Alaraaja-analyysin tulos: näilläkin jaloilla voi mennä!

Haluan ehdottomasti kirjoittaa käynnistäni Suomen Urheiluhierojakeskuksen alaraaja-analyysissa, vaikka tästä on ehtinyt vierähtää jo muutama kuukausi. Opin monta hyödyllistä asiaa omasta kehostani ja tavoista auttaa sitä jaksamaan paremmin juoksua, ja käytän edelleen tältä käynniltä saatuja neuvoja. Sain myös selkeän vastauksen pitkään polttaneeseen kysymykseen: tarvitsenko pronaatiotuetut lenkkarit?

Pääsin SUHK:in Konalan toimipisteelle kätevästi kävellen ja siellä minua oli vastassa osteopaatti, jonka asiana oli ottaa selvää jaloistani. Analyysi alkoi perinpohjaisella kartoituksella, jossa osteopaatti kyseli treenitottumuksistani ja mahdollisista jalkojen ongelmista, joita olin havainnut. Kerroin säännöllisestä, mutta tuohon aikaan vuodesta harventuneesta lenkkirutiinistani, äskettäin virinneestä kuntosalitreenistäni sekä "juoksujumeistani" etenkin säärissä. Helsinki City 5:lta lähtien minulla oli myös ollut epäsäännöllistä kipua vasemman jalkaterän sisäsyrjällä, etenkin kävellessä mutta harvemmin juostessa. 

Kyselystä siirryttiin erinäisiin liiketesteihin. Minun piti tehdä monia erilaisia kyykkyjä, kallistua sivuille niin kahdella kuin yhdelläkin jalalla ja nostaa isovarpaitani irti lattiasta. Testauksen tuloksena oli voiman puutetta pakarassa sekä pohkeessa, mikä ei ollut lainkaan yllättävää. Sen sijaan yllätyin kuullessani, että nilkkani ovat yliliikkuvat - olen aina luullut niitä pikemminkin kankeiksi, kun en saa nilkkaa ojennettua kunnolla. 

Myös ylipronaatiosta opin jotakin vallan mielenkiintoista. Selvisi, että jaloillani on tosiaankin edelleen taipumusta ylipronaatioon, mutta kyse ei ole rakenteellisesta vaan toiminnallisesta viasta. Tämä asia selvisi yllä mainitulla isovarvastestillä. Kantaluuni asento tässä liiketestissä antoi kuulemma ymmärtää, että jaloillani olisi mahdollisuus oppia olemaan oikeassa linjassa, kunhan niihin kehitettäisiin oikeanlaista voimaa. 

Osteopaatti kertoi, että pronaatiotuettuja kenkiä ja pohjallisia suositeltiin yhdelle jos toisellekin jossain kohtaa viime vuosina ja itsellänikin on muistikuva tästä buumista. Nykykatsanto taipuu kuitenkin enemmän siihen suuntaan, että asentovirheellinen jalka hyötyy pidemmän päälle oikeanlaisesta jumpasta, kun taas ylimääräinen tuki hoitaa ainoastaan oiretta, ei syytä. Siispä otin tältä jalka-analyysikäynniltä mukaani jumppaohjeita uuden lenkkarireseptin sijaan. Jumppaliikkeitä määrättiin ensin kahdeksi viikoksi päivittäin kahden minuutin ajan, jotta lihakset pääsivät "hermottumaan". Sen jälkeen riittää vaikkapa joka toisen päivän jumppailut. Vahvistavien liikkeiden lisäksi osteopaatti piti erittäin hyvänä kuntosaliharjoittelua, tukisukkia, joiden käytön työpäivien aikana olin siinä kohtaa aloittanut, sekä sopivia juoksutavoitteita ensi vuodelle - eli tätä kirjoittaessani tälle vuodelle. 

Pohkeiden eri lihaksia pystyy harjoittamaan erilaisilla varpaille nousuilla. Omalla kohdallani kiinnitän osteopaatin neuvojen mukaisesti huomiota siihen, että paino on varpaille noustessa enemmän iso- kuin pikkuvarpaiden puolella, ja teen myös yhden jalan varpaillenousuja polvet koukussa. Lisäksi vahvistan sääriä ja nilkkoja käyttäen vastuskuminauhoja ja herättelen laiskoja pakaroita lantionnostolla, joka saa lisätehoa vastuskuminauhasta. Yleisesti ottaen kuulin, että juoksija hyötyy erityisesti yhden jalan liikkeistä. 


Oli hyvin rohkaisevaa kuulla ammattilaiselta, että vaikka nämä minulle siunaantuneet koivet tuntuvat joskus kärsivän heikkouksista vähän joka paikassa, niiden hyväksi voi tehdä paljon ihan pelkästään omalla panostuksella ja pienellä ajankäytöllä. Nyt on vielä aikaa hankkia voimaa oikeisiin paikkoihin ennen tämän vuoden juoksutapahtumia, joita olenkin jo varannut muutaman. Niistä lisää jossakin tulevassa postauksessa! 

Kommentit