Osallistuminen Helsinki City 5:lle saatu.
Kuinka hyvään kohtaan täysin suunnittelematon osallistuminen Helsinki City Running Daylle osuikaan, kun olen viimeiset kaksi viikkoa tapellut todella väkevän syysväsymyksen kanssa! Ennen kuin siirryn juoksutapahtumapäivän upeaan tunnelmaan, käytän pienen kappaleen vuodenaikoihin (yleensä pimeään aikaan) liittyvien väsymys- ja masennustilojen esilletuomiseen. Olen saanut nyt parin viikon ajan huomata, että minulla on ollut melko hyvä syy aina harmitella etukäteen syksyn lähestymistä, ja että syysväsymys on aivan todellinen asia ja voi joskus viedä jalat alta pahemmin kuin osaisi odottaa. En ole koskaan ollut energisimmilläni syksyn aikaan, mutta nyt yllätyin todella, kuinka pahasti saamattomuuden ja ahdistavien ajatusten paino jysähti niskaani. Omasta mielestäni yleisesti käytetty termi "kaamosmasennus" on hieman harhaanjohtava, koska itselleni vaikein aika on aina loka-marraskuussa ennen kuin aivan pimein aika vuodesta koittaa, ja olo helpottaa joulukuussa, koska joulu tuo minulle niin paljon valoa ja lämpöä. Itse käyttämässäni termissä, syysväsymyksessä (masennuskin voisi olla aivan validi termi), kieriskellessä minulla jaksaminen juoksemista tai sosiaalisuutta kohtaan melko nollissa, mutta Helsinki City Running Dayn lauantaina pääsin yllättämään itseni iloisesti jaksamalla erittäin hyvin molempia.
Kuten alussa mainitsin, osallistuminen Helsinki City 5:lle ei ollut minkään pitkän tähtäimen suunnittelun tulos; meille Naisten Kympin lähettiläsryhmälle (nyt entiselle sellaiselle) tarjottiin tilaisuutta hyötyä vielä kerran ryhmään kuulumisesta ja osallistua joko vitoselle tai Helsinki City Run -puolimaratonille veloituksetta. Yli puolet porukastamme tarttui tarjoukseen. Tein tapahtumaan liittyen toisenkin päätöksen vieläkin vähäisemmällä suunnittelulla: juurikin Kympin Naisten WhatsApp-ryhmän lenkkaripuheista inspiroituneena päätin lähteä HCRD:n tapahtuma-alueelle sen verran ajoissa, että ehtisin käydä Intersportin expo-pisteellä katsomassa uusia lenkkareita. Päätös uusien lenkkareiden ostamisesta oli jopa niin vahva, että otin juoksutapahtumaan mukaan ison repun ostoksia varten. Juoksua harrastavien lukijoiden hermoja säästääkseni kerron jo tässä vaiheessa, että ei, en juossut vitosta upouusilla lenkkareilla.
Kympin Naisten Jenni ja miehensä löysivät minut siis Intersportilta vastaostettujen New Balance -lenkkareideni kanssa. Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan juoksua uudella parilla, mutta Helsinki City 5:a varten vaihdoin jalkaani vielä vanhat (tosin eivät vielä kovin pitkäikäiset) Asicsini. Jätettyämme tavarat säilytykseen lähdimme kohti vitosen matkan lähtöaluetta, joka sijaitsi Hammarskjöldintiellä aivan lähellä Olympiastadionia. Lähtöä odotellessa viisi Kympin Naista löysi toisensa ja juttelimme tärkeistä asioista, kuten senhetkisestä juoksukunnosta, musiikin vs. äänikirjojen kuuntelusta lenkillä sekä Päivin ihanasta Pontso-koirasta.
 |
| Ryhdyin sisäänajamaan ihanan pehmeitä ja joustavia New Balance 880 -lenkkareitani jo matkalla stadionilta Pasilan asemalle kohti kotia. |
Lähtömerkki kumahti kello 15:10, ja pääsimme matkaan. Helsinki City 5:n reitti seikkaili vielä viime vuonna muistaakseni hiukan kauempana tapahtuma-alueelta, mutta nyt se kiersi oikein kätevästi stadionin ympäristöä. Suunnittelemani maltillinen vauhti tietyllä kilometriajalla tuntui yllättävän rennolta ja uudet Aeropex-kuulokkeet soittivat energisoivaa musiikkia. Siitäkin huolimatta, että lenkkarini tuntuivat jäykiltä ja olin erittäin tietoinen kaikista polvesta alaspäin sijaitsevista lihaksistani (mikä selittänee pyrkimykseni luopua nykyisistä Asicseista ja kokeilla pehmeämmän tuntuisella kengällä seuraavaksi), tunsin vahvasti, että tämän lenkin jaksaisin nyt ties kuinka pitkästä aikaa juosta ilman kävelytaukoja. Ainakin melkein.
Tavallisesti juoksu-kävelyä köpöttelevänä ihastelin sitä, kuinka kilometrejä kului yksi toisensa jälkeen ilman, että koin pakottavaa tarvetta hidastaa kävelyyn. Ihan jokaista askelta en tälläkään lenkillä ottanut juosten, koska reitin loppupuolella onnistuin kompastumaan jalkakäytävällä olleeseen kartioon – huurtuneet silmälasit estivät näkemästä niinkin räikeää esinettä ajoissa – ja reitin loppumetreillä juuri ennen Olympiastadionin maalisuoralle kääntymistä sijaitsi ylämäki, joka tuntui suorastaan sadistiselta, kun juoksijoita oli ensin koko siihenastinen matka tuuditeltu ihanan tasaisella alustalla! Ylämäessä happoiset jalat siis sanoutuivat hetkeksi irti juoksuaskelten ottamisesta, mutta pääsin kuitenkin juoksemaan stadionille ja kokemaan vihdoinkin sen maaliviivan ylityksen, joka viimevuotisella, onnettomalla eksymismaratonillani jäi väliin.
 |
| Viisi kappaletta Kympin Naisia vm. 2021! |
Kaiken kaikkiaan siis vitosen aikani parantui minuutin verran siitä, mitä olen tämän huonokuntoisen vuoden aikana aiemmin vastaavaa matkaa juossut, ja etenin pisimmän matkan... en tiedä edes kuinka pitkään aikaan, ilman kävelytaukoja. Saatoin siis lähteä voittajana kotimatkalle paitsi runsaiden maalieväiden, myös uusien, ehkä mukavampia juoksuja lupailevien lenkkareideni kanssa. En osaa vielä sanoa, tuleeko ensi vuoden Helsinki City Running Daystä itselleni neljäs peräkkäinen vuosi kyseisessä tapahtumassa, mutta early bird -hinnat houkuttivat minut jo ilmoittamaan 5-vuotiaan siskontyttäreni lasten Minimarathonille! Toivotaan, että tapahtuma pääsee toteutumaan suunnitellusti toukokuussa. On joka tapauksessa hienoa, että HCRD on onnistunut toteutumaan kahdesti koronapandemian aikana, vaikka sitten syksyyn siirrettynä. Ajatelkaamme hetken verran kaikkia tapahtumanjärjestäjiä, jotka ovat puurtaneet eteenpäin hyvin haastavissa olosuhteissa.
Kommentit
Lähetä kommentti