Mitä yhteistä voi olla joogalla ja maratonilla?

Juoksuharjoittelu eSimo-valmennusohjelmalla on hyvässä vauhdissa kuin myös ensimmäisistä treeniviikoista kertova blogipostaus; myös tunnelma kohti Helsinki City Running Daytä on mukavasti noussut, kun on saanut latailla kännykkäänsä HCRD-sovellusta ja sähköpostiin on tipahtanut UniSportin joukkueen sekä minimaratoonaavan siskontyttäreni juoksunumerot. Pohdiskellaan kuitenkin tähän väliin hieman joogaa.

Olen maininnut täällä blogissa useaan kertaan, että suosikkini monista eri joogasuuntauksista on astanga – sen enemmän tai vähemmän jatkuva liike, haastavat asanat ja hengityksen tahtiin tekeminen vievät kuin huomaamatta meditatiiviseen tilaan ja kehoon jää hyvä olo jälkeenpäin, kun on joutunut venymään kaikkiin kuviteltavissa oleviin suuntiin. 

Huomasin kuitenkin jo viime vuonna, että ainakaan oma tämänhetkinen kuntotasoni ei ihan riitä pitämään astangajoogaa mukana samalla, kun lenkkeilen monta kertaa viikossa. Kun juoksee kolme kertaa viikossa (tai jonkun muun tapauksessa useamminkin), pitää palautumiseen juoksujen välissä panostaa ja liikunta lenkkien ulkopuolella saisi mielellään olla sellaista, jossa syke ei nouse. Minulla ainakin astangaharjoituksen alussa tehtävät aurinkotervehdyssarjat nostavat sykettä ja hikoiluttavat, ja se yhdistettynä juoksuun alkoi pidemmän päälle olla hieman liian raskasta. Nautin astangan haastavuudesta, mutta juuri nyt tuntuu paremmalta tehdä kehonhuoltoa siten, että saa vain olla sellaisenaan, suorittamatta. Voin palata astangaan sitten, kun isommat juoksut on tältä vuodelta juostu ja syksyllä sekä talvella on tilaa taas vähän muullekin.

Onneksi minulla on toinenkin suosikkijoogalaji, nimittäin yin-jooga. Asteikolla staattinen–dynaaminen on yin-jooga lähestulkoon päinvastaisessa reunassa astangaan nähden; yin-joogassa ideana on tuoda liikkuvuutta lihaskalvoihin pysymässä kevyesti venyttävissä asennoissa useita minuutteja. Yin-joogan ohjaajat painottavat tunneilla usein sitä, että asennoissa pitäisi pystyä olemaan mahdollisimman passiivisesti, joutumatta käyttämään voimaa. 

Luontaisesti notkealle ihmiselle, jollaiseksi itse lukeudun, on yin-joogassa lähinnä yksi haaste: kiusaus tavoitella ääriasentoja venytyksissä. Vaikken muuten pidä itseäni kovinkaan suorituskeskeisenä ihmisenä, tulee itselleni usein tarpeen ohjaajien muistutukset siitä, että asennossa pitää pystyä olemaan paikallaan pitkän aikaa. On täytynyt opetella keskittymään sellaiseen venytyksen asteeseen, jossa jaksaa olla ei vain sillä hetkellä, vaan asennon loppuun asti. 

Tässä aukeneekin mielestäni mahdollisuus yhdistää yin-joogan ajattelumallia pitkien matkojen juoksemiseen. Maratonilla tai muulla pidemmällä matkalla täytyy opetella tunnistamaan itselleen sopiva vauhti, joka voi tuntua "liian helpolta" siinä hetkessä, mutta jolla jaksaa maaliin asti. Lisäksi, vaikka kestävyysjuoksua voi hyvällä syyllä pitää aina jonkinasteisena "suorittamisena", voi yin-joogasta saada mielestäni itselleen hyödyllisen opin kehonsa hyväksymisestä sellaisena kuin se on. Se, että joku toinen juoksee nopeammalla vauhdilla ohi tai pääsee pidemmälle eteentaivutuksessa, ei arvota lopulta ketään ihmisenä. Teki kehollaan sitten mitä tahansa, pitäisi pyrkiä menemään aina sen ehdoilla. 

Käyttääkö joku teistä joogaa apuna juoksuharjoittelun tasapainottamisessa tai millaisesta joogasta ylipäätään pidätte? Entä mitä kaikkea voisin kertoa eSimo-valmennuksen ensimmäisten viikkojen koontipostauksessa, joka on tulossa tänne blogiin seuraavana?