Mitä juoksuharrastukselleni kuuluu?

Viimeaikaiset postaukset ovat liittyneet paljolti uudestisyntyneeseen ratsastusharrastukseen ja virtuaaliseen Keski-Maahan, joten puhutaanpas välillä taas juoksusta. Miten olen juossut, miltä se tuntuu ja mitkä ovat suunnitelmat lähitulevaisuuteen?

Löysin söpön kuvan Sisusta juhannuksena, joten pitihän se käyttää. Sisu on vanhempieni koira.

Juoksun fiilistely ja suunnitelmista kertominen onkin erityisen mielekästä nyt, kun viimeisin juoksulenkki kulki ehkä kevyemmin kuin koskaan ennen. Ohjelmassa ei ollut mitään kauhean isoa, vain 30-minuuttinen hölkkä aerobisen kynnyksen alapuolella ja muutama reipas 20 sekunnin veto. Aerobisen kynnyksen alapuolella pysyminen ei ole kuitenkaan koskaan ollut meikäläiselle mikään helppo juttu; minun kuntotasollani täytyy ottaa lenkin aikana useita kävelytaukoja, jotta syke ei pääse nousemaan liian korkealle. Vaan kuinkas kävikään eilen – sain päästellä rentoa hölkkää minuuttikaupalla kerrallaan ja kellossa näkyi silti aina vaan vähintään kymmenen lyöntiä matalampi luku, kuin mitä olisin siinä kohtaa odottanut! Kellon lukemat mätsäsivät myös kevyeen olotilaani, joten en usko sen näyttäneen yhtäkkiä vääriä numeroita. Lisäksi lenkin loppuun kuuluvat reippaat vedot eivät tuntuneet kamalilta, minkä voin sanoa nyt ensimmäistä kertaa moneen viikkoon.

Juoksu on kulkenut muutenkin hyvin kevään ja kesän aikana, joten uskallan ehkä todeta, että treenistä on ollut hyötyä. Päätin käyttää uudelleen viime vuonna ostamani henkilökohtaisen harjoitusohjelman Runner's High'lta, siitäkin huolimatta että syksyn päätavoitteeni on tällä kertaa kymmenen kilometriä puolimaratonin sijaan. Selvästi tavoitematkan muuttuminen ei ole kuitenkaan häirinnyt juoksuharjoitusten toimivuutta. Tavoitteenani kun ei ole juosta kymppiä erityisen kovaa, vaan lähinnä selvitä maaliin asti ja kohottaa tässä samalla peruskuntoa.

Alan myös saada aikaan vaihtelua eritehoisten lenkkien juoksuvauhdeissa. Nyt saan jopa ihan oikeasti pitää yllä kovempaa vauhtia, jotta teholenkkien sykelukema pysyy vaadituissa korkeammissa lukemissa. Lisäksi kunnon kohoamisen huomaa juoksulenkkien ulkopuolella ihan arkielämässä. Olin esimerkiksi ihan varma, että erään sunnuntain iltavuoro töissä kuluisi hiukan koomaisissa merkeissä, kun olin ensin kävellyt puolitoista tuntia kotoa Otaniemeen – koska se kuului treeniohjelmaan, tietenkin. Yllättäen en kuitenkaan ollut pätkääkään väsynyt työvuorossa. 

Lenkkien ja työvuorojen yhteensovittamisesta puheen ollen – jotenkin hitossa minusta on näköjään tullut aamupäivälenkkeilijä. Tämä on järisyttävää, koska olin pitkään sitä mieltä, että lenkillelähtö milloin tahansa ennen kello kolmea iltapäivällä oli aivan liian aikaisin ja kamalan inhottavaa. En tiedä, miksi juuri nyt puolen vuoden sisällä on käynyt niin, että luennot ja iltavuorot töissä (joita on ollut elämässäni jo kohta neljä vuotta ihan samaan tapaan kuin nytkin) ovat pakottaneet lenkille jatkuvasti ennen kello kahtatoista. Yllättävän hyvin tämä siirtymä on kuitenkin mennyt, kun sinne lenkille on kerta kaikkiaan tapojen orjana pakko päästä. Niin hulluksi en ole kuitenkaan ruvennut, että lenkkeilisin suoraan sängystä joskus liian aikaisin aamulla. Silloin kun täytyy juosta aiemmin päivällä, syön ensin aamupalan ja juoksen juuri ennen lounasta. Varsinkin nyt kesällä yliopiston loman aikana minulla on hyvin harvoin mitään pakollisia menoja ennen puoltapäivää. 

Juoksutreeni tosiaan kulkee koko ajan kevyemmin, ja vähän muutakin liikkumista on kesään mahtunut. Kuntosalille en ole ehtinyt ihan niin usein kuin olisi ollut tarkoitus, eli kerran viikossa paitsi silloin, kun juoksuohjelmassa on kevyempi viikko. Tästä täytyy nyt vähän skarpata, koska lonkankoukistajien ja pohkeiden vahvistaminen on aina ajankohtaista. Olen kuitenkin iloisesti löytänyt pienen tauon jälkeen uudestaan joogarutiinin, kun eräs UniSportin suosikkiohjaajani alkoi pitää maanantaisin juuri tähän tilanteeseen sopivaa, lempeää hatha-joogaa. Se tekee kuulkaa mainiota sunnuntain kaksituntisten kävelyiden jälkeisenä päivänä! Toinen hyvä ryhmäliikuntarutiini on keskivartalotreeni- ja kehonhuoltokombo kerran viikossa. Olen käynyt kesän aikana myös useamman kerran melko pitkillä ratsastusretkillä ulkona maastossa, kuten olette jo kuulleetkin. Se on piristänyt mukavasti melko strukturoitua juoksutreeniäni. 

Juoksutreenini kohteena on tosiaan ollut nyt Espoo Rantakymppi, joka koittaa syyskuun puolessavälissä. Osallistun ensimmäistä kertaa millekään kyseisen juoksutapahtuman matkoista. Kymppi toimii nyt suoraan sanottnua itseluottamuksen palautuksena, koska viimevuotinen puolimaratonini hyytyi totaalisesti vähän yli puolessavälissä matkaa. Espoon tapahtuma valikoitui ensinnäkin siksi, että UniSportin työntekijänä pääsen tapahtumaan ilmaiseksi; toisekseen se sijoittui juuri sopivaan kohtaan kalenteria alkusyksyyn. 

Olen helposti rutiineihin kangistuva, joten Rantakympistä selvittyä on vuorossa Haaga Runin viiden kilometrin matka. Olen osallistunut kotikaupunginosani omaan juoksutapahtumaan kahtena edellisenä vuonna ja niin tunnelma kuin järjestelytkin ovat olleet kaikin tavoin kohdallaan, joten osallistun mielelläni tänäkin vuonna, vaikka ajankohta siirtyi elokuulta lokakuulle. 

Disney-juoksujen ikävää pystyy hoitamaan vähäsen virtuaalijuoksuilla, tänä kesänä kerään Leijonakuningas-aiheisia mitaleja vähintään viiden kilometrin mittaisilla juoksuilla. Harjoitusohjelmassa sattuu olemaan kilometrin vetoja melko kovilla vauhdeilla, joten niistä on mukavaa ansaita mitaleja!

Lokakuusta eteenpäin ei juoksutavoitteita ole vielä tarpeellista suunnitella. Täytyy silti sanoa, että koin äskettäin muutaman viikon kestäneen obsession yhteen asiaan, nimittäin Pariisin Disneylandin juoksutapahtumiin. Ne ovat olleet tauolla vuodesta 2019 lähtien, ensin koronan ja nyt käsittääkseni puistoissa tehtävien laajojen rakennustöiden vuoksi. Olen kerännyt jo sen verran virtuaalisia Disney-mitaleja, että ne peittävät kaikki muut alleen mitalitelineessäni, mutta silti kunnon Disney-fani haluaisi päästä juoksemaan Disney-tunnelmassa paikan päällä ja Pariisi olisi ehdottomasti kätevämpi vaihtoehto kuin Florida tai Kalifornia. Uutiset Pariisin Disneyland-juoksujen paluusta antavat kuitenkin vielä odottaa itseään, joten ehkä vielä ensi vuodenkin juoksukuviot suuntautuvat tänne koti-Suomeen. 

Tällainen höpinäpostaus tällä kertaa, ja osa siitä on varmasti ollut jo aiemmin esillä täällä blogissa. Seurataan kuitenkin juoksutreenit päätavoitteeseen asti ja katsotaan, mitä sen jälkeen keksin! Aiheita saa tietenkin aina myös ehdottaa ja muutenkin kommentteja on kiva saada. Hyvää kesän jatkoa kaikille!