Harjoittelu Helsinki City Marathonille: viikko 11

Viime viikon puolimaratonin jälkeen lähdettiin yhdenteentoista treeniviikkoon rauhallisesti ja tälle viikolle riitti kolme lenkkiä, mutta niistä viimeinen oli kuitenkin ei-niin-vaatimaton kolmen tunnin pitkis. Treenipäiviä piti vähän vaihdella siitä mitä ohjelma ehdotti, mutta kaikki tuli lopulta tehtyä. Viikon ensimmäiselle lenkille, intervalleille, vähän kauhistutti lähteä vauhtipätkien kasvaessa kuuteen minuuttiin ja kun alla oli se puolimaraton, mutta muuten treenimotivaatio on ollut korkealla ja on tullut myös nukuttua hyvin. Lihasta on tullut lisää ihan silminnähtävästi viime viikkojen aikana ja ylimääräistä painoa on lähtenyt mukavasti, mutta kuitenkin maltillisesti sen huomioonottaen, etten halua nälkiinnyttää itseäni maratonharjoittelun aikana. 

Nyt kun työsopimus on virallisesti allekirjoitettu, uskallan kertoa vähän täälläkin uudesta työpaikastani!

Maanantai: Lepopäivä

Tiistai: Lepopäivä

Keskiviikko: 20-minuuttinen hip hop -harjoitus; Yoga With Adriene: Yoga For Lower Back Pain

Torstai: Intervallilenkki – 10 min verryttely, 4x6 min reippaasti 2 min välipalautteluilla, 10 min loppuverryttely, yhteensä vajaat 50 minuuttia ja 5,5 kilometriä

Perjantai: Lepopäivä

Lauantai: 30 minuutin kevyt lenkki, 3,5 kilometriä; 15 minuutin barre-harjoitus

Sunnuntai: Pitkä lenkki – 3 h rauhallisesti, 18,1 kilometriä

Lisäksi venyttelyä jokaisen lenkki- ja jumppapäivän iltana.

Ranskan kielen osaaminen osoittautui todella hyödylliseksi taidoksi tenttikirjallisuudesta selviämiseen. Monte-Criston kreivi löytyi yliopiston kirjastosta pelkästään alkuperäiskielellä, joten sillähän mennään sitten.

Uusi iltatoimi: iltateen vieressä keitetään junassa pidetty kasvomaski.

Viikolla juostut kilometrit: 27,1 sisältäen 5-10 minuutin jäähdyttelyt jokaisen lenkin loppuun

Mikä onnistui: Edellisen treeniviikon päättäneen puolimaratonin jälkeen kroppani tarvitsi vähän enemmän palautumisaikaa kuin mitä treeniohjelma arvioi tarpeelliseksi. Ohjelman mukaan olisi ollut tukiharjoittelua jo tiistaina ja intervallilenkki keskiviikkona, mutta onnistuin kuuntelemaan kehoani ja siirtämään treenejä ronskisti eteenpäin. Ja kappas kummaa, koko viikon treenaus ei mennytkään tästä ihan sekaisin ja kaikki tarpeellinen harjoittelu tuli tehtyä – siitäkin huolimatta, että jouduin tekemään säätöjä vielä loppuviikostakin, kun perjantaina ei ehtinytkään lenkille siskon perheen luona vierailun takia. 

Sunnuntain kolmetuntinen rauhallinen pitkis oli myös paras lenkki pitkään aikaan, vaikka olin juossut edellisenäkin päivänä. En tiedä voiko kunto nousta yhtäkkiä huomattavan paljon vain siksi, että juoksee yhden puolimaratonin, mutta siltä minusta ainakin tuntui! Ihmettelin onnessani sitä, kuinka kevyeltä askel tuntui ja kuinka verrattain helppoa oli pitää syke kakkosalueella taittaessani pitkää matkaa Paloheinän kautta melkein Vantaa-joelle ja takaisin. Tämäkin auttoi osaltaan nostamaan fiiliksiä tavoiteajasta yli menneen viimeviikkoisen puolimaratonin jäljiltä – jos yhtäkkiä voi puskista paukahtaa eteen näin rennon ja kevyen tuntuinen lenkki, miksi kannattaisi menettää toivonsa maratonkuntonsa suhteen?

Tässä ollaan jossain päin Paloheinää.

Mikä ärsytti: Ihan kunniasanalla pyrin pitämään tämän maraton-harjoittelukertomukseni realistisena jättämättä mitään vähemmän hohdokkaitakaan hetkiä pois, mutta nyt on kyllä taas vaikeaa keksiä tähän kohtaan mitään. Havahduin kyllä tämän viikon aikana siihen, etten ole ainakaan tässä uudessa kodissa asuessani vielä kertaakaan ottanut iltavenyttelyjen seuraksi putkirullaa esiin. Tämä kehonhuollollinen toimenpide oli jo miltei muodostunut rutiiniksi koronamökkeilyn aikana, mutta nyt se on tainnut pudota. Ehkä siihen on toisaalta vaikuttanut sekin, että lihakseni ovat lähteneet ihan ilmankin putkirullausta palautumaan paljon nopeammin eikä ole tullut eteen mitään sietämättömiä jumeja, joihin vain putkirulla olisi auttanut. Kyllä se silti hyvää tekisi eikä pitäisi tuntua niin vaivalloiselta kaivaa yksi väline esiin illalla, kun muutenkin pyörin matolla venyttelemässä. 

Loppumatkalle osunut sade ei häirinnyt oikeastaan yhtään, kun sai ihmetellä, kuinka kevyeltä juoksu tuntui vielä noin kahden ja puolen tunnin jälkeen.

Sunnuntaipitkiksen reitti; kilometrejä kerääntyi vähän vähemmän kuin mitä tässä annetaan ymmärtää, en tiedä miksi tässä näkyy väärin.

Mikä oli uutta: Tukiharjoittelusessioiden ihmeelliset uudet lajit ovat jälleen peräisin tubettaja April Laurenin elokuun kuntohaasteesta. Hip hop -koreografian opettelu oli yllättävän hauskaa siihen nähden, kuinka vähän olin kärryillä. Barre taas on baletin tekniikkojen soveltamista kuntoharjoitteluun ja 15 minuuttiakin oli aika kova haaste reisille suoraan lenkin jälkeen. 

Sunnuntain pitkä lenkki vei minut tutustumaan taas uusiin reitteihin, lähdin tällä kertaa Paloheinän suuntaan. Lenkillä ehtii aina paljon pidemmälle kuin mitä arvioin yrittäessäni suunnitella reittiä kartasta etukäteen! Kaipasin myös vähän uusia soundeja lenkkikuulokkeisiini ja vaikka yleensä päädyn siihen, että kenenkään muun valmiiksi tekemät juoksusoittolistat eivät osu minulla oikeaan fiilikseen, niin nyt kului kolme tuntia todella mukavasti tämän Spotifysta löytyvän treenilistan kanssa. Tai no, kuuntelin lenkin ensimmäiset 45 minuuttia podcastia ja siirryin vasta sitten tähän soittolistaan, mutta ymmärrätte yskän.

Tämä soittolista oli mahtavaa lenkkiseuraa!

Ensi viikolla on sitten edessä viimeinen setti ihan täysillä treenaamista, kun vuorossa on koko ohjelman pisin pitkä lenkki. Sen jälkeen aletaan sitten keventää harjoittelua, jotta keho pääsee levänneenä maratonille. Vielä näinkin pitkällä harjoituskautta juokseminen on edelleen parasta ikinä ja on tehnyt henkisesti todella hyvää, että edessä siintää konkreettinen ja todella haastavakin tavoite. Toivotan kaikille mahdollisimman mukavaa syksyn alkua, muistetaan pitää huolta itsestämme vaikka tämä aika vuodesta tarkoittaakin monelle uusia kiireitä.