Top 10 omat vahvuuteni juoksuharrastajana

Tämän kuun Top 10 -lista sisältää itsensä kehumista. Ehkä siksi tätä oli hiukan vaikeaa kirjoittaa enkä ole täysin varma lopputuloksesta. Heitetään kuitenkin epäilykset ulos ikkunasta ja painellaan julkaisten! En ole juoksijana kovin nopea, kestävä tai kokenut, mutta omaa juoksijaidentiteettiä pohdittuani pidän näitä kaikkia ominaisuuksia hyödyllisinä, kun hitaasti treenaan kohti parempaa juoksukuntoa. 

Mihinkään liittymätön kuva uusista, kauniista korvakoruista

10. Kun keksin tekosyitä, tiedän jo keksiessäni niiden olevan tekosyitä

Tämä on listan pohjimmaisena, koska itse asiassa jätän treenaamatta tekosyyn varjolla hyvin harvoin. Valitsemani liikuntamuodot ovat sellaisia, joita tykkään tehdä, joten väsymys tai kyllästyminen vaivaa hyvin harvoin. Joskus työpäivän jälkeen on tullut mietittyä, että olisipa ihanaa mennä suoraan kotiin eikä käydä kuntosalin kautta, mutta tässä kohtaa tiedän jo riittävän hyvin, että yleensä treenin tekeminen on lopulta vaivan arvoista, vaikkei aluksi huvittaisi. Väsymyksiä on tietysti olemassa erilaisia ja joskus on oikeasti parempi vaihtoehto levätä kuin vääntää treeni väkisin. Kuitenkin jos jätän treenaamatta "kun ei nyt oikein huvita", niin tiedän jo näin ajatellessani, että oikeasti kyllä jaksaisin. 

Olen jo pariin kertaan saanut suostuteltua itseni kuntosalille sillä houkuttimella, että pääsen saunaan treenin jälkeen. Viihdyn paremmin kuntosalin kuin taloyhtiön saunassa.

9. En koe tarvitsevani muiden ihmisten tukea omien hyvinvointitavoitteideni saavuttamiseen

Juoksen itseäni varten ja yleensä yksin. On erittäin mukavaa, ettei kukaan läheisistäni ole pitänyt juoksua aivan typeränä harrastuksena, mutta en usko, että piittaisin epäluuloisistakaan asenteista. Minulla on joskus ollut kannustajia juoksutapahtumassa ja se on ollut oikein piristävää, mutta ei elinehto juoksusta selviytymiselle. Treenimotivaationi ei ole myöskään riippuvainen kenenkään muun tavoitteista. 

8. Pystyn heittäytymään ja olemaan ennakkoluuloton

Tässä aktiivisemman elämänvaiheeni aikana minulle on muodostunut suosikkilajini, mutta olen myös uskaltanut kokeilla kaikenlaista. Tartuin personal trainerin heittämään "kokeile spinning-tunteja kymmenen kertaa" -haasteeseen ja kun totesin, että spinning ei kuitenkaan ollut minun juttuni (olisikohan tässä postauksen aihe?), tämä tuntemus perustui kokemukseen. Sen sijaan kun samaisen PT:n innostamana päädyin kokeilemaan kuntosaliharjoittelua ja SH'BAMia, ne ovat pysyneet, vaikka pitkään ajattelin kuntosaliharjoittelun olevan liian tylsää ja kaiken koreografiaa sisältävän ryhmäliikunnan liian vaikeaa.

7. Asetan tavoitteita, mutta en ota niistä paineita

Mielestäni tavoitteiden pitäisi herättää innostusta, ei ahdistusta. Tietysti hyvä tavoite vaatii jonkin verran itsensä haastamista, jotta sen saavuttaa, mutta sen ei pitäisi hallita koko elämää. Tässä yhteydessä puhun lähinnä juoksuharrastukseen liittyvistä tavoitteista, kuten vaikka puolimaratonin ajan parantamisesta, mutta kai tätä voi soveltaa elämään yleensäkin.

6. Minulla ei ole kiire saavuttaa tavoitteitani

Yllättävän moni ihminen suhtautuu harrastuksiinsa mielestäni oudon kärsimättömästi ja suorittaen. Jokaisen lenkin pitäisi sujua edellistä paremmin ja pitäisi saada joku tietty luku sille, montako kilsaa tuli juostua kuukaudessa. Miksei vauhti jo nopeudu? Tavoitteiden saavuttaminen käy kuitenkin yleensä fiksummin ja kehoa paremmin säästäen, jos niille varaa tarpeeksi aikaa. Sekin on jo valtava saavutus, jos onnistuu tekemään juoksuharrastuksesta itselleen pysyvän rutiinin, joka tuo hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen. Ei tarvitse kiirehtiä olemaan parempi, jos tekee jotain hyvää jo nyt. 

5. Pidän kiinni prioriteeteistani ja yksi niistä on oma hyvinvointini – sille löytyy aina aikaa ja resursseja

Monet sanovat, ettei heillä ole aikaa huolehtia hyvinvoinnistaan. Itse kuitenkin uskon vähintään jonkin verran isäni viljelemään sanontaan: "Ihmiseltä löytyy aina aikaa sille, mitä pitää tarpeeksi tärkeänä." Itselläni yksi elämän prioriteeteista sattuu olemaan itsestäni huolehtiminen, ja pidän tästä kiinni. Kun liikun säännöllisesti, jaksan paljon paremmin töissä, opinnoissa ja muissa elämän pakollisissa menoissa. 

4. Olen hyvin tietoinen kehostani

En tarkoita tätä ulkonäköpaineiden merkityksessä, vaikka tuskin olen niillekään täysin immuuni. Olen sensitiivinen kaikille kehossa tapahtuville muutoksille ja olotiloille ja aistin herkästi, jos jokin asia ei ole tasapainossa, vaikka kyseessä ei olisi (vielä) mikään kipu tai särky. Olen huomannut, että kehoaan on helpompi kuunnella, kun sitä käyttää aktiivisesti.

3. Rakastan tiedon hankkimista aiheesta kuin aiheesta

Olen pesunkestävä nörtti. Jos minulla ei ole riittävästi tietämystä jostakin aiheesta, sukellan innokkaasti tiedonhakuun ja saatan uppoutua siihen vaikka kuinka pitkäksi aikaa. En koe yleensä lainkaan vaivalloiseksi hankkia tietoa, joka minulta puuttuu. Urheilu ei kuulu kiinnostuksen kohteisiini kovin syvällisellä tasolla, mutta olen esimerkiksi selvittänyt omin käsin, miten eri sykealueet pitäisi laskea ja sittemmin todennut, että nuo laskukaavat eivät aina toimi. 

2. Olen sinkkuopiskelija, vastuussa vain omasta ajankäytöstäni

Verrattuna perheellisiin ihmisiin elämäni on ehkä yksinkertaisempaa siinä mielessä, että minun ei tarvitse elää kenenkään muun kuin omien aikataulujeni mukaan. Tiedän aina suunnilleen, kuinka paljon vaikkapa opiskelu vie aikaani luennoilla istumisen ja itsenäisen työnteon muodossa ja voin suunnitella juoksuharrastuksen sopimaan niihin. Kun tiedän etukäteen työvuorojen ja luentojen ajankohdat, mitään yllättäviä menoja harvoin tulee. 

1. Minulla on voimakas rutiinien tarve ja niiden noudattaminen tuntuu luontevalta

Tämä on ollut hieman yllättävää, mutta lenkkeilyn rutiini imaisi minut täysin mukaansa ja sen myötä kaikki muukin juoksua tukeva liikkuminen. Rakastan katsella kuukausiksi eteenpäin laadittua treeniohjelmaa ja rutiinien noudattaminen tuo elämään kaivattua rytmiä ja rakennetta. En toisaalta kuitenkaan pimahda, jos jokin ei lopulta onnistu ihan suunnitelmien mukaan; jos tulen kipeäksi, sairastan ihan rauhassa. En koe rutiinien rajoittavan elämääni mitenkään tai tekevän mahdottomaksi irroittautua niistä silloin tällöin. 

Nyt haastan sinut, kuka hyvänsä tätä tekstiä luetkin! Vaikka jokainen meistä ehkä joskus kokee olevansa juoksijoista surkein, kaikilta löytyy silti varmasti joitakin henkilökohtaisia vahvuuksia. Missä sinä olet hyvä? Ja mistä voisin kirjoittaa seuraavan Top 10 -postauksen?