Juoksublogeissa on pyörinyt haaste, jossa kerrotaan, mistä pitää omassa ulkonäössään. Positiivisuus on aina mukavaa eikä omien piirteidensä arvostaminen ole missään nimessä aina pinnallista, joten minäkin tartun tähän.
Pidän kasvoistani ihan noin kokonaisuutena. Minulla on aina ollut suhteellisen hyvä iho, mutta varsinkin siistittyäni ruokavaliota ja aloitettuani e-pillerien syömisen se on ollut lähes kokonaan vailla näppylöitä ja todella terveen värinen.
Yläasteella jäi kaikista tyttöporukoiden ringeistä ulkopuolelle, ellei pystynyt haukkumaan jotain kehonsa osaa, joten yritin ottaa tähän laumakäytökseen osaa kehittämällä ongelman silmistäni, jotka ovat hiukan eripariset, koska vasen silmä karsastaa jossain määrin huomattavasti ja oikeassa on vähän kummallisenmuotoinen pupilli, joka kyhjöttää iiriksen alareunassa eikä keskellä silmää. Lisäksi minulla on aika raskaat silmäluomet. Olin kuitenkin teiniksi hiukan omituinen siinä mielessä, etten koskaan ihan oikeasti sisimmässäni kauheasti välittänyt näistä epäsäännöllisyyksistäni sen kummemmin kuin 155 cm lyhyestä mitastanikaan, ja nyt olen jo pitkään pitänyt näitä kaikkia piirteitä vain hyvällä tavalla persoonallisina. Minusta on aika söpöä olla lyhyt.
Minulla on mielestäni kauniit hiukset, etenkin kun vaihdoin vähän hiustenhoitorutiiniani ja ne villiintyivät kiharoille. Ne näyttävät vähän runsaammilta kuin ovatkaan ja ovat yleensä minun vaatimuksiini riittävän hyvännäköiset ilman mitään laittamista, niin että monesti vain jätän ne olemaan auki.
Lapsenkokoisiin käsiin on hiukan vaikeaa löytää koruja ja hansikkaita muualta kuin lastenosastoilta ja aikuiselle uskottavien, jalassa pysyvien juhlakenkien löytäminen 35-kokoiseen jalkaan on sellainen operaatio, jota vältän viimeiseen asti, mutta jos ajatellaan käytännön seikkojen sijaan estetiikkaa, niin minusta sirot käteni ja jalkani ovat kauniit. Sitä paitsi lenkkareita pystyn pitämään melko vaivattomasti löydettävässä 36-koossa, ja niillä on paljon enemmän käyttöä kuin juhlakengillä.
Äärimmäiset kehopositiivisuuden edustajat ovat ainakin Amerikan mielipideilmastossa sitä mieltä, että mikä tahansa kehonsa muokkaamiseen pyrkivä toiminta ilmaisee inhoa omaa vartaloa kohtaan. Tämä on mietityttänyt minua kovasti, onhan itselläni tavoitteena laihtua ja minusta on tyydyttävää huomata juoksemisen ja muun kuntoilun tuomat muutokset kehossani. Tämänkin tekstin kirjoittaminen kuitenkin mielestäni osoitti, että olen itse asiassa hyvinkin sinut kroppani kanssa ja vaikka haluankin laihtua, se ei tarkoita sitä, että olisin nykytilassani mielestäni vastenmielinen. Palailen kehopositiivisuuteen varmaan uudelleenkin ja olisi kiinnostavaa kuulla myös lukijoiden mielipiteitä asiasta.
Olkaa haastetut, ketkä ikinä tahtovat! Mikä sinussa on kaunista?
Pidän kasvoistani ihan noin kokonaisuutena. Minulla on aina ollut suhteellisen hyvä iho, mutta varsinkin siistittyäni ruokavaliota ja aloitettuani e-pillerien syömisen se on ollut lähes kokonaan vailla näppylöitä ja todella terveen värinen.
Yläasteella jäi kaikista tyttöporukoiden ringeistä ulkopuolelle, ellei pystynyt haukkumaan jotain kehonsa osaa, joten yritin ottaa tähän laumakäytökseen osaa kehittämällä ongelman silmistäni, jotka ovat hiukan eripariset, koska vasen silmä karsastaa jossain määrin huomattavasti ja oikeassa on vähän kummallisenmuotoinen pupilli, joka kyhjöttää iiriksen alareunassa eikä keskellä silmää. Lisäksi minulla on aika raskaat silmäluomet. Olin kuitenkin teiniksi hiukan omituinen siinä mielessä, etten koskaan ihan oikeasti sisimmässäni kauheasti välittänyt näistä epäsäännöllisyyksistäni sen kummemmin kuin 155 cm lyhyestä mitastanikaan, ja nyt olen jo pitkään pitänyt näitä kaikkia piirteitä vain hyvällä tavalla persoonallisina. Minusta on aika söpöä olla lyhyt.
Minulla on mielestäni kauniit hiukset, etenkin kun vaihdoin vähän hiustenhoitorutiiniani ja ne villiintyivät kiharoille. Ne näyttävät vähän runsaammilta kuin ovatkaan ja ovat yleensä minun vaatimuksiini riittävän hyvännäköiset ilman mitään laittamista, niin että monesti vain jätän ne olemaan auki.
Lapsenkokoisiin käsiin on hiukan vaikeaa löytää koruja ja hansikkaita muualta kuin lastenosastoilta ja aikuiselle uskottavien, jalassa pysyvien juhlakenkien löytäminen 35-kokoiseen jalkaan on sellainen operaatio, jota vältän viimeiseen asti, mutta jos ajatellaan käytännön seikkojen sijaan estetiikkaa, niin minusta sirot käteni ja jalkani ovat kauniit. Sitä paitsi lenkkareita pystyn pitämään melko vaivattomasti löydettävässä 36-koossa, ja niillä on paljon enemmän käyttöä kuin juhlakengillä.
Äärimmäiset kehopositiivisuuden edustajat ovat ainakin Amerikan mielipideilmastossa sitä mieltä, että mikä tahansa kehonsa muokkaamiseen pyrkivä toiminta ilmaisee inhoa omaa vartaloa kohtaan. Tämä on mietityttänyt minua kovasti, onhan itselläni tavoitteena laihtua ja minusta on tyydyttävää huomata juoksemisen ja muun kuntoilun tuomat muutokset kehossani. Tämänkin tekstin kirjoittaminen kuitenkin mielestäni osoitti, että olen itse asiassa hyvinkin sinut kroppani kanssa ja vaikka haluankin laihtua, se ei tarkoita sitä, että olisin nykytilassani mielestäni vastenmielinen. Palailen kehopositiivisuuteen varmaan uudelleenkin ja olisi kiinnostavaa kuulla myös lukijoiden mielipiteitä asiasta.
Olkaa haastetut, ketkä ikinä tahtovat! Mikä sinussa on kaunista?
Oli pakko tulla kommentoimaan tänne, kun muistutit miten kiva on saada kommenttia teksteihinsä! :) Olen siis säännöllisesti käynyt lukemassa blogiasi tässä pitkin taukoa, mutta kommentoinnin kanssa on ollut joku ihmeellinen (naurettavakin) henkinen blocki päällä. Tyyliin "ole hiljaa juoksijoiden äärellä kun et edes juokse" :D
VastaaPoistaJos nyt jotain aiheeseenkin kommentoisin, niin olen aina osannut arvostaa siroja ranteitani ja nilkkojani :D Myöskin kulmakarvani on suht kivasti ojennuksessa ilman sen kummempia toimenpiteitä. Mutta kieltämättä viime vuosina on vähän liikaa ehkä tullut ajateltua itsestä jos nyt ei negatiivisesti, niin ei ainakaan tarpeeksi positiivisesti - siis noin niin kuin juurikin ulkoisesti.
Pyh pah, minä en ainakaan arvota saamiani kommentteja kommentoijan juoksukunnon mukaan eikä varmasti kukaan muukaan! Kaikki kommentit ovat aina mahtavia ja piristävät hirveästi päivää, tietysti spämmejä ja trolleja lukuunottamatta. Mitä tulee ulkonäköajatuksiin, niin se on ainakin jo myönteinen askel, kun tiedostaa, että voisi arvostaa itseään enemmän. :)
Poista