Uusi vuosi, mitä kuuluu?

Joulukuu jäi näemmä kokonaan vaille blogipäivitystä. Se saattaa johtua muun muassa siitä, että joulukuu on opiskelijalle aina toukokuun alun lisäksi vuoden kiireisintä aikaa; sekä siitä, että en päässyt loppuvuodesta liikkumaan juuri mitenkään. Ensin sain uudestaan ärsyttävän flunssan, joka ajoituksellaan esti muun muassa kuoron joulukonsertissa laulamisen. Menin kuitenkin konserttiin avuksi myymään käsiohjelmia, ja kävellessäni kirkolta kotiin ja kun flunssa oli alkanut sopivasti hellittää, kaaduin kotipihassani – olivathan kaikki tienpinnat juuri silloin karmeimmillaan plussa- ja miinuskelien vaihdellessa. Vasen sääri jäi kaatuessa alleni ja nilkka otti osumaa sen verran, ettei se ole vielä tätä kirjoittaessakaan ihan kunnossa. Juoksemaan en ole siis pystynyt. 


Edistystä kuitenkin onneksi tapahtuu koko ajan; olen pystynyt jo parisen viikkoa kävelemään täysin normaalisti, portaiden käveleminen alaspäin alkoi onnistua tällä viikolla ja tänään pystyin jopa juoksemaan pienen pätkän, kun piti ehtiä puolituntisella työpäivän tauolla kauppaan ja takaisin. Vielä en pinkaise juoksulenkille, mutta toivoa on, että tämä parantuminen ei veny ihan kohtuuttomaksi. Juoksun ja hiihdon ollessa pois pelistä olen ottanut hyödyn irti kuntosalilla käymisestä. Runna-sovellus suunnittelee minulle voimatreenejä toistaiseksi jopa neljästi viikossa ja minunkin rajallinen voimatreenimotivaationi kestää niin tiheän kuntosalilla ramppaamisen, kun Runna tekee jokaisesta treenistä vähän erilaisen ja liikkeet tuntuvat osuvan juuri sinne, missä tarvitaan. Treenin seuraaminen kännykkäsovellukselta myös tuntuu vähän kuin pelin pelaamiselta, mikä auttaa tylsistymistä vastaan. Ehkä tämän juoksutauon aikana voi saada aikaan jopa jotakin hyödyllistä!


Nilkan takia en ole vieläkään päässyt aloittamaan aikuisikäni toista hiihtokautta. Hiihto on toki hiukan lempeämpää nivelille kuin juoksu, mutta minun hiihtotaidoillani kaatuminen on vielä erittäin mahdollista, enkä ole halunnut kaatuilla jo valmiiksi kipeällä, lisäksi sukseen sidotulla nilkalla. Tällä viikolla juoksu- ja hiihtotauko ei ole onneksi haitannut ihan kamalasti, kun pakkanen on paukkunut niin kovaa, ettei ulkoliikunta ehkä kutsu muutenkaan. Aion kuitenkin suihkia laduille heti, kun nilkkani kanssa uskallan. Siihen asti tyydytän liikkumisen tarpeen kävelyllä, kuntosalitreenillä ja rauhallisella joogalla.

Tässä oli tällä erää lyhyt postaus herättämään blogi joulutauolta ja ilmoittamaan, että olen edelleen elossa, vaikkakin sairastellut ja hieman raajarikko. Seuraavassa postauksessa jatkamme Top 10 -sarjaa ja kun nykytilanne on nyt selvitetty, kerron, mitä suunnittelen vuodelle 2024!

Kommentit