Synttärijuhlaa koko viikonloppu

Opiskelun- ja työntäyteisten parin viime viikon aikana odotin tämän viikon perjantaita, itsenäisyyspäivää, kuin kuuta nousevaa. Perjantai merkitsi junamatkaa Tampereelle tapaamaan vanhempia pitkästä aikaa (vähän yli kuukauden ero on vielä ainakin tässä kohtaa helsinkiytymistä pitkä aika) ja irroittautumista sekä opiskelusta että töistä. Samalla tapasin siskoani ja hänen perhettään.

Rentoutuminen kyllä onnistui oikein urakalla. En toteuttanut juuri mitään itsenäisyyspäivän perinteistäni, joihin on yleensä kuulunut Tuntematon sotilas -elokuva, Finlandian kuunteleminen ja sen asian kauhistelu, ettei äiti ole muistanut ollenkaan ajatella itsenäisyyspäivän kynttilöitä. Tänä vuonna tuo kaikki valui sivu suun, eikä se haitannut pätkääkään. Tärkeintä oli, että sain rapsutella Mimi-koiraa. Koiran tai ehkä ihan minkä tahansa eläimen seura on paras pikaratkaisu pääntyhjennykseen.

Mimi halusi näyttää villasukille, kuinka se ihmisen jalkojen lämmitys parhaimmin sujuu.

Toinen hyvä rentoutumiskeino on tietysti lenkillelähtö, mutta otin viikonlopun niin rennosti, etten lopulta lähtenyt kertaakaan vesisateeseen juoksemaan, enkä viitsi ottaa siitäkään pultteja. Kevyt viikko silloin tällöin ei veltostuta ketään peruuttamattomasti. Huomisesta lähtien alan taas puskea päin sitä haastetta, kuinka saa liikuntaharrastuksen sopimaan juuri keskelle päivää lätkäistyihin työvuoroihin. Olen jääräpäisesti päättänyt, että minusta ei tule se ihminen, joka väittää olevansa liian kiireinen huolehtimaan kunnostaan – varsinkin, kun olen töissä vain osa-aikaisesti. Onneksi on Helsinki City Running Dayn liikuntajoulukalenteri, jossa on joka sunnuntaille vaikka kotioloissakin onnistuva pidempi harjoitus.

Tänään ihana viikonloppu huipentui syntymäpäivääni. 29 vuotta sitten tulin maailmaan juuri ja juuri kaksikiloisena rääpäleenä, jonka henkiinjääminen pidemmällä tähtäimellä ei ollut lääkärin mukaan itsestäänselvää. Tässä nyt sitten olen, tähtäämässä yhä pidemmille juoksumatkoille. Juoksemaan onkin nyt helpompi lähteä talvellakin, kun sain iskältäni synttärilahjaksi lämpimiä urheilusukkia ja juoksutakin, jolla varmaankin selviän kaikki talven pakkaset. Luulen nimittäin, että siinä kohtaa kun pakkanen nousee takin sietorajan yli, minun keuhkonikaan eivät oikein kestä rasitusta ulkoilmassa.

Talvijuoksutakista toivottavasti parempia kuvia sitten, kun on asiaankuuluvat kelit.

Myös kaikki te blogini lukijat voitte antaa minulle täysin ilmaisen, vaivattoman ja halutessanne anonyymin syntymäpäivälahjan – kehittääkseni kohta yksivuotiasta blogiani eteenpäin ensi vuoden puolella tein kyselyn, johon toivoisin kovasti vastauksia ihan keneltä tahansa tekstejäni joskus lukeneelta! Rohkeasti vain vastailemaan, arvostan ihan kaikenlaisia ajatuksia.

Toin vanhempien luota omaan kotiini vanhan joulukuuseni ja koristelin glögiä juoden. Muovinenkin kuusi nostattaa uskomattoman paljon joulutunnelmaa! 

Tässä oli tämän päivän lyhyehkö ja kevyehkö teksti. Ensi viikolla on sitten luvassa ainakin Top 10 ja tunnelmia Kympin Naisten valmennusryhmän ensimmäiseltä tapaamiselta!