Ihmeellinen juttu: ihan kohta on puolen vuoden mittainen treeniprojekti ohi. Tämän viikon lauantaina juoksen Tampereella puolimaratonin, joka on toiminut tämän juoksuvuoden ja puoleksi vuodeksi ostamani eSimo-valmennusohjelman päätavoitteena.
Siihen nähden kuinka kauan juoksutapahtumiin usein valmistaudutaan, tulee tapahtumaviikko lopulta eteen jotenkin ihan yhtäkkiä. Ehkä siihen vaikutti tällä kertaa sekin, että puolimaraton sijoittuu nyt lokakuun alkuun ja syyskuu on opiskelijalle aina hyvin kiireistä aikaa. Tavallaan mielessä on ollut kaikkea ihan muuta kuin juoksuun valmistautumista, mutta treenit on kyllä tullut tehtyä. Jos nyt oikein muistan, niin valmentajan suunnittelemista harjoituslenkeistä on jäänyt väliin vain yksi pitkä kävelylenkki ja yksi juoksu, joiden aikana olin flunssassa tässä aivan äskettäin.
Paitsi toteutuneiden treenikertojen kannalta, niin muutenkin harjoitteluni on tänä vuonna ollut aivan heittämällä laadukkaampaa kuin kertaakaan aikaisemmin. Ammattilaisapuun ja sykealueisiin luottaminen on ilmeisesti kannattanut, koska ensimmäistä kertaa en ole ajanut jotakin ruumiinosaani ylirasitukseen juoksuharjoittelun takia. Yhtäkään lenkkiä ei ole tarvinnut jättää väliin vaikkapa särkevien säärien vuoksi, vaikka sääret ovat tunnetusti heikko kohtani. Treenien sujuvuudesta ja jatkuvuudesta olen siis erittäin kiitollinen, kun katson taaksepäin valmistautumista tälle puolimaratonille.
Varusteiden osalta tälle puolimaratonille ei ole tulossa mitään uutta. Upouusia kamojahan ei pidäkään ottaa testaukseen noin pitkälle matkalle, mutta en ole oikeastaan joutunut päivittämään juoksuvarustustani millään tavalla moneen kuukauteen. Juoksuvaatteet, lenkkarit ja kuulokkeet ovat kaikki hyvin tutuiksi tulleita. Aion juosta puolimaratonin Brooks Ghost 14 -lenkkareillani, jotka ovat jo nähneet useita (mutta eivät liian monia) hyviä lenkkejä sen jälkeen, kun ostin ne toukokuussa Helsinki City Running Dayn exposta.
Pitkänmatkan lenkkievääksi minulla oli ollut suunnitelmissa kokeilla ensimmäistä kertaa energiageelejä, koska olen kuullut niiden vaikutuksista paljon hyvää. Testaus jäi aivan viime tippaan lyhyelle harjoituslenkille treeniohjelmani keventelyvaiheessa, mikä ei ole kaikkien hyvien oppien mukaista, mutta onneksi testasin edes sillä lenkillä – mansikanmakuinen geeli, jota olin valinnut kokeiltavaksi, maistui todella yököttävältä. Tiesin kyllä, että energiageelien päällimmäinen tarkoitus on olla käytännössä sokeria mahdollisimman helpossa muodossa, mutta ällömakeus ja keinotekoisuus pääsivät silti yllättämään. Otan geelin varalta mukaan äärimmäiseen energiahätään, mutta varsinaiseksi evääksi ostan tuttuja hedelmäsoseita, jotka voi imaista suoraan pussista. En nimittäin henkilökohtaisesti tykkää ottaa mitään pureskeltavaa evästä juoksulle – pureskelu tuntuu yllättävän raskaalta hengästyneenä.
Reitille on luvassa runsaasti huoltopisteitä, joten houkuttaisi jättää oma juomavyö kotiin ja luottaa reittihuoltoon. Toisaalta päällimmäinen muisto Helsinki City Marathonviestiltä aiemmin tänä vuonna on tuskainen nestehukka. Toisaalta... nyt on huomattavasti viileämpi ilma. Kyllä ihminen voi kehittää itselleen kaikesta kohtalokkaan valintakysymyksen, ainakin jos on juoksija!
Viimeisin valmistautumistoimenpiteeni oli vielä hierojalla käynti toissapäivänä. Käyn aina käsittelyssä juoksutapahtumien alla, mutta jätän reilusti aikaa hieronnan ja itse suorituksen väliin; ihan vastikään hierotuilla jaloilla ei kannata lähteä kovaan suoritukseen. Tämän viikon käsittely meni kyllä suoraan perille asti. Vakiohierojani onneksi osaa kaikki tyypilliset jumini jo ulkoa, joten kovin paljoa ei tarvitse enää kertoa, mistä kohtaa leipoa.
Säähän ei voi tavallinen kuolevainen vaikuttaa yhtään mitenkään, mutta onhan sitä Tampereen ennustetta tullut katsottua muutamaan kertaan. Tällä hetkellä ennuste lupaa sadetta ja melko kovaa tuulta tärkeälle lauantaipäivälle. Varaudun siis henkisesti pitämään huurteisia ja pisaraisia rillejäni kädessä juoksun aikana, mutta varaudun myös siihen, että säästä ei voi oikeasti tietää mitään ennen kuin tapahtumapäivä koittaa.
Osallistumisvahvistus kilahti sähköpostiini pari viikkoa sitten, ja samalla tarkistin päivittyneen osallistujan oppaan. Tampere Puolimaratonin lähtö on kello 13, minkä luulisin sopivan itselleni oikein mainiosti. Ei tarvitse erikseen herätä aikaisin syömään aamupalaa ajoissa ja ehtii juoda riittävästi nestettä ennen lähtöviivalle asettumista, kunhan vain muistaa. Toisaalta matkan aikana ei ehdi tulla pimeä, mistä olen Helsinki City Marathonin myöhäisiltaisen eksymisen kokeneena hyvin kiitollinen.
Tästä päästäänkin sitten sen arvuutteluun, montakohan tuntia ja minuuttia mahdan tuolla puolimaraton-matkalla viettää. Minkään aikatavoitteen asettaminen, muuten kuin maksimisuoritusajaksi määrätyn kolmen tunnin alitus, tuntuu arveluttavalta. Viimeiset juoksutapahtumat Helsinki City Marathonviestillä ja Haaga Runilla ovat tuntuneet niin raskailta, että pieni epävarmuus oman juoksukunnon riittämisestä on jäänyt kytemään. Varsinkin Haaga Runilla oli toki paljon kuumemmat lämpöasteet kuin mitä puolimaratonilla tulee olemaan, ja sen jälkeen on vierähtänyt monta treeniviikkoa sekä monta sellaista lenkkiä, jotka ovat tuntuneet aiempaan juoksemiseen verrattuna huomattavasti kevyemmiltä. Mutta entä jos löydän edestäni taakse jätetyt kilsavetoharjoitukset, jotka melkein kaikki epäonnistuivat joko irrallaan juosseen koiran tai oman jaksamisen lopahduksen takia?
Täytyy vain lähteä juoksuun sillä ajatuksella, että tämän paremmin en ainakaan olisi voinut valmistautua. Harjoituksia on jäänyt väliin hyvin vähän eikä treenitaukoja ole päässyt syntymään särkyjen tai sairastelun takia. Ainut treenikauden flunssanikin ajoittui oikein ystävällisesti viime viikon alkuun; treenit olivat siinä kohtaa muutenkin kevenemään päin ja ehdin hyvin parantua ja olla terveenäkin kohtuullisen ajan ennen puolimaratonia.
 |
| Pakkaaminen alkoi jo, koska siirryn Tampereen suunnille jo torstaina. Ensimmäisenä pakkasin juoksukamat, jotta pääsin eroon siitä pelosta, että unohtaisin lenkkarini kotiin. Nyt tämän tekstin julkaistuani painun nukkumaan ja pakkaus jatkuu huomenna. |
Kävi miten kävi, puolimaratonin juostuani saan ainakin keskittyä johonkin muuhun taas hetkeksi aikaa, mitä liikuntaan tulee. Juoksuharrastus toimii itselläni ehdottomasti parhaiten silloin, kun on tavoite mielessä ja jonkun muun suunnittelema treeniohjelma, mutta tähänkin ehdin kyllä näiden viimeisten viikkojen aikana hieman kyllästyä puolessa vuodessa. On ihanaa päästä juoksu-urakan jälkeen tekemään kaikkea sellaista, joka on ollut liian raskasta tavoitteellisen juoksuharjoittelun oheen. Pääsen käymään ihan millä ryhmäliikuntatunneilla vaan lystää, erityisesti astangajoogassa ja Bodycombatissa.
Yritän näin jättää mietteet tulevasta puolimaratonista positiiviselle suunnalle. Bloggaan seuraavan kerran Tampere Puolimaratonin jälkeen – see you on the other side!
Kommentit
Lähetä kommentti