Juoksubloggaajan vuosi

Monilla seuraamillani bloggaajilla on ollut todella kekseliäitä ja hauskoja vuoden viimeisiä postauksia, mutta koska minulla on tänään rajallisesti aikaa päästä purkamaan yhtäkkiä noussut hinku blogata vielä kerran vuonna 2019, räpellän tähän vain mitä mieleen tulee. 

Vuoden kamalimmat lenkkikelit olivat ehkä tässä kohtaa helmikuuta.

Melkeinpä ensimmäinen asia, johon ryhdyin tämän vuoden alettua, oli tämä blogi. Aloitin kirjoittamisen uudenvuodenpäivänä ja päätin, että voin lopettaa ensimmäisen puolimaratonin juostuani, jos se tuntuu liian vaikealta. Kuten näkyy, blogi jatkuu edelleen ja se onkin tuonut paljon kaikkea mukavaa lisää tähän juoksuharrastukseen ja elämäntaparemontin seuraamiseen. Olen tutustunut moniin juoksubloggaajiin, joihinkin ilmi elävinäkin, ja päässyt varmasti osittain blogin avulla mukaan hienoon Kympin Naiset -projektiin.

Ostin ihan oikean keittokirjan!

Suhteeni ruokaan eteni pikku hiljaa käännekohtaansa tämän vuoden aikana. Minulla ei ole koskaan ollut vakavia ongelmia asian kanssa, mutta oli sekä outoa että inspiroivaa huomata, että lenkkien tuomat endorfiinit alkoivat korvata suklaanhimon ja pääsin lopulta mielentilaan, jossa en kokenut luopuvani yhtään mistään, kun noudatin suurimmaksi osaksi terveellistä ruokavaliota. Minulla ei ole kuitenkaan mitään ruokaa koskevia kieltoja. Opettelin myös voittamaan keittiössä puuhastelua kohtaan tuntemani vastenmielisyyden ja tekemään ihan omilla kätösilläni ruokaa. Hämmästyin siitä, kuinka vähällä vaivalla saattoi saada eteensä hyvää ja ravitsevaa ruokaa, ja kuinka paljon itse tekemällä säästi rahaa.

Mimi auttoi merkittävästi pääsykoepänttäyksessä.

Huhtikuussa oli rutistuksen paikka, kun pänttäsin kaksiin eri pääsykokeisiin. Nautin siitä tunteesta, kun pääsin motivaatioputkeen jossain muussakin asiassa kuin elämäntaparemontissani. Kova työ poiki lopulta uuden opiskelupaikan Helsingistä, tosin siitä kokeesta, johon olin mielestäni lukenut vain "hutaisemalla". Yllätin itseni monta kertaa tänä vuonna.

Lukutaukoja Pyynikin rantapoluilla

Kaiken tarpeellisen pakkaaminen ekalle puolimaratonille oli jo suoritus sinänsä.

Vuoden 2019 Helsinki City Run oli ensimmäinen puolimaratonini ja koukutuin täysin peruuttamattomasti sekä kyseiseen matkaan että juoksutapahtumiin yleensä. Joku ihmetteli intoani ja vaivannäköäni matkustaa toiselle paikkakunnalle vain käymään juoksemassa (asuin toukokuussa vielä Tampereella), ja kyllä se kannatti. Ilmoittauduin melkein saman tien toiselle puolimaratonyritykselle Tampere Maratoniin, joka oli kesän lopulla, mutta sen ymmärsin onneksi jättää väliin flunssan ja yskän takia.

Tamperelainen saa valita kumman järven rantaa juoksee, tässä Näsijärven puolelta.

Aloitin uuden perinteen, juhannusaaton lenkin.

Kesällä oli luvassa isoin elämänmuutos pitkään aikaan, kun pakkasin itseni Helsinkiin. Solukämppä, jossa asun edelleen, ei ollut kovinkaan hohdokas, mutta huomasin siinä heti kohde-esittelyä katsoessani erään merkittävän hyödyn: hyvät lenkkimaastot. Täällä olen juoksennellut Vantaa-joen rantaa kaikkiin eri suuntiin, suurimmaksi osaksi ihanan tasaisilla reiteillä.

Ensimmäinen lenkki uudessa kodissa!

Uudet kuulokkeet olivat hyvä hankinta.

Lenkkeilyyn tuli noin lokakuun mittainen notkahdus flunssan ja pimenevistä illoista johtuvan motivaationpuutteen vuoksi, mutta kaiken kaikkiaan uusien rutiinien luomien uudessa kodissa ja uusien opintojen ehdoilla sujui todella hyvin. Lenkkireittien lisäksi oli käytössä upea Unisport, jonne vaihdoin kuntosalijäsenyyteni. Suosikkituntejani ovat olleet astangajooga, Circuit Training eli kuntopiiri, ja Body Weight Training eli kehonpainotreeni.

Teehetki luentopäivän keskellä on tärkeä.

Suosikkireittiäni Vanhankaupunginlahdelta.

Kausityöpaikka Stockmannilla marraskuun lopusta alkaen toi taas lisää haasteita elämän järjestelyyn, kun kaiken keskellä piti opiskellakin entiseen tahtiin. Lisämotivaatiota harjoitteluun toi kuitenkin juuri oikealla hetkellä valituksi tuleminen Kympin Naisten projektiin. Sain ensimmäisestä tapaamisesta mukaan treeniohjelman ja paljon hyödyllistä tietoa, ja mukavaa tekemistä ensi vuodelle. Liityin Instagramiin, jossa ainakin toistaiseksi postailen lähinnä hashtageilla #naistenkymppi ja #kympinnaiset jakaakseni kiinnostuneille harjoitusprosessiani Naisten Kympille.

Tajusin oikein kunnolla tänään vuoden viimeistä lenkkiä juostessani, että vaikka olen harrastanut juoksua jo pari vuotta, en ole koskaan ennen juossut ulkona tähän aikaan vuodesta. Aiemmin siirryin juoksumatolle jo syksyn kylmetessä, koska kaikkiin keleihin sopivien juoksuvarusteiden hankkiminen tuntui siinä kohtaa liian vaivalloiselta. Tänä vuonna sen sijaan tuli hankittua varustetta jos toistakin, mutta mielestäni aina oikeaan tarpeeseen. Opettelin juoksemaan vesisateessa ja pikkupakkasella ja alan pikku hiljaa sisäistää, että juostessa ei juuri koskaan tule kylmä (tänään kuitenkin tuli puettua vähän liikaa päälle, opettelemista on vielä). Lämpimämpien vaatteiden lisäksi tärkeitä varustelisäyksiä ovat olleet sporttisemmat kuulokkeet ja uusi Garminin sykemittari. Monista juoksuvarustevalikoimani täydennyksistä saan kiittää täydellä sydämellä vanhempiani, jotka ovat tukeneet juoksuharrastustani alusta alkaen kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Varauduin tänään viimaiseen lenkkiin.

Kellossa vuoden viimeinen lenkki, sen päälle jalkahuoltoa.

Vuonna 2020 tiedän jo olevan edessä kaikkea todella inspiroivaa, kuten useampi eri juoksutapahtuma kympeistä puolimaratoneihin. Olen ensimmäistä kertaa mukana liikuntatapahtumaan liittyvässä some-projektissa, edelle mainituissa Kympin Naisissa. Täällä blogin puolella täytyy ainakin arvostella yksi kirja ja yksi Garmin, pitää lukijan toivomaa ruokapäiväkirjaa keväisestä allergianvälttämisruokavaliostani, ja ylipäätään nauttia siitä, että olen päässyt tähän kirjoittamiseen kiinni. Nimittäin yksi asia, mitä halusin tehdä tällä blogilla juoksuharrastuksen seuraamisen lisäksi, oli vähentää omia kirjoittamiseen liittyviä paineitani. Olen todella iloinen siitä, että näin myös kävi. Olen oppinut luottamaan siihen, että pystyn tuottamaan hyvää tekstiä ja tämä ajatus on ulottunut jopa yliopistokursseilla eteen tulleiden akateemisten tekstien kirjoittamiseen.

Jokainen kommentti tai mikä tahansa kiinnostuksen merkki teiltä lukijoilta lisää uskoani siihen, että tätä blogia kannattaa kirjoittaa. Toivon, että pysytte mukana ensi vuonnakin täällä blogin ja erittäin aloittelevan Instagramini piireissä. Toivotan teille kaikille hyvää uutta vuotta, sopivasti uusia haasteita ja kaikille juoksijoille kevyitä kilometrejä!