Otsikon jälkimmäinen osa on vain tilapäistä, en ole muuttamassa pois Helsingistä vain puolen vuoden opiskelun jälkeen. Vuosi sen sijaan vaihtui oikein perusteellisesti, kun saavuimme uudelle vuosikymmenelle – kyllä, minunkin mielestäni nyt ollaan 20-luvulla, vaikka sinänsä ymmärrän matemaatikkojen poikkeavan näkemyksen tässä asiassa. Juhlin uuttavuotta taiteellisten ja käsistään kätevien ihmisten kanssa, ja joukon jatkona päädyin tekemään bingo-ruudukon asioista, joita haluaisin tehdä vuonna 2020. Onnistuin keksimään muitakin kuin liikunnallisia tavoitteita ensi vuodelle, mutta idealistalle päätyivät mm. ilmajoogan kokeilu, Flowpark, Helsingin City Survivor -kisa ja ratsastamassa käyminen vuosien tauon jälkeen. (Seurakseni saa oikein mieluusti ilmoittautua, jos joku näistä kiinnostaisi ja sijaitset pääkaupunkiseudulla tai Tampereella!) Taisipa sinne yhteen ruutuun eksyä myös sana "Maraton".
Halusin ehdottomasti sekä lopettaa että aloittaa vuoden juoksulenkillä, enkä pelkästään siksi, että Garmin-sovellus jakelee muun muassa tällaisista saavutuksista hauskoja kunniamerkkejä. Ilmat olivat molempina päivinä oikein mukavat juoksemiselle ja edellisellä viikolla kiusannut säärisärky oli ainakin hiukan helpottanut. Nyt kun on taas treeniohjelma käytössä (Kympin Naisten valmentajan Kirsi Valastin kirjasta Hyvä juoksu – juoksemisen ilo) on lenkeissä usein mukana jotain pientä lisähaastetta perustan muodostavan kevyen lenkkeilyn lisäksi. Tiistaina piti juosta puolen tunnin rauhallisen lenkin päälle 3-5 minuuttia reippaasti, ja huomasi kyllä, että en ole viime kuukausina kamalasti revitellyt lenkkipoluilla, koska se kolme minuuttia tuntui aivan riittävän pitkältä. Kyllä "päästely" on silti aina mukavaa, kun suurimman osan ajasta vetelee kärsivällisesti oman kuntotasonsa mukaisesti mummohölkkää. Seuraavan päivän lenkillä oli 40-minuuttisen peruskuntolenkin jatkoksi ohjelmassa itselleni ihan uutta asiaa, nimittäin hyppyharjoituksia. Tällä lenkillä myös jäi kellosta pois suunnilleen ensimmäinen vartti, koska en tajunnut painaa Garminin starttinappulaa toista kertaa.
Garminista haluan kirjoittaa ihan oman postauksen kunhan ehdin tutustua siihen vielä paremmin, mutta sanottakoon nyt kohta kahden viikon kokemuksella, että en toivonut tätä turhaan joululahjaksi. Jo pelkästään huomattavasti parempi istuvuus kapeaan ranteeseen oli aika hyvä syy vaihtaa vanhasta Polarista tähän Forerunneriin – tätä ei edes tunne ranteessaan ja se pysyy paikallaan hikoillessa. Ihan kaikkea näin hienon urheilukellon tarjoamaa dataa en välttämättä tarvitsisi ja unen seurannasta en ole vakuuttunut, mutta täysin asiallisten ja toimivien juoksumatkojen, -sykkeiden ja -vauhtien lisäksi kello alkoi viikon käytön jälkeen antaa hyvin mielenkiintoista tietoa harjoitteluni tehotasosta, palautumisen tilasta ja eri juoksumatkojen aikaennusteista, joista viimeisissä se osuu kympin ja puolimaratonin kohdalla melkein minuutilleen siihen, mitä olen noilta matkoilta viimeksi juossut. Palaan siis Garmin Forerunner 245 Musiciin lähiviikkoina!
Tällä viikolla tein viimeiset vuoroni Stockmannin kausiapulaisena. Se tarkoitti muun muassa sitä, että pääsin perjantaina ensimmäistä kertaa viiteen viikkoon Unisportin Body Weight Training -tunnille. Olen varmaankin puhunut tästä jumpasta joskus aiemmin, viitaten siihen "aikuisille tarkoitettuna lasten temppukouluna". Viime ohjelmassa harjoiteltiin päälläseisontaa ja sissikyykkyä, tällä kertaa vuorossa oli eläimellistä menoa liskopunnerruksia ja lohikäärmekyykkyjä harjoitellen. Yllätyin kovasti siitä, että pääsin edes kyykkyyn ja ylös yhdellä jalalla, luulin sen olevan paljon vaikeampaa – tosin huomautettakoon, että en kykene tähän voimainponnistukseen sillä tavalla, että ilmassa oleva jalka osoittaa eteenpäin. Oli todella mukavaa päästä tälle tunnille pitkästä aikaa, mutta olin myös iloinen siitä, että huolimatta työvuorojen aiheuttamista kiemuroista olin koko työrupeaman ajan löytänyt aikaa kolmelle lenkille viikossa, lenkille kun on niin helppo lähteä suoraan kotiovelta.
Kun työt oli tehty ja yliopiston lukukausi oli alkamassa vasta tammikuun 13. päivä, ehdin vielä matkustaa vähän yli viikoksi vanhempien luokse Tampereelle pitämään vielä lomaa ihan kaikesta ennen luentosaleihin palaamista. Sääriini ilmaantunut arkuus oli hiukan mietityttänyt, koska en ollut muuttanut juoksuvauhteja tai -matkoja mitenkään yhtäkkiä raskaampaan suuntaan, ja tällaista särkyä oli viimeksi juoksuharrastukseni alkuvaiheilla, kun matkat venyivät ensimmäistä kertaa viiteen kilometriin ja juoksin siinä kohtaa vuosia vanhoilla, reikäisillä lenkkareilla. Rakkaat nykyiset Asicsini olivat puolitoista vuotta vanhat, mutta ahkerassa käytössä olleet ja niissä oli ainakin yksi tai kaksi reikää tulkinnasta riippuen. Päätin siis, että kun palkka oli kilahtanut tilille ja tuttu Koskikeskuksen Intersport oli lähettyvillä, ei varmaankaan tekisi huonoa hankkia uudet juoksukengät.
Jo edellisiä lenkkareita ostaessani minulla oli periaate, että täytyy kokeilla ainakin kahdet eri kengät tietääkseen, mikä tuntuu hyvältä ja mikä vielä paremmalta jalassa. Olen todella tyytyväinen, että pidin tuosta periaatteesta kiinni tälläkin kertaa. Minulle ensimmäiseksi kokeiluun tarjotut Adidaksen Solar Boostit olivat todella hyvät, mutta Nike-parin kanssa tunsin heti kuuluvani yhteen kuin jossakin siirappisessa elokuvassa. Kuulemma Nike Air Zoom Pegasus on suunnilleen maailman myydyin juoksukenkä, enkä lähtenyt tässä kohtaa toteuttamaan palavaa individualismia valtavirtaa vastaan. Seuraavana päivänä, eli tänään, uudet lenkkarit pääsivät ensimmäiselle lenkilleen pitkin Pyynikkiä ja Pyhäjärven rantaa, ja vaikka uusi kenkä tuntuu väistämättä aina aluksi vieraalta eikä sen toimivuudesta voi olla täysin varma kuin vasta ainakin muutaman kokeilun jälkeen, uskaltaisin sanoa, että Pegasukset tulevat muotoutumaan jalkaan oikein mukavasti. Sain myös huomata, että ihan peruslenkkareilla voi pärjätä yllättävän pitkälle talvisissakin olosuhteissa – koko neljän kilometrin lenkillä oli vain yksi liukas kohta ja siinä sai muutenkin asetella jalkansa hyvin tarkkaan puunjuurien ja kivien väliin. Kylmä ei tullut, vaikka nyt osuikin yllättävä pakkaspäivä plussakelien keskelle. Olin saanut pakaralihakset ja lonkankoukistajat aika tiukkaan jumiin perjantain jumpassa temppuillessa, mutta perusteellinen putkirullailu ja venyttely oli onnistunut vähän vaikuttamaan ja pienet jumit tuntuivat rauhallisen lenkin aikana vähitellen sulavan.
Olen joskus tehnyt tällaisia viikkokoonteja, ehkä enemmän blogin alkuaikoina kuin ihan viime kuukausina. Yleisesti ottaen tykkään kirjoittaa enemmän jostakin rajatusta aiheesta ns. oikeaa asiaa kuin tyylillä "mitä juoksin tällä viikolla", mutta kertokaahan, löytyykö tällaisellekin tekstille mielenkiintoa? Vasta vähän yli vuoden vanhana blogini vielä hiukan etsii muotoaan.
Vietän koko seuraavan viikon Tampereella hoitamassa perheen Mimi-koiraa, kun vanhemmat karkasivat Espanjaan. Lenkkikamat ovat kuitenkin mukana, joten alkutalvesta löytynyt huikea treenimotivaatio pääsee jatkumaan Pyynikinharjun maisemissa. Blogikirjoittelullekin löytyy varmasti aikaa ehkä pariinkin otteeseen, Mimi ei ole lainkaan työläs hoidettava. Oikein reipasta viikkoa kaikille ja kertokaa ihmeessä, millaisia tekstejä haluaisitte lukea!
 |
| Vuodenvaihteessa espanjalainen viinirypäleperinne ja ihan itse tehty 2020-bingo. |
Halusin ehdottomasti sekä lopettaa että aloittaa vuoden juoksulenkillä, enkä pelkästään siksi, että Garmin-sovellus jakelee muun muassa tällaisista saavutuksista hauskoja kunniamerkkejä. Ilmat olivat molempina päivinä oikein mukavat juoksemiselle ja edellisellä viikolla kiusannut säärisärky oli ainakin hiukan helpottanut. Nyt kun on taas treeniohjelma käytössä (Kympin Naisten valmentajan Kirsi Valastin kirjasta Hyvä juoksu – juoksemisen ilo) on lenkeissä usein mukana jotain pientä lisähaastetta perustan muodostavan kevyen lenkkeilyn lisäksi. Tiistaina piti juosta puolen tunnin rauhallisen lenkin päälle 3-5 minuuttia reippaasti, ja huomasi kyllä, että en ole viime kuukausina kamalasti revitellyt lenkkipoluilla, koska se kolme minuuttia tuntui aivan riittävän pitkältä. Kyllä "päästely" on silti aina mukavaa, kun suurimman osan ajasta vetelee kärsivällisesti oman kuntotasonsa mukaisesti mummohölkkää. Seuraavan päivän lenkillä oli 40-minuuttisen peruskuntolenkin jatkoksi ohjelmassa itselleni ihan uutta asiaa, nimittäin hyppyharjoituksia. Tällä lenkillä myös jäi kellosta pois suunnilleen ensimmäinen vartti, koska en tajunnut painaa Garminin starttinappulaa toista kertaa.
Garminista haluan kirjoittaa ihan oman postauksen kunhan ehdin tutustua siihen vielä paremmin, mutta sanottakoon nyt kohta kahden viikon kokemuksella, että en toivonut tätä turhaan joululahjaksi. Jo pelkästään huomattavasti parempi istuvuus kapeaan ranteeseen oli aika hyvä syy vaihtaa vanhasta Polarista tähän Forerunneriin – tätä ei edes tunne ranteessaan ja se pysyy paikallaan hikoillessa. Ihan kaikkea näin hienon urheilukellon tarjoamaa dataa en välttämättä tarvitsisi ja unen seurannasta en ole vakuuttunut, mutta täysin asiallisten ja toimivien juoksumatkojen, -sykkeiden ja -vauhtien lisäksi kello alkoi viikon käytön jälkeen antaa hyvin mielenkiintoista tietoa harjoitteluni tehotasosta, palautumisen tilasta ja eri juoksumatkojen aikaennusteista, joista viimeisissä se osuu kympin ja puolimaratonin kohdalla melkein minuutilleen siihen, mitä olen noilta matkoilta viimeksi juossut. Palaan siis Garmin Forerunner 245 Musiciin lähiviikkoina!
 |
| Talvista Pyynikin rantaa. |
Tällä viikolla tein viimeiset vuoroni Stockmannin kausiapulaisena. Se tarkoitti muun muassa sitä, että pääsin perjantaina ensimmäistä kertaa viiteen viikkoon Unisportin Body Weight Training -tunnille. Olen varmaankin puhunut tästä jumpasta joskus aiemmin, viitaten siihen "aikuisille tarkoitettuna lasten temppukouluna". Viime ohjelmassa harjoiteltiin päälläseisontaa ja sissikyykkyä, tällä kertaa vuorossa oli eläimellistä menoa liskopunnerruksia ja lohikäärmekyykkyjä harjoitellen. Yllätyin kovasti siitä, että pääsin edes kyykkyyn ja ylös yhdellä jalalla, luulin sen olevan paljon vaikeampaa – tosin huomautettakoon, että en kykene tähän voimainponnistukseen sillä tavalla, että ilmassa oleva jalka osoittaa eteenpäin. Oli todella mukavaa päästä tälle tunnille pitkästä aikaa, mutta olin myös iloinen siitä, että huolimatta työvuorojen aiheuttamista kiemuroista olin koko työrupeaman ajan löytänyt aikaa kolmelle lenkille viikossa, lenkille kun on niin helppo lähteä suoraan kotiovelta.
Kun työt oli tehty ja yliopiston lukukausi oli alkamassa vasta tammikuun 13. päivä, ehdin vielä matkustaa vähän yli viikoksi vanhempien luokse Tampereelle pitämään vielä lomaa ihan kaikesta ennen luentosaleihin palaamista. Sääriini ilmaantunut arkuus oli hiukan mietityttänyt, koska en ollut muuttanut juoksuvauhteja tai -matkoja mitenkään yhtäkkiä raskaampaan suuntaan, ja tällaista särkyä oli viimeksi juoksuharrastukseni alkuvaiheilla, kun matkat venyivät ensimmäistä kertaa viiteen kilometriin ja juoksin siinä kohtaa vuosia vanhoilla, reikäisillä lenkkareilla. Rakkaat nykyiset Asicsini olivat puolitoista vuotta vanhat, mutta ahkerassa käytössä olleet ja niissä oli ainakin yksi tai kaksi reikää tulkinnasta riippuen. Päätin siis, että kun palkka oli kilahtanut tilille ja tuttu Koskikeskuksen Intersport oli lähettyvillä, ei varmaankaan tekisi huonoa hankkia uudet juoksukengät.
 |
| Pegasus on kreikkalaisen mytologian runoratsu, toivottavasti myös lennokas lenkkari. |
Jo edellisiä lenkkareita ostaessani minulla oli periaate, että täytyy kokeilla ainakin kahdet eri kengät tietääkseen, mikä tuntuu hyvältä ja mikä vielä paremmalta jalassa. Olen todella tyytyväinen, että pidin tuosta periaatteesta kiinni tälläkin kertaa. Minulle ensimmäiseksi kokeiluun tarjotut Adidaksen Solar Boostit olivat todella hyvät, mutta Nike-parin kanssa tunsin heti kuuluvani yhteen kuin jossakin siirappisessa elokuvassa. Kuulemma Nike Air Zoom Pegasus on suunnilleen maailman myydyin juoksukenkä, enkä lähtenyt tässä kohtaa toteuttamaan palavaa individualismia valtavirtaa vastaan. Seuraavana päivänä, eli tänään, uudet lenkkarit pääsivät ensimmäiselle lenkilleen pitkin Pyynikkiä ja Pyhäjärven rantaa, ja vaikka uusi kenkä tuntuu väistämättä aina aluksi vieraalta eikä sen toimivuudesta voi olla täysin varma kuin vasta ainakin muutaman kokeilun jälkeen, uskaltaisin sanoa, että Pegasukset tulevat muotoutumaan jalkaan oikein mukavasti. Sain myös huomata, että ihan peruslenkkareilla voi pärjätä yllättävän pitkälle talvisissakin olosuhteissa – koko neljän kilometrin lenkillä oli vain yksi liukas kohta ja siinä sai muutenkin asetella jalkansa hyvin tarkkaan puunjuurien ja kivien väliin. Kylmä ei tullut, vaikka nyt osuikin yllättävä pakkaspäivä plussakelien keskelle. Olin saanut pakaralihakset ja lonkankoukistajat aika tiukkaan jumiin perjantain jumpassa temppuillessa, mutta perusteellinen putkirullailu ja venyttely oli onnistunut vähän vaikuttamaan ja pienet jumit tuntuivat rauhallisen lenkin aikana vähitellen sulavan.
 |
| Vanhat Asicsit vs. uudet Niket |
Olen joskus tehnyt tällaisia viikkokoonteja, ehkä enemmän blogin alkuaikoina kuin ihan viime kuukausina. Yleisesti ottaen tykkään kirjoittaa enemmän jostakin rajatusta aiheesta ns. oikeaa asiaa kuin tyylillä "mitä juoksin tällä viikolla", mutta kertokaahan, löytyykö tällaisellekin tekstille mielenkiintoa? Vasta vähän yli vuoden vanhana blogini vielä hiukan etsii muotoaan.
Vietän koko seuraavan viikon Tampereella hoitamassa perheen Mimi-koiraa, kun vanhemmat karkasivat Espanjaan. Lenkkikamat ovat kuitenkin mukana, joten alkutalvesta löytynyt huikea treenimotivaatio pääsee jatkumaan Pyynikinharjun maisemissa. Blogikirjoittelullekin löytyy varmasti aikaa ehkä pariinkin otteeseen, Mimi ei ole lainkaan työläs hoidettava. Oikein reipasta viikkoa kaikille ja kertokaa ihmeessä, millaisia tekstejä haluaisitte lukea!
Kommentit
Lähetä kommentti