Juoksija, opiskelija ja korona

Torstaipäivän aamuna olin vielä ihan suunnitelmien mukaan menossa luentojen jälkeen illaksi teatteriin nauttimaan kauan odotetusta Pienestä merenneidosta. Samana päivänä ilmoitettiin toimenpiteistä korona-viruksen leviämisen ehkäisemiseksi niin Suomen hallituksen, Helsingin yliopiston kuin juoksutapahtumien järjestäjienkin tahoilta, ja iltaohjelmana kävin perutun teatteriesityksen sijaan hamstrausreissulla yliopiston kirjastossa. Vaikkei itse vaivautuisi riskiryhmiin kuulumattomana kummemmin panikoimaan korona-tilanteesta, se pisti silti arkielämän kertaheitolla aika monelta kantilta uusiksi.

Liikunta oli vielä tällä viikolla yskän kanssa lähinnä venyttelyä ja kävelyä.

Jo ennen kuin ylhäältäpäin tuli ohjeistuksia kokoontumisten rajoittamisesta ja henkilömääristä samoissa tiloissa, oli kaksi neljästä meneillään olevasta yliopistokurssistani päätetty siirtää kokonaan etäopetukseen. Onneksi nykyteknologia mahdollistaa tehtävien palautuksen ja jopa keskustelun käymisen etänä, ja kirjojen, näytelmien sekä artikkelien lukeminen onnistuu joka tapauksessa kotioloissa. Sattuu olemaan niin, että molemmat etäopetukseen siirretyt kurssit ovat erittäin suuritöisiä kaunokirjallisten teosten lukemisen kannalta, ja kirjastojen sulkemisen pelossa lipastoni päällä kököttää nyt etukäteen koko loppuperiodiksi hankittu kurssilukemisto, kaikkiaan 15 teosta. Vessapaperi- ja näkkileipähysteria ei ole minuun tarttunut, mutta kirjat pitää olla!

Teatterihistorian ja tekstianalyysin kurssien vaatimat kurssikirjat. Pinoon lisättiin vielä muutama kuvan ottamisen jälkeen.

Kaikki kevään juoksutapahtumani on siirretty myöhemmälle ajankohdalle. Ymmärrän täysin, ettei tässä tilanteessa haluta koota yhteen tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa hikoilemaan. Fiilis ei ole kadonnut mihinkään, vaikka h-hetket siirtyvätkin monella kuukaudella eteenpäin – nythän tässä ehtii treenata oikein huippukuntoon! Huoli näiden turhauttavan monien sairasteluviikkojen vaikutuksesta harjoitteluun on nyt tipotiessään. Hiukan ujosti mieleeni hiipii myös mahdollisuus vaihtaa alkusyksyyn siirtyneen Helsinki City Running Dayn matka puolimaratonista maratoniin. Hoidan itseni terveeksi ja katson, kuinka kevään lenkit sujuvat, ennen kuin päätän mitään, koska maraton tuntuu aloittelijajuoksijan mielessäni ihan hurjan isolta asialta, mutta olisihan se aika hienoa osallistua Helsinki City Marathonin 40-vuotisjuhlaan.

Kaksi kympin matkaani, Helsinki10 ja Naisten Kymppi, siirtyvät myös. Pidempi jatkoaika Kympin Naisten projektille ei huolestuta, mutta tapahtuman siirtyminen elokuulle ei ole täysin ongelmatonta. Järjestän elokuussa live-roolipelitapahtuman, ja koska aika ja paikka on tapahtumaa varten jo varattu, se ei tietenkään siirry minun mahdollisten juoksemisteni tieltä minnekään. Olisi silti äärimmäisen kurjaa joutua kaiken tämän jälkeen jäämään pois Naisten Kympiltä päällekkäisyyksien takia. Tottakai voi lenkkeillä ja jakaa Kympin Naisten tsemppihenkeä, vaikkei itse tapahtumaan osallistuisikaan, mutta olisihan se vähän antiklimaattista. Ei tässä tietenkään auta muu kuin odottaa tiedotusta uudesta Naisten Kympin päivämäärästä ja elää sen mukaan. Yllättävät muutokset kuuluvat elämään.

Jollain edellisellä lainaajalla on välähtänyt Euripideen Medeiaa lukiessa.

Korona-virus ei pelota minua. Lähinnä ajattelen sitä, millaisen tarinan tästä saa kerrottua joskus vanhana. Kevät 2020: se fuksivuoden kevät, jolloin pelkäsi saavansa pahoja katseita junassa yskimisestä, osakuntakirjasto meni kiinni, kuoro pohti lähitulevaisuuden olemassaoloaan ja vessapaperin kerääminen ylitti suosiossaan ehkä jopa ilmaiset ämpärit.