Rutiinit muotoutuvat eristyksessäkin

No niin, en ole liikkunut täältä mökiltä Näsijärven rannalta mihinkään sen jälkeen, kun tänne tiistaina tulin. Eristäytyminen toteutuu vielä hallituksen suosituksiakin tehokkaammin, kun lähimmät naapuritkaan eivät näy eivätkä kuulu, ja kun lähtee ulos lenkille, vastaan tulee keskimäärin yksi sauvakävelijä ja muutama auto.

Etäopiskelijan työpiste

Ainakaan toistaiseksi ei ole ahdistus vaivannut hardcore-erakkoelämästä huolimatta. Etäopinnot pitävät minut aivan riittävän kiireisenä – etäluentopäivät menevät läsnäolon korvaavien tehtävien tekemisessä ja loput päivät kahlatessa läpi kirjakasaa ja kirjoittaessa opintopäiväkirjoja, referaatteja sekä esseitä. Vaikka mökki on yleensä lomailun ja rentoutumisen paikka, olen ilokseni pysynyt täällä hyvin opintojen perässä ja rutiini on muodostunut hyvin toimivaksi työskentelyn, lounastauon ja iltapäiväisen liikkumisen kanssa. Lounaan jälkeen opiskelen muutaman tunnin ja sitten suuntaan joko lenkille tai saunatupaan sisäliikkumaan hyvin pienessä tilassa. Tällä ensimmäisellä mökkiviikolla on tullut tehtyä pientä joogaa astanga-sarjasta sekä Unisportin Instagramiin jakama todella hyvä koko kehon tehotreeni. Nostan hattua kaikille kuntosaliyrityksille, jotka tässä lamaannuttavassa tilanteessa ovat jaksaneet huomioida kotiinsa jumiin jääneiden jumpannälkää. Kotijumppia on nyt saatavilla vaikka mistä ja itse haluan ehdottomasti tukea Unisportia.

Saunatuvan kotikuntosali

Nyt on kyllä liikuntaharrastuksen ylläpitämisen kannalta melko hyvä asema niillä, joiden päälajina on juoksu. Isot yhteislenkit ja juoksutapahtumat on toki peruttu, mutta ainakaan vielä täällä ei ole jouduttu kieltämään lenkkeilyä itsekseen. Itse olen aina nauttinut juoksemisesta nimenomaan yksin, joten tilanne ei vaadi mitään sopeutumista omalta kohdaltani. Mikään ei helli sielua pänttäysrupeaman jälkeen niin kuin edessä avautuva mökkitie, jolla ei näy ristin sielua. Edes siitepölystä ei ole tarvinnut häiriintyä, koska jo kahdeksatta vuotta putkeen allergiaoireet loistavat poissaolollaan ruokavaliomuutoksen ansiosta. Koska kevyitä tavoitteita on kuitenkin mukava olla myös juoksutapahtumista tyhjentyneelle keväälle, tartuin innokkaasti tilaisuuteen, kun We Run Helsinki perusti virtuaalisen juoksutapahtuman huhtikuun loppuun asti. Tapahtuman aikana käydään omalla ajalla omilla reiteillä juoksemassa maili, vitonen ja kymppi ja lähetetään suoritustiedot järjestäjille. Näin saa sopivasti rytmiä juoksuharjoitteluun nytkin, kun päätavoitteet siirtyivät monella kuukaudella eteenpäin.

Poikkeustilaan nähden minulla on siis tällä hetkellä hyvin rauhalliset oltavat eikä mitään valittamista. Luonteenlaatuni varmasti kestää tätä pitkälle vietyä eristystä melko pitkään; tulen toimeen aivan minimaalisella sosiaalisen kanssakäymisen määrällä eikä minulta mielestäni puutu mitään oleellista täällä hiljaisella Näsijärven niemellä. Olen erityisen onnellinen blogin pitämisestä tällä hetkellä ja tulen panostamaan entistäkin enemmän blogiyhteisöön tulevien viikkojen ajan lukemalla ja kommentoimalla ahkerasti. Elämä rajoittuu nyt pitkälti mökkitonttiin, mutta blogi avaa yhden ikkunan ulkomaailmaan. Samoin tietysti muut some-kanavat. Tiedän olevani onnekas, kun tilanne ei vaikuta elämääni tämän enempää.

Tuetaan kaikki toisiamme tässä kummallisessa tilanteessa – vaikka kontakteja "oikeisiin ihmisiin" on aivan aiheellista korostaa ja tulemme varmasti kaikki kaipaamaan sosiaalisia piirejämme, kannattaa nähdä positiivisena se, että meillä on nykyään niin monet mahdollisuudet kommunikointiin.