Mitä olen puuhaillut kuntosalilla?

Kauhistus, koko helmikuu näköjään vierähti ilman ainuttakaan blogipäivitystä! Sellaista rallia on ollut opiskelun, työn ja vapaa-ajan sovittaminen nyt alkuvuodesta. En tiedä mistä johtuu, että ikinä ennen eivät ole viikot tuntuneet näin täysiltä. Ainoa kohta, josta viikon menoja voisi vähentää, on liikunnalle pyhitetty aika, mutta sitä en oikein haluaisi tehdä; henkisesti sellainen ratkaisu tekisi pidemmän päälle varmasti vain huonoa. Fyysisestä kunnosta sitten puhumattakaan, jos viettäisin enemmän aikaa paikallani kököttäen. Nyt pyöritys on hidastunut ainakin hetkeksi, joten käytän tilaisuuden hyväksi ja kerron täällä vihdoin kuulumisia. 


Päivän pääaiheena tulee otsikon mukaisesti olemaan kuntosalitreenini viimeisten parin kuukauden ajalta. Muistaakseni kerroin jo aiemmin, että ehdin juuri toipua tarpeeksi lokakuussa sairastamastani koronataudista, että pääsin tapaamaan personal traineria joulukuun alussa. Aloitin kuntosaliharrastuksen vasta muutama vuosi sitten juurikin PT:n ohjauksessa, ja olen edelleen ottanut aina ammattilaisen avuksi, jos kuntosaliohjelmaa on pitänyt päivittää. Nyt PT-tapaaminen osuikin erityisen hyvään saumaan, kun halusin palata treeniin järkevästi pitkän sairastamisen jälkeen. Kolmen kerran PT-paketin toinen tarkoitus oli ylipäätään keskittyä enemmän lihaskuntotreeniin, kun laskin muutamaksi kuukaudeksi juoksutreenin määrää ylläpitotasolle ja halusin hankkia taas lisää voimaa, jotta kintut jaksaisivat paremmin juosta seuraaviin tavoitteisiin. Otin PT-paketin samalta, UniSportin alaisuudessa työskentelevältä personal trainerilta, joka suunnitteli minulle kertaluonteisen tapaamisen puitteissa juoksua tukevan kuntosalitreenin viime juoksukaudelle. Hänet muuten löytää vaikkapa Instagramista nimellä jenni_all4fit.

Koska olin tosiaan suunnitellut viime vuoden loppuun ja tämän vuoden alkuun, että keskittyisin enemmän voimatreeniin enkä tekisi sitä vain juoksun sanelemilla ehdoilla, personal trainerini suunnitteli minulle ensimmäisellä tapaamisella joulukuussa kaksijakoisen ohjelman. Ohjelmassa ei kuitenkaan tehty jakoa ylä tai alakropan treeniin, vaan kumpikin kahdesta sarjasta käy koko kehon läpi, ja samalla periaatteella olen harjoitellut tähänkin asti. Ensimmäisessä treeniohjelmassa kumpikin sarja sisälsi viisi eri liikettä, joista monet tehtiin erikseen oikealle ja vasemmalle puolelle; yhteen puoleen kerrallaan kohdistuva liike harjoittaa tasapainoa ja usein myös keskivartaloa siinä sivussa. Yhden puolen jalkaliikkeet ovat myös juoksulle lajinomaisia, kun siinäkin askeleen tuoma rasitus kohdistuu yhteen jalkaan kerrallaan. 


Juoksun lajinomaisuudesta puheen ollen. Lähtiessäni tekemään innolla uutta kuntosalitreeniä, sain huomata hyvin selvästi, mikä osa kehostani oli päässyt luontaisesti vahvistumaan juoksuharrastuksen myötä. Kaikkiin jalkaliikkeisiin, kuten maastavetoon ja bulgarialaisiin askelkyykkyihin, pääsin pian lisäämään isompia painoja ja edistystä tapahtui kuukausin kuluessa melkein koko ajan, mutta yläkropalla oli paljon vaikeampaa pystypunnerruksen ja yhdellä kädellä tehtävän ylätaljan kanssa. 

Toisella tapaamisella ohjelmaa päivitettiin muutaman liikkeen osalta. Suurin osa muutoksista meni niin, että aikaisemmin koko kehoon kerralla kohdistuneet liikkeitä tein jatkossa puoli kerrallaan, esimerkiksi lähdin tekemään penkkipunnerrusta käsien avauksella sekä soutua TRX-hihnoissa yksi käsi kerrallaan. Se oli heikommalle vasemmalle kädelle tosi raskasta! Pyysin lisää haastetta heikoille pohkeilleni, joten sain ruveta tekemään osan bulgarialaisista askelkyykyistä niin, että seisoin etujalan päkiällä. 


Tapasin PT:n toistaiseksi viimeistä kertaa tämän viikon alussa. Silloin sain jälleen päivityksen muutamaan liikkeeseen ja ohjeistuksen vähentää toistoja useimpien liikkeiden kohdalla kuuteen per sarja. Tämä kohdistaa harjoituksen maksimivoimaan, mikä kuulemma ehkäisee juoksun aiheuttamia rasitusvammoja. Olin myös kertonut PT:lle, että aloitan aktiivisen juoksutreenin taas tämän kuun lopussa ja vähennän siinä kohtaa kuntosalitreenit yhteen kertaan viikossa. Sain siis neuvoja siihen, millaisella yksijakoisella ohjelmalla lähden treenaamaan juoksun ohella. 

Olen käynyt kuntosalilla vasta parin vuoden ajan ja vieläkin pysähdyn välillä ihmettelemään sitä, miten tähän on tultu. Silloinkin, kun muutin Helsinkiin ja kävin UniSportilla aluksi pelkästään asiakkaana, hyödynsin yksinomaan ryhmäliikuntatarjontaa. Juoksu sitten lopulta motivoi tähänkin harrastukseen; alkoi tulla selväksi, että lihakset tarvitsevat lisää voimaa, jottei tarvitse kärsiä säryistä koko ajan. Olin lisäksi kuullut yhä enemmän juttuja siitä, kuinka jo minun iässäni lihasmassa alkaa kadota ja todistanut oman isoäitini kohdalla, kuinka äärimmäinen lihasten puute voi johtaa siihen, etteivät keuhkot mahdu olemaan lysähtäneessä rintakehässä ja hengittäminen on suoritus. 


Edelleenkään kuntosalilla treenaaminen ei ole se suosikkijuttuni, vaan teen sitä ensisijaisesti juoksun tueksi ja estämään yllä mainittua lihaskatoa. On kuitenkin ollut myös palkitsevaa päästä lisäämään liikkeisiin raskaampia painoja ja huomata edistystä välillä huomattavasti nopeammin kuin juoksun puolella. Kuntosalikäyntien määrä on myös selvästi suoraan verrannollinen siihen, kuinka usein tai harvoin joudun kärsimään pää-, niska- tai hartiasäryistä. 

Kahdesti viikossa on itselleni sopiva määrä käydä kuntosalilla silloin, kun ei ole samaan aikaan juoksutreeni päällä. Silloin, kun sain PT:ltä aikoinaan ihan ensimmäisen kuntosalitreenini, hän ohjeisti käymään sen kanssa kolmesti viikossa. Se täytti tarkoituksensa silloin, mutta enää en mielelläni tee kuntosalitreeniä niin usein. Silloin, kun treenaan ensisijaisesti juoksua ja niitä harjoituskertoja tulee viikkoon kolme tai neljä, käyn kuntosalilla vain kerran viikossa; joskus saatan tehdä sen päälle jonakin päivänä pelkkää lyhyttä yläkropan treeniä, jos keho tuntuu kaipaavan sitä. 

Kuntosalilla on helppoa ja houkuttelevaa käydä, kun se sijaitsee yliopistokampuksella ja on lisäksi työpaikkani, joten ajaudun sen läheisyyteen monena päivänä viikossa joka tapauksessa. Teenkin treenin yleensä ennen torstain luentoja tai muina päivinä ennen tai jälkeen yliopistoruokalan halvan lounaan hyödyntämisen. Joskus olen myös käynyt illalla luentojen tai työvuoron jälkeen, mutta silloin ainakin yleisimmällä sijainnillani keskustan Kluuvin toimipisteellä on kuntosalilla aika ruuhkaista. Olen myös saanut huomata, että jos teen pitkähkön työvuoron, joka sijoittuu osittain kuntosalin ruuhka-aikaan, on ihan turhaa suunnitella jäävänsä vielä treenaamaan töiden jälkeen – siinä kohtaa en jaksa kuunnella kuntosalin äänimaailmaa enää yhtään enempää, vaan haluan kotiin lepäämään. 


Tähän liittyen joku voisi miettiä, tuntuuko harrastaminen vapaa-ajalta, jos sen tekee työpaikallaan. Itseäni tämä ei ole häirinnyt muuten kuin tuon yllä mainitun esimerkin muodossa, siitäkään huolimatta että usein myös treenaan samalla toimipisteellä, jossa olen enimmäkseen töissä. Työpaikalla treenaamisen edut ovat huomattavasti haittoja suuremmat: sijainti keskustassa ja yliopistokampuksella on kätevä jo luentojenkin sovittamisen näkökulmasta, kuten mainitsin, ja ennen kaikkea saan henkilökunnan jäsenenä treenata UniSportilla ilmaiseksi. PT-paketit tosin maksavat, mutta niistäkin saan alennusta, mikä vaikuttaa siihen, että voin ylipäätään ostaa PT-palveluita silloin tällöin. Treenaaminen tuntuu kotoisalta eikä välineitä tarvitse hirveästi etsiskellä, kun tunnen paikat ekstrahyvin. En ole koskaan varsinaisesti lähtenyt treenaamaan kaverin kanssa, mutta kollegoja on kiva moikkailla tiskin takana ja usein myös kuntosalin puolella, ja näin treenistä tulee myös vähän sosiaalinen tapahtuma. Kollegani ovat mukavia tyyppejä ja positiivinen ilmapiiri työyhteisössä tekee myös UniSportilla vietetystä vapaa-ajasta mielekästä.

Seuraavassa postauksessa (toivottavasti ei vasta yli kuukauden päästä!) palailen taas enemmän juoksujuttuihin, kun testaan Rebekka Jaakkolan Naisten Kympille tekemää kolmen viikon juoksukurssia. Ehdin tehdä tämän Naisten Kympin osallistujille tarjotun ilmaisen kokeilun juuri ennen kuin ryhdyn tekemään uudestaan viimevuotisia Runner's High'n eSimo-treeniohjelmani harjoituksia. Taas kohti juoksukautta siis!

Kommentit

  1. Treenin jakaminen ylä- ja alakropalle on kai se perinteisin tapa jakaa kuntosalipäivät. Personal trainerisi suunnittelema ohjelma vaikuttaa uudemmalta ajattelulta ja kuntosalilaitteiden käyttö, niin että treenaa yhtä puolta kerrallaan kuulostaa hyvältä jos siinä harjoittaa keskivartaloa samalla vähän kuin vahingossa. Treeniohjelmat ja ajat muuttuu, pitänee itsekin ottaa yhteyttä osaavaan personal traineriin ja päivittää ohjelma. Kiitos ja hyvää kesää!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti