Yllätyksiä juoksukalenteriin 2020

Mitkään tekemäni suunnitelmat eivät ole ehkä koskaan menneet yhtä täydellisesti päälaelleen kuin vuoden 2020 juoksukalenterini. Korona pyyhkäisi yhdellä iskulla koko kevään tyhjäksi kympeistä ja puolimaratoneista joille oli tarkoitus mennä, se on jo vanha uutinen. Tänään saimme tietää, että Naisten Kympin päivämäärä siirtyy jälleen, tällä kertaa ensi kevääseen asti. Virustilanteen vaikea ennustettavuus osuu lujaa isoihin tapahtumajärjestäjiin.

Suunnitelmien tekeminen on minulle tärkeä olemisen tapa. Tavoitteen asettaminen auttaa motivoitumaan joka päivä ja luo ihanaa odotuksen tunnetta. Treenivihkon täydentäminen on tavattoman tyydyttävää. Tämän koronakevään aikana olen saanut huomata, ettei suunnitelmallisuus kuitenkaan omalla kohdallani onneksi tarkoita joustamattomuutta. Kalenterimerkintöjen poispyyhkiminen ei ole aiheuttanut lannistuksen tilaa. Uuden suunnitelman tekeminen tuntuu aivan yhtä mukavalta kuin alkuperäisenkin.

Minun oli tarkoitus juosta toissapäivänä puolimaraton Helsinki City Running Dayllä. Kun tapahtuma siirrettiin lokakuulle, mieleeni tulivat ensimmäisenä roimasti pidentyneen treeniajan tuomat mahdollisuudet. Parempaa tilaisuutta treenata maratonille ja osallistua 40-vuotiaan Helsinki City Maratonin juhlimiseen ei koskaan tule, joten viikkokausia pohdiskeltuani uskalsin viimein vaihtaa puolimaratonin elämäni ensimmäiseksi maratoniksi. Ellei käy niin onnettomasti, että poikkeukselliset olosuhteet vallitsevat vielä lokakuussakin, pääsen juoksemaan kokonaisen maratonin ennen kuin täytän 30! Tunnen itseni edelleen varsin yllytyshulluksi tästä tempauksestani, mutta saan loputtomasti energiaa siitä, että asettamani mittava tavoite tulee vaatimaan joka ikisen treeniviikon tämän päivän ja lokakuun kolmannen välistä. En osaa ollenkaan ennustaa, kuinka mielentilaani vaikuttaisi, jos HCRD:n uusikaan päivämäärä ei onnistu, mutta kirjoittelen siitä sitten, jos tarve vaatii. Viimeistään tästä koronatilanteesta voi ottaa opiksi sen, ettei kannata etukäteen vaivata päätään asioilla, joihin ei voi vaikuttaa. Tulevaisuuden epävarmuuden ei tarvitse estää suunnittelun ja odotuksen nautintoa.

Näin ollen minulla on jo valittuna lokakuun maratonille tähtäävä treeniohjelma, joka alkaa neljän viikon päästä. Siihen kuuluisi muun muassa puolimaratonin juokseminen elokuun loppupuolella. Saatuani juuri tänään tietään Naisten Kympin kohtalosta pidän ihan hyvänä asiana, etten ole vielä ilmoittautunut millekään niistä muutamasta vaihtoehdosta, joita olen katsellut. Ellei elokuun viimeisilläkään viikoilla voi vielä järjestää mitään juoksutapahtumia, juoksen 21 kilometriä ja risat ihan itsekseni Tampere Maratonilla hyväksi havaitsemallani reitillä. Siitä tulee sitten taas hyvin omanlaisensa kokemus. Tyydytin kuitenkin maltillisesti juoksutapahtumahimoani ilmoittautumalla Kaisaniemen Juoksun viiden kilometrin (lompakkoystävälliselle) matkalle syyskuussa.

Kenen muun mielestä upouuden kalenterin täyttäminen on parasta ikinä? Minulla on neljättä vuotta peräkkäin Muumi-kalenteri ja pidän tästä turkoosista värimaailmasta aivan kamalasti.

Suuri osa tästä vuodesta mennään siis juoksuharrastuksen osalta ylioptimismin ja tarpeellisen tsemppihengen ylläpitämisen rajamaastossa. Olosuhteisiin mukautuminen on ihan hyödyllinen taito osata – samoin tietysti asioiden välisen hierarkian ymmärtäminen. Uskon, että useimmat juoksijat tavoitteidensa vakavuustasosta huolimatta osaavat nähdä pandemiatilanteessa muutakin kuin sen, miten se vaikuttaa juuri heidän rakkaaseen harrastukseensa.

Onko muilla kaikenlaisten tapahtumien jatkuva peruuntuminen vaikuttanut motivaatioon ja suunnitelmallisuuteen? Uskotteko, että pystyn selviämään maratonista? Mitä ajattelitte tehdä tänä olosuhteiltaan epävarmana kesänä? Pysykää terveinä ja keksikää uusia tapoja pitää huolta itsestänne!