Teatteritieteen opiskelijat Helsingin yliopistossa saivat kuulla alkuvuodesta iloisen uutisen, että koronan vuoksi keväällä 2022 peruuntunut opintomatka Kölniin saataisiin viimeinkin toteutumaan tämän vuoden huhtikuussa. Ihan ensimmäiseksi intoilin ulkomaanmatkailun mahdollisuudesta ylipäätään (olin viimeksi päässyt lentokoneen kyytiin tammikuussa 2020 juuri ennen pandemiaa) sekä upeasta ohjelmasta, joka opintomatkallemme oli saatu koottua - mutta heti sen jälkeen ajattelin, että tällä reissullahan pitäisi päästä myös juoksemaan.
Ensimmäinen askel ulkomaanlenkkeilyn valmistelussa oli kohdistaa Google Maps Kölniin heti, kun minä ja neljä opiskelijakollegaa olimme varanneet keskenämme Airbnb-majoituksen reissulle ja saaneet majapaikan osoitteen selville. Google-haku "running routes Cologne" tuotti myös hyviä reittisuosituksia Kölniä tuntevilta juoksijoilta. Olisi ollut upeaa päästä toteuttamaan hauista eniten pinnalle noussut suositus, lenkki Reininjoen varrella, mutta majapaikkani sijaitsi valitettavasti juuri sen verran kaukana joesta, että alle tunnin lenkillä ei näin hidas juoksija ehtisi edes joenrantaan asti. Suunnitelmissa kun ei kuitenkaan ollut lähteä ihan pitkiksen mittaiselle lenkille muun matkaohjelman lomassa. Etsiskelin siis kartalta puistoja ja yritin ylipäätään ottaa selvää ympäröivän naapuruston muodosta.
Seuraavaksi fiksailin harjoitusohjelmaani matkaan sopivaksi. Jos olisin noudattanut ohjelmaa päiväntarkasti, Kölnin viikonlopulle olisi osunut mäkitoistoharjoitus. Mäkitreeniä ei kuitenkaan ole kovin käytännöllistä tehdä tuntemattomassa ympäristössä, kun pitäisi tietää, mistä se sopiva mäki löytyy. Lisäksi halusin juosta vähän pidemmän lenkin, kun kerran oli tilaisuus tutustua kölniläiseen kaupunkimaisemaan juosten. Siirtelin siis harjoituskalenterin merkintöjä ympäriinsä ja sijoitin viikonlopulle 45 minuutin juoksu-kävelylenkin. Sunnuntaille kuuluva puolitoistatuntinen kävelylenkki jäisi matkailun riennoissa tekemättä, mutta turisteilu kyllä kerryttäisi kävelykilometrejä muutenkin.
Vielä viimeiseksi piti miettiä juoksuvarusteiden pakkaamista. Aioin matkustaa pelkillä käsimatkatavaroilla; ensinnäkin koska köyhä opiskelija haluaa aina säästää rahaa, ja toisekseen koska kokonaisen matkalaukun raahaaminen neljän päivän reissulle tuntui ylimitoitetulta. Repun tilaa säästyi heti sillä, että päätin lähteä reissuun lenkkareissa ja olla pakkaamatta mitään muita kenkiä mukaan. Lenkkarit ovatkin oikein mukavat kengät matkailukohteiden kiertelyyn. Kölnissä oli onneksi jo hyvinkin keväistä, joten shortsit ja t-paita mahtuivat kompaktisti reppuun kaiken muun tarpeellisen sekaan. Suunnitelmissa oli vain yksi lenkki pitkän viikonlopun mittaiselle matkalle, joten yksi lenkkivaatekerta riitti mukaan.
Isoimmaksi haasteeksi ulkomaanlenkkeilyn toteuttamiseksi muodostui lopulta ihan vain ajan löytäminen lenkille. Arkielämässä alle tunnin treeniaika löytyy aina jostakin välistä päivää, mutta nyt, koska kyseessä oli opintomatka, joka päivälle oli suunniteltuna lähes joka hetkelle ohjelmaa. Ainoaksi mahdolliseksi lenkkiajaksi jäi aikainen aamu ennen päivän rientoihin lähtöä. En tykkää juosta aamuisin, varsinkaan suoraan sängystä, mutta ehkä siitä sitten näkee, millaisen pakkomielteen olin muodostanut Kölnissä lenkkeilystä, että pakkasin kaikesta huolimatta lenkkivaatteet ja -kuulokkeet mukaan.
Toinen matkailulenkkeilyn haaste liittyi lennon aiheuttamaan univajeeseen. Lentomme lähti perjantaiaamuna aivan liian aikaisin kello 6:40, ja sen vaikutus taisi vielä tuntua seuraavana aamuna. Oli nimittäin ollut tarkoitus hoitaa lenkki lauantaina, jolloin yleensä muutenkin juoksen, mutta sinä aamuna ei vain patteri riittänyt. Ehdin jo huolestua, että uuvuttaisiko tiiviin kohteissa vierailun keräämä askelmäärä liikaa enkä jaksaisi lenkille koko reissun aikana, mutta sunnuntaiaamuna oli sitten kuitenkin lenkkifiilis. Kiskoin kahdeksan maissa aamulla lenkkivaatteet niskaan antamatta itseni miettiä, kuinka sekin oli itselleni aika aikainen kellonaika, ohitin ajatuksen unohtuneesta sykevyön sensorista sillä että kellossakin on onneksi kelvollinen rannesykemittaus, ja hipsin ovesta ulos ennen kuin kukaan kämppäkavereistani oli herännyt. Noudatin juoksijan turvallisuusetikettiä ja laitoin kavereille WhatsAppissa viestin, jossa kerroin mihin olin lähtenyt ja mihin aikaan mennessä minun pitäisi olla palannut. Tämä oli poikkeus arkeen, jossa en asu kenenkään kanssa, joten ei tarvitse myöskään kertoa kenellekään menemisistään.
Ulos päästyäni käännyin lähimmälle "kivannäköiselle" kadulle ja lähdin hölkkäämään tarkistaen kännykän kartasta vähän väliä, että kiersin suurin piirtein selkeää reittiä sopivan matkan päässä majoituspaikastani. Löysin pikkuruisen puiston, jonka kiersin ympäri; muuten kulutin kilsoja erittäin hilijaisilla jalkakäytävillä. Sunnuntaiaamuna ei ollut kuin yksi roskienviejä liikkeellä, vaikka olin liikkeellä "vasta" kahdeksalta aamulla enkä vaikkapa viideltä, kuten jotkut hullut tekevät. Juoksu tuntui yllättävän rennolta siihen nähden, että olin liikkeellä monta tuntia ennen totuttua kellonaikaani ja tyhjällä vatsalla. Sykemittari kuitenkin kertoi, että syke pysyi helposti aerobisen kynnyksen alapuolella, kuten oli tarkoitus.
Viesti kämppäkavereille oli lopulta turha, koska palatessani kämpälle kaverit nukkuivat edelleen. Ehdin käydä jopa pitkän tukkani kanssa suihkussa ja syödä aamupalaa ilman, että tuli mikään kiire lähteä päivän menoihin.
Juoksemisestahan saa ja pitääkin pitää silloin tällöin lomaa ja lenkin mahduttamisen ei tarvitse olla päällimmäisenä mietinnässä ulkomaanmatkalla, mutta voin silti suositella kokeilemaan ulkomaanlenkkeilyä. Se piristää huomattavasti lenkkirutiinia ja on mainio tapa nähdä ympäristöä muualtakin kuin turistikohteiden ympäriltä.
Onko kukaan lukijoista pakannut lenkkareita mukaan reissulle? Seuraava postaus tulee todennäköisesti liittymään meneillään olevaan virtuaaliseen matkaani, kun päivitän jälleen edistymistäni Keski-Maassa Conqueror-haasteen kanssa.
Ihmetellään vielä tähän lopuksi sitä, että blogini on näkynyt jo muutamaan kertaan Blogit.fi -sivuston liikunta-aiheisten blogien Top 20 -listalla! Tätä kirjoittaessa olen sijalla 19 ja parhaimmillaan olen kiivennyt joskus muistaakseni sijalle 13. Kiitos kaikille lukijoille ja on mukavaa nähdä, että blogin lisääminen tuollekin sivustolle on näköjään kannattanut!
Kommentit
Lähetä kommentti