Millaiset ovat hyvät lenkkikuulokkeet?
Ehdittyäni kokeilla jo muutamaa kuulokemerkkiä ja -mallia tähänastisen juoksuharrastushistoriani aikana olen tullut siihen tulokseen, että ainakaan itselleni äänenlaatu ei ole ykkösasia, kun kuulokkeet ovat lenkkikäytössä. Riittää, kun ääni ei särise, humise tai pätki. Oikeastaan todella laadukas ääni syvine bassoineen voi olla ulkona liikkuessa vähän häiritsevä tekijä, kun ei haluaisi jäädä polkupyörän alle. Bluetooth-kuulokkeet ovat mukavat siksi, ettei ole ylimääräisiä johtoja heilumassa ympäriinsä. Kuitenkin ehdottomasti kaikista tärkein ominaisuus lenkkikuulokkeissa on mielestäni se, että niiden täytyy pysyä päässä räpläämättä. Samaan tapaan kuin hyvät lenkkarit, hyvät kuulokkeetkin ovat sellaiset, joiden olemassaoloa ei tarvitse koko lenkin aikana juurikaan miettiä. Kuulokkeiden jatkuva säätäminen voi viedä juoksusta yllättävän paljon energiaa ja verrattuna siihen, että sattuisi tiputtamaan nappikuulokkeen kuntosalille, on ulkoreitille hävinnyttä kuuloketta paljon vaikeampi löytää.
Näiden lenkkikuulokkeiden ominaisuuksien pohdinnan taustalla on monilla käänteillä maustettu tarina, joka alkaa jostain päin vuotta 2021. Minulla oli silloin käytössä suhteellisen hyvät KYGO Xelerate -kuulokkeet. Niissä oli siivillä varustetut napit, jotka pysyivät yllättävän hyvin korvissa, ja niiden välissä kulki lenksu niskan takana vähentämässä nappien tippumisen stressiä. Äänenlaatu oli sitä luokkaa, että vähän turhankin syvälle pystyi uppoutumaan musiikin kuunteluun lenkin aikana eikä ympäristön ääniä juurikaan kuullut.
Kuva KYGOista Power-kaupan sivuilta. |
Pikkuhiljaa aloin kuitenkin huomata, että KYGOjen vasemmassa kuulokkeessa kuului huminaa musiikin taustalla. Lisäksi bluetooth-yhteys alkoi pätkiä ja se on paljon ärsyttävämpää, kuin miltä saan sen kuulostamaan näin kirjoitettuna. Piti siis lähteä metsästämään uusia lenkkikuulokkeita. Eräs lenkkeilyä ja lenkkimusiikkia harrastava ystäväni suositteli jo tässä kohtaa Aftershokzin luujohdekuulokkeita, mutta niitä tuntui olevan hankalasti saatavilla liikkeissä enkä halunnut ostaa mitään liikuntakäyttöön tulevaa kokeilematta niitä ensin päähäni, joten lähdin etsimään jotakin mahdollisimman samanlaista kuin hajonneet KYGOt.
Samanlaisia KYGOja ei enää valmistettu silloin, kun lähdin ostoksille. Otin myyjän avuksi etsintään ja hänen ylistävän suosituksensa perusteella päädyin ostamaan varmasti monelle tutut JBL-napit, tässä tapauksessa mallia Reflect Mini. Nappikuulokkeet varsinkin ilman mitään yhdistävää lenksua ovat aina hieman epäilyttäneet minua ja niiden pysyminen korvissa on ollut hyvin vaihtelevaa. Olisi nytkin pitänyt uskoa epäilyksiä eikä myyjän vakuutteluja siitä, että "aivan varmasti pysyvät korvissa kuin liimattuina koko lenkin ajan".
En sano, että nämä JBL-napit olisivat olleet yleisesti ottaen sysihuonot kuulokkeet; tiedän, että ne ja vastaavanlaiset bluetooth-napit ovat monien lenkkeilijöiden suosiossa. Itselläni ne eivät kuitenkaan toteuttaneet lupaustaan paikallaan pysymisestä, vaikka kokeilin läpi kaikki kolmen eri kokoiset napit ja siivet, jotka kuulokkeiden mukana tuli. Vasen kuuloke ei pysynyt korvassa muutamaa sekuntia pidempään eikä oikeakaan puoli suoriutunut juuri paremmin. Aivan sanoinkuvaamattoman raivostuttavaa. Varmaankin kuulokkeiden jatkuvan näpräyksen ja tökkimisen takia myöskään kosketuskomennot biisien pysäyttämiseksi tai vaihtamiseksi eivät toimineet kunnolla.
Hygieniasyistä JBL-kuulokkeita ei ikävä kyllä voinut palauttaa, mutta päätin ottaa vihdoin selville, saisiko Aftershokzeja jostakin. Ne maksoivat enemmän kuin yhdetkään aiemmat lenkkikuulokkeeni, mutta jo ensimmäinen lenkkikokeilu osoitti, että nyt olin vihdoin löytänyt täydelliset juoksukuulokkeet. Kuulokkeet asettuvat korvakäytävän sijasta korvan eteen poskiluun päälle ja niskan takana menee kiinteä panta, mihin piti aluksi hieman totutella, mutta muilta osin kokemus ei olisi voinut olla nautinnollisempi. Kuulokkeisiin ei tarvinnut koko lenkin aikana koskea muuten kuin mahdollisesti äänenvoimakkuuden säätämistä tai kappaleen vaihtamista varten ja äänenlaatu oli mielestäni hämmästyttävän hyvä siihen nähden, ettei korvassani oikeasti ollut mitään! Se oli hyvin kummallinen tunne, mutta hyvällä tavalla, koska lenkkeily tuntui paljon turvallisemmalta, kun kuuli myös liikenteen ympärillä. Ja säädöistä puheen ollen: näissä kuulokkeissa on ihan oikeat nappulat, ei kosketusohjausta. Taivaallista ja yksinkertaista!
Ensimmäisten käyttöjen aikana kiinnitin hieman huomiota poskiluussa tuntuvaan värinään musiikin soidessa, mutta nyt en ole kiinnittänyt siihen enää pitkään aikaan huomiota. |
Omat Aftershokzini ovat Aeropex-nimistä mallia ja ne ovat nyt olleet käytössä jostakin viime syksystä lähtien. Oli ehdottomasti noin 150 euron arvoista, että nyt musiikki soi vaivattomasti, kuulokkeiden siirtyilemättä ja pätkimättä aivan riittävän hyvällä laadulla ihan minkä tahansa pituisen lenkin ajan. Niskapanta vaatii talvikuukausina hieman asettelua pipon alle ja takin kauluksen päälle, mutta se ei ole kovin vaikea ongelma. Luujohdekuulokkeilla tosiaan ympäristön äänet kuuluvat vapaasti, joten väistämättä musiikki tai podcast hukkuu metelin alle, jos juoksee vaikkapa kiireisesti liikennöidyn tien vartta. Onkin tullut tavaksi painaa pause-nappia aina, kun silloin tällöin lenkillä ylitän sillan Kehä I:n poikki. Tämäkin on mielestäni hyvin pieni vaiva siihen nähden, että tämä on yleensä ainoa kerta, kun kuulokkeisiin tarvitsee koskea lenkin aikana. Koska luujohdeteknologia mahdollistaa ympäristön kuulemisen, ne ovat joskus ainoat sallitut kuulokkeet joissakin juoksutapahtumissa, joissa kuulokkeet on yleensä turvallisuussyistä kielletty.
Tarina sai siis onnellisen lopun ja täydelliset lenkkikuulokkeet löytyivät. Millaisia kuulokkeita te tykkäätte pitää lenkillä tai muuten treenissä, ja mikä on niiden tärkein ominaisuus? Oletteko kokeilleet luujohdekuulokkeita?
Kommentit
Lähetä kommentti