Harjoittelu Helsinki City Marathonille: viikko 7

Maanantai: Vajaan tunnin verran astanga-joogaa 

Tiistai: 30 minuutin rauhallinen juoksulenkki, 3,8 kilometriä; 15 minuutin kehonpainotreeni

Keskiviikko: Intervallilenkki – 5 min verryttely, 4x5 minuuttia 90 sekunnin välipalautteluilla, 10 min loppuverryttely, yhteensä 40 minuuttia ja 4,7 kilometriä; kävelin myös ystävän luokse kyläilemään ja takaisin, yhteensä noin seitsemän kilometriä

Torstai: 35 minuutin rauhallinen juoksulenkki, 4,3 kilometriä

Perjantai: Lepopäivä

Lauantai: 45 min Kyra Pron "dance workout" -videoita Youtubesta: Hamilton, The Greatest Showman ja Disney

Sunnuntai: Pitkä lenkki – vajaat 3 h rauhallisesti, noin 16 kilometriä

Lisäksi venyttelyä jokaisen lenkki- ja jumppapäivän iltana.

Viikolla juostut kilometrit: 28 sisältäen 5-10 minuutin jäähdyttelyt jokaisen lenkin loppuun

Mikä onnistui: 

Olen saanut huomata jo parina maanantaina joogaharjoitusta tehdessäni, että nilkan nyrjähdyksestä johtunut aktiivinen jumppaaminen on vahvistanut jalkateriä ja nilkkoja ihan konkreettisesti! Tietyt asanat ovat aina aikaisemmin tuntuneet hiukan ikäviltä nilkkojen ulkosyrjissä, mutta nyt ei ole ollut pariin viikkoon mitään ongelmaa. Onpa mahtavaa, että nilkan nyrjähtämisestä oli näin paljon hyötyä!

Tämä oli ensimmäinen neljän lenkin viikko harjoitusohjelmassa ja koska sääreni usein tykkäävät valittaa, varauduin henkisesti jättämään jonkun lenkin pois jos huomaisin, että palautuminen ei kerta kaikkiaan onnistu. Sain oikein ihmetellä rentoa, jumitonta ja tasapainoista olotilaani torstaiaamuna, kun takana oli kaksi peräkkäistä lenkkipäivää (yksi niistä jopa vetoja) ja pohdin, että lähteekö vielä kolmas. Sehän lähti, eikä jättänyt vieläkään jälkeensä hirveitä penikkavaivoja. Uskaltaisikohan tässä ajatella, että jalkojen kestävyys on lähtenyt paranemaan?

Mikä ärsytti: 

Puhuin viime viikolla siitä, kuinka en voinut ymmärtää Garmin-yhteisön yliampuvaa riippuvuutta sporttielektroniikkaansa. Täytyy kuitenkin sanoa, että tulen olemaan hyvin tyytyväinen saadessani oman kelloni toivottavasti korjattuna takaisin. Nyt olen joutunut ottamaan jokaiselle lenkille kännykän mukaan pyörittämään sekä Spotifyta että aikaa ja kilometrejä mittaavaa Runkeeperiä ja se syö kovasti kännykän akkua. Sunnuntaisella kolmen tunnin lenkillä teki tiukkaa varavirtalähteenkin kanssa.

Mökkipitäjämme Länsi-Teiskon keskus sijaitsee kutakuinkin tässä: kuvassa kylän kerhotalo ja upea pelikenttä.

Mikä oli uutta: 

Seitsemäs viikko toi paljon uusia juttuja mukanaan. Kuten edellä mainitsin, lenkkien määrä kasvoi kolmesta neljään ja tiistain puolituntisen perään piti keksiä kehonpainojumppaa vartin verran. Lauantain tukiharjoitukseksi päätin kokeilla itselleni niinkin vierasta asiaa kuin "dance workoutia" eräältä Youtube-kanavalta, joka houkuttelevasti käytti lempimusiikkiani joissakin treeneissään. Minulla oli todella hauskaa ja hikoilin aivan valtavasti. Taidan kirjoitella Kyra Pron tanssivideoista lisääkin, kun olen kokeillut sitä toisen kerran kuten ensi lauantaina on suunnitelmissa. 

Juoksun määrä kasvoi tällä viikolla aika reilusti, koska sen lisäksi että ohjelmassa oli yksi lenkki lisää, sunnuntaipitkis oli tähän mennessä pisin – kolme tuntia. Lenkkien pituus ei minua yleensä häiritse kunhan vauhdin saa pitää rauhallisena, ja nytkin ensimmäiset kaksi tuntia menivät oikein mukavasti sateen ollessa vain pientä. Sitten koin kuitenkin elämäni ensimmäisen oikein kunnollisen lenkkieksymisen, kun pikkutiet keskellä mäntymetsää eivät olleet viitoitettuja, juoksin melkein kilometrin verran väärään suuntaan ja kännykän karttaa oli kamalan vaikeaa lukea, kun kosketusnäyttö sekoili kovenevassa sateessa. Taidan kirjoittaa tästäkin oman tekstinsä.

Tässä kohtaa tuoksui ihanasti männyltä.

Muita huomioita: 

Tämä oli ensimmäinen viikko maraton-treeniohjelman aikana, kun mietin tosissani, että selviänköhän tästä harjoitusmäärästä. En ryhtynyt stressaamaan asiaa kohtuuttomasti, koska omaa kehoaanhan pitää joka tapauksessa kuunnella ja tarvittaessa jonkun lenkin jättää sitten väliin tai keventää, vaikka ohjelma sanoisi mitä. Eiköhän se ole kuitenkin ihan normaalia, että maratonin mittaiselle matkalle treenatessa tuntuukin vähintään jossakin kohtaa raskaalta. Nyt pääsin kuitenkin yllättämään itseni positiivisesti, kun ilmeisesti kohonneella kestävyyskyvylläni pystyin tekemään koko viikon suunnitelman mukaisesti ja lähden innolla taas ensi viikkoon, kunhan huomisen päivän saa ensin levätä. 

Reitin mäkisyydessä ei mökkitiellä oikein ole valinnanvaraa, ja tämänkaltaisia vuoristoratapätkiä tuli muutamakin vastaan sunnuntailenkillä lisäämään haastetta.

Millaiset asiat juoksuharjoittelussa ovat teidän mielestänne kaikkein raskaimpia? Millaisista merkeistä tiedätte, että pitää keventää treenikuormaa?