Elokuva-arvostelu: Brittany Runs A Marathon

Rakkauteni elokuviin manifestoi nyt hieman täällä bloginkin puolella, kun kirjoitan tänne ensimmäisen elokuva-arvostelun! Elokuvafaniuteni ei oikeastaan keskity juoksu- tai ylipäätään urheiluaiheisiin elokuviin, mutta tänään tarkastelussa oleva vuoden 2019 Brittany Runs A Marathon kuitenkin kertoo juoksuharrastuksesta, mistäpä muustakaan. Tarinassa lähdetään 28-vuotiaan newyorkilaisen Brittany Forglerin matkaan, joka toivoo lääkäriltä helppoa pilleriratkaisua epämääräiseen väsymysongelmaan. Ikävä kyllä lääkäri määrää elämäntapojen siistimistä ja liikuntaa. Kuntosali on liian kallis, joten Brittany lähtee juoksemaan korttelia ympäri. Aluksi sekin matka tuntuu loputtomalta, mutta muutos lähtee liikkeelle pikkuhiljaa ja se ulottuu muuallekin kuin Brittanyn päättämään tavoitepainoon. 

Brittany Runs A Marathon onnistuu varsin virkistävällä tavalla välttämään menestys- ja kasvutarinoiden ennalta-arvattavimpia elokuvakliseitä. Asioiden annetaan ikään kuin tapahtua omalla varsin arkisella painollaan ilman, että kriittisiä keskusteluja toksisen kämppäkaverin kanssa tai syrjähyppyä hampurilaisaterialle kasvatetaan vaivaannuttavan dramaattisiin mittoihin. Ja hampurilaisista puheenollen, elämäntapamuutosta ei esitetä mitenkään suoraviivaisena kehityksenä, joka on yhtä menestystä koskettavan musiikin taustoittamasta herätyksen hetkestä alkaen. Kun kuulee, että tämä elokuva "perustuu tositapahtumiin", ei tarvitse pyöräytellä silmiään sille, paljonkohan faktoja on koristeltu – tämä tarina on oikeasti voinut tapahtua ihan oikealle naiselle. 

Toinen hyvin kiinnostava asia elokuvan tavassa käsitellä elämäntapamuutosta on se, että juoksuharrastuksen tultua osaksi Brittanyn elämää tarinassa tapahtuu monenmoista muutakin. Elämä jatkuu muilla alueilla senkin jälkeen, kun legendaarinen New York City Marathon on mainittu, ja Brittany kasvattaa kestävyyskunnon lisäksi itsekunnioitustaan, mikä alkaa näkyä monella tavalla hänen elämässään. Tavallaan olisin ehkä kaivannut elokuvaan enemmän sitä varsinaista juoksemista, koska juoksijat itsehän keksisivät harjoitustaipaleistaan vaikka mitä draaman aineksia. Kohtaukset Brittanyn ja hänen hankkimiensa kahden lenkkikaverin kesken nostattavat hyvää mieltä, ja nämä kyseiset hahmot ovat kumpikin omalla tavallaan todella toimivia: Brittanyn kanssa yhteislenkin häntäpäästä aloittava Seth juoksee ollakseen coolimpi isä ja harva elokuvahahmo onnistuu käyttämään jokaisen sekuntinsa ruudulla niin mahdottoman sympaattisesti; Catherine taas on Brittanyn näkökulmasta aluksi se ärsyttävä ämmä, jonka elämä näyttää täydelliseltä ja joka lähtee lenkille vain herättääkseen huonommuudentunnetta laiskemmissa ihmisissä, mutta selviääkin, että juoksuharrastus on Catherinelle tapa kontrolloida edes jotakin osaa elämästään, jossa kaikki muu tuntuu luisuvan käsistä. Ilman kokemuksia mistään suuremmista ongelmista omassa elämässäni uskallan täysin samaistua siihen, että juuri tässä mielessä juoksutreeni voi olla todella voimaannuttavaa – koronatilanne voi rajoittaa monia asioita, mutta lenkille voi lähteä. 

Elokuvan heikoin kohta on valitettavasti sen loppuhuipennus New Yorkin maratonilla (tätähän ei lasketa spoileriksi, koska jo elokuvan nimestä voi päätellä juonen päätyvän jollain tavalla maratonille). Kuvaus maraton-taipaleesta sisältää kaikki odotettavissa olevat vaikeudet ja takaumat käänteentekevään ensimmäiseen juoksulenkkiin, ja urheilutoimitusmainen esitystapa tuntuu olevan hiukan ristiriidassa sen kanssa, mitä elokuva on yrittänyt siihen mennessä ilmaista siitä, kuinka kuka tahansa epätodennäköinenkin tallaaja voi ottaa maraton-tavoitteen osaksi arkielämäänsä. 

Joskus elokuvien menestystarinoissa päästään tavoitteisiin keinoilla, jotka joko ovat epärealistisia useimmille ihmisille tai, varsinkin keskityttäessä johonkin tiettyyn lajiin tai taitoon, saavat hylkytuomion joutuessaan oikean alan asiantuntijan katseen alle. Brittany Runs A Marathon onnistuu kuitenkin olemaan ihan varteenotettava elämäntaparemontin opas, jos joku sitä sellaisena katsoo: älä keskity katkeroitumaan ihmisille joilla näyttää olevan jotakin itseltäsi puuttuvaa, älä anna itsetunnon jäädä jumiin vaakalukeman tapaisiin yksityiskohtiin, älä arvota itseäsi yksittäisen suorituksen perusteella vaan näe mitä suurempaa olet saavuttanut, ja ehkä tärkeimpänä kaikista, ota toisten ihmisten apu vastaan – se ei ole heikkoutta.

Sain etsiä Brittany Runs A Marathonia aika kauan, koska minulle ei heti selvinnyt, että se näkyy ainoastaan Amazon Primella. Sanon ihan suoraan hyödyntäneeni tämän elokuvan katsomiseen palvelun tarjoamaa kolmen viikon ilmaista kokeilujaksoa, joten jos jäi kiinnostamaan, mitään suurta rahallista sitoutumista ei välttämättä vaadita. Kerro ihmeessä, jos kiinnostuit katsomaan tämän elokuvan arvosteluni perusteella, tai kerro mielipiteesi, jos olet jo nähnyt sen!