Helsinki Half Marathonia edeltävällä viikolla olotilani olivat heilahdelleet melko laidasta laitaan koskien tavoitevauhtiani viiden kilometrin matkalle. Runna-sovellus, jolla olin harjoitellut kahdeksan viikon ajan kohti tätä tavoitetta, oli laskenut minulle kisapäivän etenemisvauhdiksi noin seitsemän minuuttia kilometrille, mikä kuulosti tällaisen etanahitaan juoksijan mielestä todella kovalta vauhdilta. Kisaviikon tiistaina olin ohjelman mukaisesti vedellyt intervalleja karvan verran tavoitevauhtia kovempaa, ja se oli tuntunut tukalalta, tosin ehkä lämpötilalla oli osuutensa asiaan. Yllättäen viimeinen lappujuoksua edeltävä lenkki, kevyt 3,5 kilsaa, oli kuitenkin sitten kenties helpoin, kevyin ja mukavin juoksu koko elämässäni. Voisiko pelkkiin numeroihin ja laskukaavoihin nojaava sovellus osata ennustaa minulle asiallisen vauhdin vitoselle? Päätin kokeilla pysytellä tavoitevauhdissa ja alittaa 35 minuuttia viidellä kilometrillä, tai ainakin B-tavoitteena päästä mahdollisimman lähelle sitä.
Hain jo edellisenä päivänä valmiiksi juoksunumeron sekä varustesäilytyspussin tapahtumakeskuksesta Meripuistosta ja laitoin valmiiksi vaatteet juoksua varten: lyhythihainen t-paita, uudet mutta kokeillut ja mukaviksi todetut shortsit, kompressiosäärystimet sekä vauhtilenkeillä käyttämäni Brooks Hyperion Tempo -lenkkarit. Tärkeä varuste oli myös lippis sateen varalta, koska silmälasien käyttäjät tietävät, kuinka ärsyttävää on saada sadepisaroita linsseille. Varmistin myös reitin julkisilla liikennevälineillä Meripuistoon, minne pääsikin kohtuullisen helposti bussilla ja ratikalla.
Helsinki Half Marathonin viiden kilometrin lähtö oli omaan päivärytmiini nähden melko aikaisin lauantaiaamuna, kello 8:45. Kulku tapahtuma-alueelle sujui onneksi helposti julkisilla samalla kevyttä aamupalaa syöden, ja olin perillä melko lailla tasan kahdeksalta. Olikin hyvä, että suunnistin ihan ensimmäiseksi bajamajoille, koska niihin oli ehtinyt muodostua melkoiset jonot. Puolimaratoonareille alkoi jo tulla kiire kello 8:30 lähtöönsä, kun kuulutukset vähitellen hoputtivat tuon matkan juoksijoita muutaman sadan metrin päähän lähtöviivalle. Itse ehdin onneksi käydä vessassa, kuoria päällysvaatteet päältäni, jättää tavarat varustesäilytykseen, kiinnittää numerolapun paitaani ja lämmitelläkin ilman stressiä.
Helsinki Half Marathon on nimensä mukaisesti ollut puolimaratonin matkaan keskittyvä juoksutapahtumapäivä. Tänä vuonna tapahtumassa oli ensimmäistä kertaa mahdollista juosta myös viiden kilometrin matka. Vitosen juoksijat saivat asettua lähtöalueelle vapaassa järjestyksessä, erillistä jaottelua tavoitevauhtien mukaan ei ollut. Omalle tavoiteajalleni 35 minuuttiin ei ollut tarjolla jäniksiä, joten asetuin 30 ja 45 minuutin loppuaikaan tähtäävien jänisten väliin. Lähtösignaalin tullessa keskityin löytämään heti seitsemän minuutin kilometrivauhdin tai hiukan sen alle – kuten Runnan antama vitosen vauhtiohjeistus sekä oma järkeni sanoivat, viisi kilometriä on sen verran lyhyt matka, että vauhdin kanssa ei jää kovin paljoa taktikointivaraa vaan on parasta osua oikeaan vauhtiin mahdollisimman pian. Yritin olla lähtemättä myöskään liian kovaa, jotta puhti ei loppuisi kesken matkalla, ja onnistuinkin siinä, kun kello seurasi vauhtiani koko ajan.
Reitin ainoa kunnon ylämäki tuli muistaakseni jo ensimmäisellä kilometrillä ja vaikka joutuikin heti aluksi vähän huhkimaan, niin ainakin raskain osuus oli heti tehty, koska muuten reitti oli todella tasainen. Aika moni muukin juoksi kanssani osapuilleen samaa vauhtia ja tuntui jotenkin turvalliselta tietää, että jossakin takanani tulivat vielä ainakin 45 minuutin aikaan pyrkivät jänikset ja ehkä kokonainen joukko juoksijoita heidän vanavedessään. Tällä kertaa ei siis tarvinnut juosta ihan joukkion hännillä. Oman vauhtini säätelyyn auttoi erittäin paljon se, että Runnan harjoitusohjelmalla tehdyillä intervallitreeneillä oli joutunut tähtäilemään moniin eri vauhteihin, joten osasin reagoida riittävän maltillisesti, jos kello näytti liian nopeaa tai hidasta vauhtia; itselläni ainakin toimii vauhdin muuttamisessa se, että ihan ensin vain ajattelee vauhtia hitaammaksi tai nopeammaksi ja vasta sitten antaa jalkojen reagoida ajatukseen minimaalisesti. Helposti tulee nimittäin nopeutettua tai hidastettua liikaa.
Ensimmäisten kilometrien aikana sain lähinnä ihmetellä sitä, kuinka tavoitevauhti tuntui ihan hölkältä. Sitä vain eteni kuin juna, jalkaa toisen eteen kuin itsekseen. Pienissä ylämäissä syke ja hengästys pääsi hetkeksi nousemaan, mutta ne tulivat saman tien takaisin alas. Vauhtini heilahteli lähinnä aavistuksen liian nopean puolelle, mutta annoin sen pysyä siellä, kunhan vauhti pysyi kohtuuden rajoissa – olinhan kuitenkin ihannetapauksessa alittamassa 35 minuuttia, joten vauhti sai hyvin olla hiukkasen seitsemän minuutin kilometrivauhtia lujempi. Pyrin tähän tasaiseen vauhtiin ensimmäiset kolme kilometriä, jotta loppurutistukseen riittäisi voimia. Kelloa katsoessa vauhti näytti yleensä jotakin 6:50-6:55/km väliltä, mikä oli erinomaista. Välillä näkyi 6:35 ja nopeimmillaan hetken aikaa 5:55, muistaakseni jotakin tietä ylittäessä.
Alun ihanan merimaiseman jälkeen reitti kääntyi kiertämään Kaivopuistoa Merikatua ja sitten Eiranrantaa pitkin. Reitti oli tosiaankin niin tasainen kuin helsinkiläiseltä kaupunkireitiltä voi toivoa, ja muita juoksijoita meni ympärillä juuri sopivasti, että riitti imua, mutta ei ruuhkaa. Säätila oli pilkulleen täydellinen juoksuun: juuri tarpeeksi lämmin, että tarkeni lyhyillä hihoilla ja shortseilla, mutta kuuma ei tullut. Lippiksen ei lopulta tarvinnut suojata silmälaseja, koska luvattua sadetta ei tullut vielä juoksun aikana. Olosuhteet olivat siis kaikin puolin kohdillaan tälle vitoselle, jolla päätin yrittää ylittää epäilykseni omasta juoksukunnostani.
Runnan vauhtistrategiaan ja muiden juoksijoiden vitosen kisaraportteihin tutustuttuani olin osannut varautua siihen, että vaikka viisi kilometriä on lyhyt matka, se alkaa viimeisellä kahdella kilometrillä painaa jaloissa, jos on juossut riittävän kovaa. Hernesaarenrannassa Löylyn kohdalla reitti teki täyskäännöksen ja jatkui kohti tapahtumakeskusta Meripuistoon. Käännöksen kohdalla juoksu alkoi tuntua raskaalta, mutta matkaa oli niin vähän jäljellä, etten jäänyt murehtimaan asiaa. En juurikaan kiristänyt vauhtia loppurutistukselle, mutta ainakaan vauhti ei päässyt tippumaan. Jokainen askel vei tuntuvasti kohti maaliviivaa. Katsoin kellostani kulunutta aikaa sen verran, että tiesin varmasti ainakin alittavani sen 35 minuuttia tällä juoksulla.
Varmistelin kuitenkin sen verran, että en uskaltanut kiristää vauhtia ennen kuin maaliviiva oli näkyvissä, täsmälleen samalla paikalla kuin lähtöviivakin oli sijainnut. Hirveän dramaattista loppukiriä ei lopulta tältä juoksijalta irronnut, mutta maaliviivan ylitys tuntui silti juhlalliselta, kun paitsi tiesi, myös tunsi onnistuneensa. Olin juossut tasaisen reippaan viiden kilometrin matkan, jossa en ollut missään kohtaa jaksamiseni äärirajoilla, mutta maalin tultuani tunsin, etten ollut myöskään säästellyt liikaa.
Jo omaa kelloa vilkaistessani tiesin päässeeni alle 35 minuuttiin suhteellisen reilusti, ja hetken päästä sain kätevästi suoraan tekstiviestillä nettoaikani, eli omasta lähtöviivan ylityksestäni alkaneen ajan: 34:02! Tämä ylitti jopa Runnan laskeman ennusteen vitosen loppuajaksi, joka oli ollut välillä 34:20-35:35. Lähtölaukauksesta alkanut eli bruttoaika oli tuloslistan mukaan 34:29 eli edelleen reilusti alle 35 minuuttia, vaikka siihen oli laskettu mukaan matkani omalta lähtöpaikalta varsinaiselle lähtöviivalle. Parempaa juoksua tämän harjoittelukauden päätteeksi ei olisi voinut toivoa!
Mitali kaulassa ja maalieväät kainalossa tallustin takaisin tapahtuma-alueelle, jossa pääsi otattamaan kuvansa kuvausseinällä ja hakemaan tavaransa säilytyksestä. Kuulutukset kertoivat nopeimpien puolimaratoonareiden tulevan jo maaliin, reilun tunnin päästä lähdöstään, joka oli tapahtunut kello 8:30. Se tuntui aika hullulta. Itselleni riitti kuitenkin tämänpäiväinen saavutus siihen, että saatoin tuntea itseni pitkästä aikaa jopa vähäsen hyväksi tässä juoksuhommassa. Tästä on hyvä jatkaa heti perään harjoittelua puolimaratonille!
Kommentit
Lähetä kommentti