Pysyttelen vielä parin viikon takaisen puolimaratonini hengessä sen verran, että listaan kymmenen asiaa, jotka tekivät tämänkertaisesta puolimaratonistani aivan mahtavan kokemuksen ja suurimmaksi osaksi jopa helpontuntuisen juoksun. Listalta löytyy niin sattumanvaraisia tekijöitä kuin myös asioita, joiden opettelemiseen näin tällä kertaa ihan kunnolla vaivaa.
Olen jo käyttänyt kaikki Helsinki Marathonilta otetut kuvani aiemmassa postauksessa, joten tämän postauksen valokuvamallina toimikoon täysin puskasta vedetysti vanhempieni mahdottoman komea Sisu-koira, jota tapasin puolimaratonin jälkeisellä viikolla. Häntä kyllä kelpaa katsella.
10. Toimivat ja tutut varusteet
Nothing new on race day! Tämä pätee myös siihen, mitä pukee päälleen. Niinpä kisapäivänä pukeuduin läpikotaisin tuttuun vaatekertaan, mukaan lukien luottovarusteeni kompressiosäärystimet sekä uudehkot, mutta kuitenkin kuukautta aiemmin ostetut ja muutamilla pitkillä lenkeillä testatut lenkkarit. Uskalsin pukeutua riittävän kevyesti shortseihin ja hihattomaan paitaan luottaen siihen, että tuulisenakin päivänä juoksu kyllä lämmittää; ja uskalsin myös lähteä reitille ilman vesipullovyötäni. Reitillä oli lopulta tosiaankin ihan tarpeeksi juomapisteitä ja vyön poisjättäminen paitsi vähensi edes vähäsen mukana raahattavaa painoa, myös eliminoi vyön liikkumisesta ja mahdollisesta hiertämisestä johtuvat häiriöt.
9. Mitalinhimo
Kuten monista juoksutapahtumista, myös Helsinki Marathonilta sai maalissa osallistujamitalin riippumatta siitä, kuinka hitaasti tuli maaliin. Mitali julkistettiin tapahtuman some-tileillä muutamia päiviä ennen tapahtumaa ja innostuin aivan valtavasti, kun kuvat paljastivat raikkaan vaaleanturkoosin värin. Turkoosi on yksi lempiväreistäni ja myös mitalin käsittääkseni joka vuosi toistuvassa Helsinki-aiheisessa kuvituksessa oli itselleni vielä hohtoa, kun en ole saanut tämän tapahtuman mitalia koskaan aikaisemmin.
8. Täydellinen sää
Puolimaratonpäivän säähän en voinut vaikuttaa, mutta se osui melko täydellisesti kohdilleen. Ennen kaikkea ei ollut liian kuuma, mihin kyllä auttoi myös aikainen lähtö kello 8:30 aamulla. Ei myöskään satanut, joten ei tarvinnut uhrata energiaa märkien ja huuruuntuvien silmälasien läpi tihrustamiseen. Tuuli oli melko kova, mutta se ei oikeastaan häirinnyt paitsi vähäsen ihan viimeisillä kilometreillä Hernesaarenrannassa. Aurinko sattui myös olemaan suurimman osan ajasta pilvien takana poissa silmistä, vaikka valoa toki riitti.
7. Säännöllinen voimatreeni koko harjoituskauden ajan
Toinen pohkeeni alkoi krampata vasta puolimaratonin viimeisten viiden kilometrin aikana. Tein voimatreeniä kahdesti viikossa harjoitellessani vitosen juoksulle keväällä ja kerran viikossa puolimaratonin harjoittelukauden aikana, eli en mitenkään erityisen paljon, koska ihan kaikkeen ei ole järkevää venyä samalla, kun juoksee neljästi viikossa. Lihasmassani tuskin kasvoi mitenkään huomattavasti, jos yhtään, mutta selvästi säännöllinen lihaskuntotreeni auttoi jalkoja jaksamaan juoksua paremmin. Jouduin myös kiinnittämään vähemmän huomiota ryhdin pitämiseen viimeisillä, väsyneillä kilometreillä, joten myös keskivartaloon on mennyt jotain perille. Voin siis lämpimästi suositella voimaharjoittelua juoksijoille, jotka haluavat juosta helpommin, vaikka se onkin monen juoksijan mielestä pakkopullaa.
6. Muiden juoksijoiden imussa eteneminen
Juoksen aika lailla kaikki harjoituslenkkini yksin, ja se on minulle oivallinen järjestely – en koe kaipaavani juoksuharrastukseen jatkuvaa sosiaalista elementtiä, vaan päin vastoin tarvitsen aika paljon aikaa yksin. Kun juoksutapahtumassa sitten pääseekin juoksemaan joukossa, tunnelma tarttuu hyvin vahvasti ja ihan tuntemattomatkin juoksijat ympärillä antavat yllättävän paljon virtaa juoksuun. Sattui myös niin, että eräs tuttavani juoksi samaa matkaa samalla vauhdilla, joten meille oli seuraa toisistamme ja jutustelu vauhditti kilometrejä tuntuvasti.
5. Pisin lenkki ennen puolimaratonia ylsi 16 kilometriin asti
Juoksin pisimmän harjoituslenkkini kolme viikkoa ennen puolimaratonia. Muistan, että jo silloin heti päästyäni 16 kilometrin loppuun ajattelin, että puolimaratonhan on vain viisi kilometriä pidempi – jos selvisin tästä lenkistä, selviän varmasti siitäkin. Myös kisapäivänä tuntui hyvältä lähteä matkaan, kun olin päässyt jo kerran niin lähelle tavoitetta. Jeff Gallowayn juoksuharjoitusohjelmiin kuuluu kisamatkan tai peräti vielä pidemmän matkan juokseminen jo harjoittelun aikana, mutta itse en kaipaa ihan niin pitkiä harjoituslenkkejä; mieluummin säästän tähtäimessä olevan matkan sinne tapahtumapäivän juhlatunnelmiin, niin saavutus tuntuu vielä isommalta.
 |
| Tämä on Sisun käsitys siitä, miten minua voi auttaa kisaraportin bloggaamisessa. |
4. Reilu määrä vauhtitreeniä
Pitkien juoksumatkojen harjoittelumetodeista puhuttaessa korostetaan usein pitkiä lenkkejä rauhallisella vauhdilla. Tässä ei ole mielestäni mitään väärää, mutta kaikelle tälle puheelle altistuneena olin aluksi hieman huolestunut siitä, että Runnan harjoitteluohjelmaan kuului kaksi vauhtiharjoitusta viikkoon, kun päätin juosta neljästi viikossa: sekä tempo- että intervalliharjoitus melkein joka viikolle, toki huolellisten alku- ja loppuverryttelyjen kanssa. Jälkeenpäin olen kuitenkin todella tyytyväinen, että juoksin paljon reippailla vauhdeilla harjoitellessani puolimaratonille ja opettelin tähtäämään moniin erilaisiin vauhteihin. Kaikkien niiden vauhtirutistusten jälkeen puolimaratonin tavoitevauhti 7:55 min/km tuntui ihan todella rennolta – siinä määrin, että juoksin lopulta suurimman osan puolimaratonista hieman tavoitetta kovempaa, enkä silti hyytynyt. Vauhtiharjoittelusta on siis todella paljon hyötyä pitkille matkoille, vaikka tietysti myös aerobisen pohjan kehittäminen hitailla vauhdeilla sekä pitkiin lenkeihin tottuminen on erittäin tärkeää.
3. Edellisen päivän reilu nesteytys ja maltillinen hiilihydraattilisäys
Puolimaratonin lähtö kello 8:30 aamulla aiheutti minulle jonkin verran päänvaivaa: kuinka aikaisin pitäisi syödä aamiaista ja miten välttäisin nestehukan, kun en millään ehtisi juoda kovin paljoa vettä aamulla ennen lähtöä? En halunnut vetää niin pahoja nesteövereitä, että joutuisin jonottamaan heti ensimmäiselle juoksureitin bajamajalle. Päädyin olemaan todella tarkkana nesteytyksestä edellisenä päivänä. Lisäksi söin pelkästään sellaisia ruokia, joiden tiesin sulavan täysin ongelmattomasti. Saattoi itse asiassa olla, ihan vahingossa, yksi parhaista ideoistani tilata edellisen päivän päivälliseksi sushi bowl; vaikka kyseessä oli take away, annos ei ollut missään määrin rasvainen, mutta runsas määrä riisiä taisi tarjota juuri tarpeellisen määrän ylimääräistä hiilihydraattia. En ottanut varsinaista hiilaritankkausta mitenkään kovin tosissani, koska käsittääkseni sellainen ei ole vielä puolimaratonille tarpeellista.
2. Riittävä energiatankkaus puolimaratonin aikana
Minulla oli aikaisemmin sellainen mutu-tuntuma, että puolimaratonille voisi tarvita ehkä kaksi energiageeliä tai vastaavan määrän hiilihydraatteja muussa muodossa. Tätä puolimaratonia varten otin ensimmäistä kertaa kunnolla selvää lisäenergian määrän suosituksista ja päädyin pakkaamaan taskuihini viisi geeliä, joista viimeinen jäi lopulta syömättä. Kun suosituksen mukaan lisähiilaria pitäisi yli tunnin mittaisella juoksulla saada 30-60 grammaa tunnissa, vetelin tällä kertaa geelejä noin puolen tunnin välein ja kappas kummaa, ei tullut seinää vastaan!
 |
| Jaetaan vielä tännekin sama Karhu Journalistin postikortti, jonka jaoin tänään Instagramiin. Taiteilija löytyy kyseisestä somesta nimellä karhun_sanomat ja karhuhahmon elämänviisaudet ovat hänelle muun muassa tapa oppia maahanmuuttajana suomea sekä rohkaista muitakin oppimaan. |
1. Tasainen vauhti, jota pystyin ylläpitämään alusta loppuun asti
Onnistuin välttämään sen juoksutapahtumien ensimmäisen pahan sudenkuopan, nimittäin liian reippaan lähdön. Runna-sovellus tarjosi tavoitevauhtimittarin, jota pystyin vahtimaan kellosta, joten seurailin sitä sekä maratonin 5:30 -vauhdin jänistä, kun puolimaratonin jänistä ei ollut saatavilla. Ihmeellistä oli se, että onnistuin pysyttelemään kutakuinkin samassa vauhdissa niinkin pitkän matkan kuin puolimaratonin verran. Minun ei tarvinnut kävellä muuten kuin juomapisteiden kohdalla ja ehkä jossakin jyrkemmässä ylämäessä, mitä en olisi ikinä uskonut mahdolliseksi.
Mitkä asiat tekevät teille onnistuneen juoksutapahtuman?
Kommentit
Lähetä kommentti