Tietyt asiat kertovat nimenomaan juoksijoille, että nyt on tullut kesä. Tehdään siis kesän ensimmäinen (ja toivottavasti ei viimeinen) listapostaus helteen ja auringon kyllästämissä tunnelmissa!
10. Lenkinjälkeinen kastautuminen
Juoksijat ovat saaneet tuntea nahoissaan parin viime kesän helteet. Kuuma oli myöskin koronakesänä 2020, kun treenasin maratonille. Yksi helpotus liian kuumilla lenkeillä oli se, että urakan jälkeen pääsi kokovartaloviilentymään Näsijärveen, jonka rannalla kesämökkimme sijaitsi. Instagramin perusteella järveen tai mereen pulahdus juoksun jälkeen on muidenkin juoksijoiden suosiossa kesäaikaan. Se on kyllä tehokas viilentymiskeino.
 |
| Tässä on mainittu järvi mökinrannassa, vaikka kuvanottohetkellä keskiössä olivatkin mustikat. |
9. Uudet juoksureitit kesän reissuilla
Kesän juoksutreenejä voi joutua sovittelemaan kesäisten menojen ja matkailun ympärille. Toisaalta niin mökiltä, kotimaanmatkoilta kuin ulkomaanreissuiltakin voi löytää ihan uusia, upeita juoksureittejä! Kannattaa siis pakata juoksukamat mukaan joka paikkaan. Tosin täytyy kyllä myöntää, että koronakesän 2020 maratonharjoituslenkit alkoivat tuntua vähän puisevilta, kun reittivaihtoehtona oli ainoastaan yksi hyvin mäkinen mökkitie muutamine risteyksineen. Sama ongelma on vanhempieni kotona, joka sijaitsee hyvin maalaisella seudulla, jossa kovin monet tiet eivät kohtaa.
 |
| Tässä on se mäkinen mökkitie! |
8. Uudet juoksuintoilijat (joista moni lopettaa syksyn tullen)
Kesä on lenkkipoluilla kuin tammikuu kuntosaleilla: ihmisiä ryntää massoittain kokeilemaan uutta harrastusta elämäntapojensa parantamiseksi. Lumettomat tiet ja kauniit ilmat houkuttelevat lenkille. Olin itsekin muutamia vuosia pelkästään kesälenkkeilijä, jonka harrastuskausi tyssäsi aina ensimmäisiin syksyn kurakeleihin. Lenkkireiteissä on onneksi kuntosaleihin nähden se etu, että tilaa riittää, eikä lyhytaikaisten harrastajien määrä aiheuta pahoja ruuhkia. Kesäjuoksijuus on tietysti ihan sallittua ja positiivista siinä mielessä, että ainakin ihmiset innostuvat hyvän harrastuksen pariin joksikin aikaa vuodesta.
7. Se kevyt tunne, kun voi juosta shortseilla
Minulla on vuodessa kaksi ihan ikiomaa juhlapäivää: ensilumen päivä ja se päivä, kun voi vihdoinkin juosta shortsit jalassa ulkona. Siitä voi olla montaa mieltä, kuinka hyviltä minun tai kenen tahansa muun jalat näyttävät lyhyissä lahkeissa, mutta omasta mielestäni shortseissa juoksemisen keveyttä ei voi saada edes hyvin istuvilla trikoilla.
6. Edessä siintävä syksyn juoksutavoite
Kesällä ja kaikkina muinakin vuodenaikoina on tietysti ihan sallittua juosta ilman kummempia tavoitteita, mutta aika monelle kesä tarkoittaa kovimpia treenikuukausia ennen loppukesän tai syksyn juoksutapahtumaa. Kilsat on siis saatava kasaan ainakin suurelta osin, vaikka olisi tuskastuttavan kuumaa ja viikonlopun rientoja. Toisaalta kesä on myös usein hienointa aikaa juosta ja syksyn tapahtumaan harjoitellessa tärkeät treenit eivät ainakaan osu jonnekin helmikuun lumipyryihin, kuten usein käy päätavoitteen ollessa jokin kevään juoksutapahtumista. Itse harjoittelen nyt Espoon Rantakympille, joka juostaan syyskuussa.
5. Lenkin vakiovarusteena lippis tai aurinkolasit
Aurinko on paitsi lämmin ja polttava, myös kirkas. Silmät täytyy suojata, mikäli aurinko paistaa kirkkaasti lenkille lähtiessä. Pää kannattaa myös suojata auringonpistosta vastaan. Itselläni tulee aurinkolasien myötä lenkkirutiiniin mukaan lasien jatkuva korjaaminen, kun ne valuvat koko ajan alas hikistä nenänvarttani.
4. Ötökänpuremat!
Tästä riesasta on kokemusta, koska satun olemaan erityisen herkkä ihan tavallisen hyttysenkin puremalle. Lenkki saattaa jättää muistoksi tusinan paukamia, jotka kutisevat pahimmillaan viikkokaupalla ja varsinkin illalla, kun yrittää käydä nukkumaan. Malttaako sitä silti pysyä poissa lenkkipoluilta? Ei tietenkään. Kannattaa myös muistaa, että varoitukset punkeista sen kuin kovenevat vuosi vuodelta eivätkä ne mokomat ole enää pitkään aikaan olleet lähinnä saaristojen riesa.
3. Oudot rusketusrajat ja aurinkorasvan läträäminen
Lenkkielektroniikan lataamisen ja tarvittavan alkulämmittelyn lisäksi kesäkuukausina pitäisi muistaa vielä aurinkorasvakin ennen lenkille lähtöä. Sitten vain toivoo, ettei se valu hien mukana silmiin. Ainakin siinä tapauksessa ettei aurinkosuojaa muista käyttää, saa sitten naureskella hölmöille rusketus(tai palamis-)rajoille. Muistakaahan kuitenkin rasvata, koska opin itse vasta pari vuotta sitten, että jo ihon ruskettuminen kertoo auringon aiheuttamista ihomuutoksista, joita kukaan ei pidemmänm päälle halua. On siis aika luopua kummallisesta rusketuksen ihannoinnista.
2. Liian kovat helteet
Lämpö ja auringonpaiste on ihanaa, mutta juoksulenkillä liiallisen helteen kynnys ylittyy vielä nopeammin kuin muualla elämässä. Jos välittää terveydestään, täytyy hyväksyä se, että helteellä vauhdin täytyy hidastua totutuista juoksuvauhdeista. Muutkin kuin aamuihmiset voivat joutua opettelemaan lenkillelähtöä heti ensimmäiseksi aikaisin aamulla, jotta välttää kovimmat paahteet. Tästä minä en ainakaan pidä yhtään!
1. Nestehukan riski
Juoda pitäisi muistaa, kun hikoilun myötä nestehukan riski kasvaa. Alle tunnin lenkille ei ehkä vielä tarvitse juotavaa mukaan, mutta pitää muistaa juoda ennen ja jälkeen lenkin ihan eri tavalla kuin keskellä talvea.
Samaistutko näihin tai tuleeko mieleen juoksijan kesän vakkareita, joita tästä listasta ei löydy?
Kommentit
Lähetä kommentti