Miten rytmitän työskentelyä kotona?

Nyt kun tammikuu on käynnissä kolmatta viikkoa, voin sanoa, että vuosi on lähtenyt omalla kohdalla hyvään alkuun. Uuden vuoden juhlinnasta jäi univelkaa useaksi päiväksi, mutta sekin korjaantui lopulta. Oikeastaan ainoa konkreettinen vanhenemisen merkki mitä olen tähän mennessä huomannut on se, että valvominen tosiaankin tuntuu. Ennen saatoin kehuskella, että monenkaan päivän valvominen ei tuntunut juuri missään, mutta nyt kolmenkympin iässä jo yhden yön huonot unet kostautuvat raskaasti seuraavana päivänä! 

Koronan vaikutus arkeen on vielä kasvanut hitusen verran viime vuodesta – olen jo täällä blogissa maininnut tekeväni enimmäkseen etätöitä ja opiskelevani lähes kokonaan kirjatenttien muodossa. Liikunta tapahtuu lenkkipoluilla tai UniSportin etäjumpissa Zoomin kautta. Toivoisin totisesti, että alueeni reittejä voitaisiin hiekoittaa lumen ollessa nyt jo toista viikkoa maassa ja muuttuessa niin liukkaaksi, että parinsadan metrin kauppareissukin on taistelua kaatumista vastaan, varsinkin takaisin tullessa alamäessä. 

Työnantaja palkitsi ihanasti haasteellisen vuoden päätteeksi Ruohonjuuren valtavalla herkkupaketilla. Suurin osa tästä on jo herkuteltu, mutta raakasuklaata ja teetä on vielä jäljellä.

Olen hiljalleen kasvattanut viikoittaista lenkkimäärää kahdesta kolmeen, niin olen valmis helmikuussa alkavaan puolimaratonin treeniohjelmaan. Talvijuoksua on nyt päästy kokeilemaan oikein urakalla: olen juossut lumipyryssä ja enimmillään 13 asteen pakkasessa ja huomannut, että palella ei tarvitse kun pukeutuu oikein, mutta huurtuvat silmälasit ja siitä aiheutuva "sokeutuminen" ovat todellinen riesa. Siksi en nyt oikein voi juosta pimeällä, eli lenkkeilyn aikaikkuna on aika lailla pienentynyt. Onneksi tällä hetkellä ei ole luentokursseja ja töissä paikan päällä tarvitsee käydä aika harvoin. Periaatteessa kuitenkin ainoa asia, joka voi tällä hetkellä estää minua lähtemästä lenkille, on se, jos hiekoitusta ei vieläkään kuulu. 

Minulle tuli tässä taannoin ihan oikea lukijakysymys ja aihe-ehdotus, johon tartun nyt suurella innolla miten parhaiten taidan. Minulta kysyttiin, miten rytmitän päiväni silloin, kun kökötän lähestulkoon koko päivän kotona etätöissä ja -opinnoissa. Erittelen alkuun olosuhteet, joissa tätä kotipainotteista elämää vietän. Ensinnäkin, asun yksin, mikä toimii edukseni siinä mielessä, ettei kotona ole koskaan ketään häiritsemässä, lapsia sen kummemmin kuin aikuisiakaan; toisekseen, tekemäni etätyöt ovat suurelta osin sellaisia, joiden ei tarvitse olla tiettynä päivänä valmiina ja usein saan myös päättää, minä päivänä teen vuoroni. Näistä lähtökohdista siis kerron, miten toteutan opiskelua ja työntekoa kotonani. 

Lähdin jo toteuttamaan uudenvuodenlupausta ruuanlaiton opettelusta! Ihana teepannu oli joululahja itseltäni itselleni ja varsin tarpeellinen väline kotiini.

Olen huomannut, että päivän tehtävät pitää saada hyvään alkuun jo ennen puoltapäivää tai muuten vetelöinti valuu loppupäiväänkin. Aloitan siis jollakin asialla jo aamuteen kanssa, mutta aloitan jollakin helpommasta päästä. Esimerkiksi kurssien lukulistallani on sekä teoreettisia oppikirjoja että kaunokirjallisuutta, joten aamun ensimmäinen lukuprojekti on yleensä kevyemmin luettavaa kaunokirjallisuutta. Minä itse satun olemaan hidas herääjä ja järkeni tarvitsee muutaman tunnin lähteäkseen kunnolla käyntiin, mutta kaikkien ei tarvitse välttämättä olla niin tarkkoja tässä asiassa. Esimerkiksi isäni teki koko koronakevään ja -kesän ajan etätyönsä niin, että kävi suoraan asiaan heti aamusta ja oli saanut suurimman osan tehtyä jo puoliltapäivin. Minulta tämä ei ikinä onnistuisi.

Löysin kävelylenkillä Pohjois-Haagan veljeshaudan, johon haudattiin vuoden 1918 teloitusten yhteydessä 28 punaista – ne, joiden ruumiita kukaan paikallisista ei tullut noutamaan.

Kun sitten olen päässyt alkuun opiskelu- tai työrupeaman kanssa, pilkon monen tunnin urakan yleensä lyhyempiin pätkiin. On helpompi keskittyä käsillä olevaan asiaan täysillä, kun tietää milloin tauko on tulossa, ja näin ei tule myöskään istuttua ja puuduttua pitkää pätkää putkeen. Asetan ajastimen yleensä 25 minuuttiin, minkä jälkeen tulee noin viiden minuutin tauko. Tämä ei ole minun keksimäni metodi, vaan siitä voi etsiä tietoa Pomodoro-tekniikan nimellä. Tauon koittaessa käsken itseni aina nousta ylös enkä jää sohvalle pelkästään tarkistamaan somea. Pyöritän hartioita, venytän lonkankoukistajia tai teen jonkun muun pienen homman. 

Tästä pääsemme pieniin kotitöihin istumisen tauottajina. Jos olen esimerkiksi jo lukenut kaksi 25 minuutin pätkää eli vajaan tunnin, annan itselleni sen mittaisen tauon, että ehdin vaikkapa tiskata, laittaa pyykkikoneen päälle tai käväistä kaupassa. En tee näitä kotitöitä koskaan peräkkäin, vaan jos jollekin päivälle on enemmän tehtävää, jaan ne useammalle tauolle. Eli esimerkiksi kun olen käynyt kaupassa ja purkanut ostokset, en ryhdy saman tien tiskaamaan vaikka tiskipöydällä lojuvat astiat tulisivat sillä hetkellä mieleeni, vaan käyn lukemassa tai tekemässä töitä ainakin yhden rupeaman ja tiskaan sitten seuraavalla tauolla. 

Aina ei tarvitse tehdä ruokaa itse; naapurista löytyy oikein hyvä sushipaikka, josta haen kotiin.

Liikunta on tietysti toinen tärkeä vastapaino istumatyölle. Tässäkään en todellakaan ole aamuihminen. Monen mielestä päivän liikunta on helpointa hoitaa heti aamulla, niin se on tehty eikä tule mieleen keksiä tekosyitä myöhemmin päivällä liikunnan väliin jättämiselle. Hienoa jos tämä toimii joillekin, mutta itseäni ei huvita aamujäykkänä pyrkiä mihinkään liikuntasuorituksiin elleivät päivän muut menot pakota siihen. Minulle liikuntahetki sopii parhaiten iltapäivään, silloin kun on ehtinyt työskennellä jo monta tuntia ja keho oikein kaipaa irrottelua istuma-asennosta. Oli kyseessä sitten lenkki tai valmiiksi kellonaikaan sidottu etäryhmäliikuntatunti, sovin itselleni aina etukäteen, mihin aikaan liikun. Se innostaa tekemään edeltävät tunnit oikein kunnolla töitä. Niinä päivinä kun en juokse, käyn vähintään puolen tunnin mittaisella kävelyllä. Vaikka olisin tekemässä kunnon hikijumppaa sisällä, haluan päästä joka päivä myös kunnolla ulos raittiiseen ilmaan. 

Näin hyödylliset silmälasit voivat olla talvisella lenkillä.

Joskus jatkan lukemista melko pitkälle iltaan, koska olen silloin luontaisesti virkeä, toisin kuin aamulla. On kuitenkin suositeltavaa rauhoittaa mieltä kohti iltaa, ettei aivojen jääminen ylikierroksille estä nukahtamista, joten yleensä päivän lopetus sujuu samoin kuin aloituskin, eli tentittävänä olevan romaanin tai näytelmätekstin lukemisella. Haluan vielä selventää, että kun olen puhunut tässä tekstissä kaunokirjallisuuden lukemisesta, tarkoitan, että teokset ovat tosiaankin jonkin kurssini lukulistalla ja luettavaa on sen verran massiivisesti, että sen eteen saa ihan urakoida. 

Arjesta ja viikonlopusta tulee helposti keskenään yhtä pötköä, kun molemmat kuluvat suureksi osaksi kotona. Viikkoa rytmittäessä pidän hyvin tiukasti kiinni siitä, että yksi päivä viikossa on kokonaan vapaa opiskelusta. Valitsen jokaisen viikon vapaapäivän siten, että siihen ei osu myöskään työvuoroa. Silloin en lue sanaakaan tenttimateriaaleista ja kun vietän kuusi päivää viikosta edellä kuvatulla tavalla hyvin intensiivisesti kaikkea sisäistäen, nämä vapaapäivät tulevat todella tarpeeseen. Yksi päivä myös riittää henkiseen palautumiseen erittäin hyvin ja heti seuraavana päivänä opiskelu lähtee taas käyntiin. 

Tällaista osaan kertoa oman tämänhetkisen arjen sujuvoittamisesta. Omasta mielestäni nämä ovat varsin itsestäänselviä keinoja, mutta kertokaa toki, mikäli näkemyksestäni oli jotain apua omaan korona-arkeenne. Millaisia selviytymiskeinoja ja rutiineja teillä on etätöihin tai -opiskeluun? Mihin aikaan päivästä teillä sujuu ajattelua vaativa työ parhaimmin? Entä miten pysytte liikkeellä ja istumiskuntoisena korona-aikana?