PT-projekti ja ensi vuoden suunnitelmat piristävät synkkää syksyä

 Nyt kyllä taas oikein harmittaa, kun blogin ääreen ei ole päässyt pitkään aikaan. Kerrottavaa on ehtinyt kasaantua vaikka millä mitalla ja vaikka minun pitikin ensin kirjoittaa alaraaja-analyysista, jossa kävin jo viikkoja sitten, taidan kuitenkin hoitaa ensin pois asialistalta tämänhetkisiä yleisiä kuulumisia ja mielen päällä olevia asioita. Palaan siis Suomen Urheiluhierontakeskukselle tekemäni vierailun kanssa toivottavasti pian uudelleen. Nyt tervetuloa uudelleen uudestinimettyyn blogiini! Sujuvampi ja suomenkielisempi nimi on ollut jo pitkään etsinnässä, mutta vasta äskettäin löysin itselleni sopivan. 


Ihan päällimmäisenä haluan ehkä ensiksi kuuluttaa, että suunnitelmissani on Helsinki City Running Day myös ensi vuonna. HCRD:n lähettiläshaku ei tällä kertaa tärpännyt omalla kohdallani, mutta tapahtumaan tulee liittymään siitäkin huolimatta hyvin mielenkiintoista projektia. Päätin nimittäin kerätä joukkueen Marathonviestille työpaikaltani UniSportin liikuntakeskukselta. Nelihenkinen joukkue on saatu kasaan ja ilmoittautuminen on hoidettu, joten voimme lähteä mielenkiinnolla seuraamaan, millaista on osallistua juoksutapahtumaan joukkueena! Helsinki City Marathonviestillä viestiosuudet ovat keskenään erimittaisia ja minun osuudekseni valikoitui pisin, 15 kilometrin pätkä, joka kiertää Kaivopuiston Merisatamasta  merinäkymien kautta Eläintarhan kentän läheisyyteen, ainakin tämänhetkisten reittitietojen mukaan. Merellinen osuus on omasta mielestäni yksi parhaita asioita Helsinki City Marathonin ja puolimaratonin reiteillä, joten olen hyvin tyytyväinen saamastani roolista. Viidentoista kilometrin juoksu toukokuussa myös motivoi harjoittelua juuri sopivasti. 


Helsinki City Running Dayn lapsille suunnattu Minimarathon pidetään ensi vuonna jo perjantain puolella, ja olen menossa myös sinne 5-vuotiaan siskontyttäreni kanssa. Näin tulen ensi vuonna korkanneeksi kaikki HCRD:n matkat, sillä olen kerran aikaisemmin juossut Helsinki City Run -puolimaratonin, Helsinki City Marathonin sekä Helsinki City 5:n. Matkoista olisi toki jäljellä vielä maratonin ja puolimarratonin yhdistävä Double, mutta itselleni ehdoton juoksukilometrien raja kulkee maratonin kohdalla, joten Doublelle en tule koskaan tähtäämään. 

Kaiken kaikkiaan ensi vuodelle on siis jo vireillä suunnitelmia, jotka motivoivat pitämään kiinni treenistä läpi tämän kammottavan pimeän syksyn. Usein olen kokenut juuri syksyn aikoihin jonkin kuopan aktiivisuudessani, alkaen yleensä jostakin flunssasta, jonka lakattuakin on kulunut pitkä aika, ennen kuin olen onnistunut patistamaan itseni lenkille. En tiedä johtuuko sitten siitä, että varmaankin koronarajoituksista johtuen olen säästynyt tänä vuonna syysflunssalta, vai PT:n kanssa harjoittelustani, että tällä kertaa mitään katkoa ei ole päässyt tapahtumaan. Lokakuu oli mahdollisesti koko elämäni kiireisin kuukausi, kun suoritin opintoihini kuuluvaa työharjoittelua työskentelemällä kokopäiväisesti Teatterin tiedotuskeskuksella ja samalla piti saada muitakin opintoja sekä harrastusprojektia kasaan, mutta kuntosalirutiinista pidin kaksin käsin kiinni, samoin muustakin liikkumisesta. Tämä on vallan ihmeellinen ilmiö, jonka toivotan ilolla tervetulleeksi. 


Edellisellä PT-tapaamisellani personal trainer teki minulle uuden kuntosaliohjelman, jotta kehitys ei jämähdä siihen, että lihakset tottuvat liikaa saamiinsa ärsykkeisiin. Uuteenkin ohjelmaan – jolla on olen tässä kohtaa ehtinyt mennä jo useamman viikon – kuuluu kuusi liikettä, jotka käyvät koko kehon läpi. Tämän ohjelman turvin olen uskaltautunut vapaapainohyllylle, koska siihen sisältyy yhden käden kulmasoutuja sekä pullover. Taljalla saan tehtyä ojentajia ja hauiksia. Jalkaliikkeinä on askelkyykkykävely, jossa kaikki tasapainon kanssa ilmenneet ongelmat korjaantuivat muutamalla yksinkertaisella PT:n vinkillä, sekä laatikolle nousu sivuttain. Kuntosaliohjelmani on edelleen yläkroppapainotteinen, koska siellä minulla on vähiten lihasta ennestään, mutta olen nyt jo huomannut, että jalkoihin kohdistuvat liikkeet ovat vaikuttaneet positiivisesti juoksuun. Ponnistusvoima on ollut minulle aina vähän vieras asia, joten laatikollenousu on sitä silmälläpitäen paikallaan. Eilisellä PT-tapaamisella tehty kehonkoostumusmittaus arvioi, että kehostani on lähtenyt kilon verran rasvaa siitä lähtien, kun aloitin PT:n kanssa treenaamisen, ja lihasta on vastaavasti tullut parisataa grammaa lisää. Vaikkeivät tällaiset luvut olisikaan mitään absoluuttisia totuuksia, niin kyllä numeroiden liikahtelu mieluisaan suuntaan motivoi! 


Personal trainerin kanssa oli jo hänen kanssaan aloittaessani, että minulla olisi hyvä olla tässä vaiheessa juoksun rinnalla joku muukin aerobinen laji, joka hengästyttäisi ilman juoksuun liittyvää säärten rasitusta. Kokeilin aluksi sisäpyöräilyä ja jouduin jälleen kerran toteamaan, etten yksinkertaisesti tajua paikallaan olevan pyörän polkemista. Vaikka spinning-tunneilla soi hyvä musiikki ja screenillä näkyvä virtuaalimaisema estää tylsistymästä polkemiseen kokonaan, pyöräily ei koskaan tuntunut mukavalta, koska aina joku paikka puutui – jalkapohjat, hartiat, ranteet tai tietenkin takamus. Monet näistä ongelmista varmasti helpottaisivat hankkimalla asianmukaisia pyöräilyvarusteita, mutta sellaiseen investointiin en ollut vielä valmis. Juoksuharrastuksen pohjalta kyllä tiedän, miltä se sitten tuntuu, kun jokin laji vie niin mennessään, että sitä varten on valmis hankkimaan varusteita. 


Miettiessäni itselleni uutta cardio-treenimuotoa palasin PT:n ehdotuslistaan, jossa mukana oli ollut myös tanssi. Useimmat muistoni tanssi- tai tanssillisilta tunneilta ovat olleet hieman turhauttavia. Minulla on kyllä rytmitajua ja nautin esimerkiksi Bodycombat-sarjojen tekemisestä musiikin tahtiin, mutta jos liike on vähänkin koreografista, menen helposti solmuun raajojeni kanssa. Kokemukseni Bodyjamista ja UniSportin tanssituntilajeista ovat sitä, että jään haahuilemaan paikalleni, koska en kerta kaikkiaan pysy mukana liikkeessä. 


Epämielekkäiksi koettujen tanssilajien listalle kuului myös Les Millsin Sh'Bam. Kokeilin sitä joskus asuessani vielä Tampereella, eikä kerta kaikkiaan napannut. Päätin kuitenkin kokeilla lajia uudestaan, koska sisäpyöräilykään ei yhtään napannut, ja kuinkas kävikään – olin aivan fiiliksissä! Musiikin tahtiin fiilistely vei aivan sfääreihin ja koska liikesarjoja toistettiin tarpeeksi monta kertaa, pääsin tekemisen makuun ja sain kunnon hien pintaan. Juuri tänään olen ollut Sh'Bam -tunnilla neljättä peräkkäistä viikkoa ja innostus on vielä pysynyt. Näinkin yllättäviä mielenmuutoksia voi siis tulla! 


Treeniini kuuluu nyt siis kaikkea hauskaa ja innostavaa, mistä saan onnistumisen kokemuksia, mutta myös sopivasti haastetta. Uskallan sanoa, että tällä mennään pimeimmänkin vuodenajan ylitse. Mitä teidän marraskuuhunne kuuluu? Onko joku jo ilmoittautunut Helsinki City Running Daylle tai juossut maratonviestiä missään tapahtumassa? Herättääkö Sh'Bam tai sisäpyöräily mielipiteitä ja oletko koskaan alkanut yllättäen tykätä jostakin asiasta, joka ennen tympäisi? 

Kommentit