Viime viikkojen hiljaisuudesta

Blogi pääsi vähän nukahtamaan viime viikkojen aikana vuodenvaihteen tarmonpuuskan jälkeen. Syy tähän on se, että treenipuolella elämässäni ei ole juuri tapahtunut mitään, mistä voisi kirjoittaa. Jouduin toteamaan sen, että vaikka joskus lenkillelähtö voi helpottaa vaikeaa oloa, niin vähän suuremman luokan järkytys voi lamaannuttaa kaiken ylimääräisen toiminnan täysin, eikä auta kuin odotella kriisin menevän ohi.

Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka perheemme Mimi-koira sairasteli outoa ja rajua ruuansulatusvaivaa. Tilanne ei valitettavasti ratkennut, vaikka lientyikin hetkeksi, ja viime viikon maanantaina Mimi oli niin pahasti kipeänä, että hänet oli pakko päästää pois. En avaa tässä sen tarkemmin tuntemuksia vasta 6-vuotiaan, erittäin rakkaaksi kasvaneen ja kaikkensa ihmisilleen antaneen perheenjäsenen menetyksestä – lemmikin menettämisen suru on vähän sellainen asia, että sen joko ymmärtää täysin tai sitten ei.

Arjen normalisoitumista on osaltaan hidastanut flunssa, jonka kanssa ei oikein ole ollut juoksemista. Hinku lenkille on kova, kun keho ja mieli alkavat kaivata tuttuja rutiineja, mutta vielä hetken aikaa olo on sellainen, että huomisen joogankin peruin. En viitsi lähteä kokeilemaan alaspäin katsovan koira-asanan pitämistä viiden hengityksen ajan tukkoisella nenällä.

Pikkuhiljaa tästä kuitenkin noustaan ylös, ulos ja lenkille, ja sitä myötä blogikin. Yritän ehtiä vielä postata tämän kuun Top 10 -listan, ja jossain kohtaa tämän viikon perjantain jälkeen luvassa on juttua teatteriesityksestä. Kyllä vaan, ja se vieläpä liittyy blogin aiheisiin! Opettelen myös edelleen Instagramin käyttöä ja se onnistuukin taas hetken katkoksen jälkeen, kun en ole enää onnettomasti luuriton. Onnistuin vaikeuttamaan elämääni todella paljon tässä eräänä sunnuntaina, kun hukkasin kännykkäni, ostin uuden, ja sain lopulta tietää vanhan löytyneen kirjaimellisesti tienvarresta. Että kaikenlaista tässä on ollut, mutta jospa tästä taas räpiköisi raiteille.