, ja on käynyt ilmi, että nukahdan tällöin ennätysvauhdissa. Uskomatonta kyllä, yleensä monta tuntia kestävä nukahtamisprosessi kutistuu alle tuntiin. Onhan lemmikkien läsnäolon todistettu alentavan verenpainetta ja stressitasoja, ja pelkästään syvää unta nukkuvan otuksen hengityksen kuunteleminen on hypnoottisen rauhoittavaa. Täytyisi siis saada Kansaneläkelaitos vakuuttumaan siitä, että heidän pitäisi kustantaa minulle oma koira terveyssyistä...
5. Viileä huone
Yksi lempipaikoistani nukkua on kesämökin saunatupa, koska siellä on aina juuri sopivan viileää. On mukava kaivautua syvälle peittonsa syövereihin, kun kuumuus ei vaivaa. Nykyinen soluhuoneeni HOAS:illa on myös hiukan viileämpi kuin aiemmat kotini, mikä on ehkä vaikuttanut paljonkin siihen, että olen yleisesti ottaen nukkunut hyvin tänä syksynä.
4. Hiljaisuus
Tästä asiasta minun uneni on raivostuttavan nirso. Nukahtamista on aivan turha edes yrittää, jos jostain kuuluu keskustelun ääniä. Sateen ropinakin riittää pitämään hereillä. Asuntooni kuuluvaan liikenteen liikenteen huminaan Kehä I:ltä olen sentään tottunut. Korvatulppien tuoma taivaallinen hiljaisuus tuntuu maailman parhaalta asialta tunnin tai parin verran, kunnes ne alkavat valitettavasti sattua korviin.
3. Ulkoilu
Ennen kuin aloitin juoksemisen ja ylipäätään säännöllisen liikkumisen, olin aivan varma siitä, että suurin syy hankalaan nukahtamiseeni oli liikunnan puute. Juoksulenkit eivät kuitenkaan lähteneet, kumma kyllä, suoraan vaikuttamaan asiaan. Vaikken edes lenkkeile tai jumppaa ihan illan viimeisinä tunteina, niin on käynyt lukemattomia kertoja niin, ettei rankan BodyCombatin jälkeen ole nukuttanut yhtään sen enempää kuin liikkumattomanakaan päivänä. Muistan edelleen sen hämmennyksen, kun ensimmäisen kymmenen kilsan juoksun jälkeenkään ei nukuttanut. Olen lopulta tullut siihen tulokseen, että väsymykseen johtava kombo vaatii ulkoilmaa illan puolella yli tunnin ajan kevyesti liikkuen. Lyhytkin iltakävely yhdeksän maissa tekee nukahtamisen eteen vähäsen, mutta ai että sitä tunnetta, kun saa kömpiä peittonsa alle monen tunnin ulkoilun päätteeksi! Sain muutama viikko sitten vähintäänkin koko vuoden parhaat unet, kun olin viettänyt vähän yli 12 tuntia talsien Nuuksiossa.
2. Päiväkirja
Päiväkirjan kirjoittaminen juuri ennen nukkumaanmenoa oli todellinen ahaa-elämys syyskuun alussa ja olen erittäin kiitollinen, että keksin ruveta siihen. Suurin syy nukahtamiseni esteelle on yleensä yksinkertaisesti se, että päässäni on liikaa ajatuksia. Yleensä ne ovat ihan mukavia ajatuksia, mutta niiden pyöriminen päässä ei suuresti edistä rauhoittumista. Kuulostaa ehkä kuluneelta sanoa, että ajatusten purkaminen paperille rauhoittaa mieltä, mutta se on osoittautunut niin tehokkaasti todeksi, että tätä kliseetä kyllä puollan!
1. Sopivan haastava elämä
En usko olevan sattumaa, että unenlaatuni lähti parantumaan samoihin aikoihin, kun muutin Helsinkiin ja aloitin uudet opinnot. En ollut edes kunnolla tajunnut, kuinka paljon aivoni tarvitsivat juuri sellaista haastetta, mitä ne nyt saavat. Työmääräni opintojeni eteen on suuri ja joudun jatkuvasti laajentamaan perspektiiviäni sekä omaksumaan uusia asioita, mutta haasteen määrä on juuri sillä tasolla, että se ei tunnu epätoivoiselta. Sekin on nimittäin tottakai tärkeää, ettei elämä mene hallitsemattoman vaikeaksi pitkäksi aikaa. Mielessä tuntuu iltaisin samalta kuin pitkän lenkin jäljiltä lihaksissa – tuntee luissaan tehdyn työn määrän, mutta siitä nauttii ja haluaa lisää. Ja siinä mielentilassa unikin tulee.
Hyvä postaus. Tykkäsin aiheesta!
VastaaPoistaKiitos, mukava kuulla! :)
Poista