Syksyn kuulumiset

Palataanpa arkeen ulkomaanmatkailun ja siihen liittyvien postausten jälkeen. Blogissa on täytynyt tehdä tilaa niin monille harvinaislaatuisemmille aiheille viime aikoina, että tuntuu asialliselta raapustella tähän väliin ihan vain siitä, miten syksy on mennyt ja mitkä ovat tämänhetkiset suunnitelmat juoksuharrastukselle. 

Jaetaanpas tässä ne kuvat Lontoosta, jotka eivät sopineet Thamesin lenkkipostaukseen. Juoksulenkin lisäksi kävin Lontoossa Kensington Palacessa, jossa on asunut moni Britannian kuninkaallisen perheen jäsen, mutta erityisen tunnetusti Kuningatar Viktoria silloin, kun hän oli vielä nuori prinsessa.

Elokuun lopussa juostun puolimaratonin ja Skotlantiin sekä Lontooseen syyskuun viimeisellä viikolla suuntautuneen matkani välissä olin noudattanut Runna-sovelluksen kisasta palautumiseen tähtäävää, hyvin kevyttä harjoitusohjelmaa. Ulkomailta palattua piti siis saada uusi suunnitelma toteutettavaksi, koska minähän en osaa lähteä lenkille ilman, että joku muu on etukäteen päättänyt, kuinka kovaa ja kuinka pitkään juoksen. Kyse ei ole siitä, että pitäisi koko ajan treenata jotain kovaa tavoitetta kohti, varsinkaan loppuvuodesta, kun seuraavat juoksutapahtumat ovat vielä kaukana seuraavan vuoden puolella. Itselleni valmiin treeniohjelman katsominen tuo syvän rauhan tunteen sen sijaan, että kokisin mitään suorituspaineita. 

Kuninkaallista iltapäiväteetä palatsilla. Tee ja tunnelma olivat täydelliset, mutta tarjoilut tuntuivat loppua kohden niin yksipuolisen makeilta, etten ihan ymmärtänyt 55 punnan hintaa.

Runnalla on tarjolla kaksi eri harjoitteluohjelmaa, jotka eivät tähtää jollekin tietylle matkalle tai ole suunniteltu erityisiin tarpeisiin, kuten juoksuharrastukseen palaamiseen loukkaantumisen tai synnytyksen jälkeen. Tällä tavoitteettomalla välikaudellani oli Lontoosta kotiin palattua juuri sopiva määrä viikkoja, että siihen mahtuivat kahdeksan viikon Get Fit ja kahdentoista viikon Maintenance-ohjelma peräkkäin. Pääsin siis aloittelemaan matkan jälkeen juoksua tuttuun tapaan Runnan kanssa; olin palautunut sekä Skotlannin 5-7 tunnin ratsastuspäivistä että Lontoon turisteilusta niin hyvin, että olin valmis palaamaan juoksurutiiniin. 

Kensington Palacessa asuu vieläkin kuninkaallisen perheen jäseniä, mutta osa siitä on säilytetty 1700-lukuisessa muodossaan.

Hienoja suunnitelmiahan voi aina tehdä, mutta sitten saattaa joskus käydä niin, että kevytkin flunssa pitää poissa lenkkipoluilta viikon verran. Nappasin taudin melkein välittömästi palattuani Lontoosta, mutta oikeastaan olin pelkästään tyytyväinen siitä, että olin ainakin pysynyt terveenä koko matkan ajan. Tässä kohtaa oli ihan sopiva väli vähän sairastaa, kun mistään vakavasta ei ollut kyse. Sain kotona lojuessani kuunneltua kaikki luentotallenteet, jotka olivat kerääntyneet rästiin matkaviikollani ja muutenkin otettua opinnoissa kiinni. 

Kun flunssaoireet olivat varmasti hellittäneet tarpeeksi, säädin vähän Runnan harjoitusohjelmaa ja palasin sekä lenkeille että vähitellen kuntosalillekin. Minulla oli ollut suunnitelmissa vähentää loppuvuodeksi juoksulenkkejä kahteen kertaan viikossa ja käydä vaihtelun vuoksi vähän ryhmäliikuntatunneillakin sen tavallisen kuntosaliharjoittelun lisäksi. Toinen muutos suunnitelmiin oli kuitenkin lopulta se, että juoksuinto oli kerta kaikkiaan liian kova. Aina kun juoksin lenkin, rupesin jo seuraavana päivänä odottamaan kieli pitkällä seuraavaa lenkkiä. Pidän tätä itsekin hiukan huvittavana, mutta minkäs sille mahtaa. Keho halusi juosta, joten annan sen juosta kolmesti viikossa niin kauan, kuin se vielä haluaa – jos kehon mielipide muuttuu sitten, kun olemme keskellä pimeintä ja märintä syksyä, niin sekin on ihan hyväksyttävää. 

Palatsissa oli omistettu oma näyttelynsä Viktorian lapsuudelle. Prinsessa soitti ahkerasti pianoa ja rakasti koko sydämestään teatteria sekä balettia. 

Vaikka nyt juoksenkin viitisen kuukautta ilman mitään varsinaista tavoitetta, niin onhan se jo mielessä, mitä olen suunnitellut pääni menoksi seuraavalle kunnon juoksukaudelle: elämäni ensimmäinen Helsinki10 huhtikuun lopulla ja elokuun loppupuolella jälleen Helsinki Marathon, mutta tällä kertaa lähdenkin tapahtumapäivän päämatkalle, maratonille! Miten mukavasti kutkuttaakin ajatus, että voisin vuoden sisällä olla juoksemassa elämäni ensimmäistä ihan maaliin asti päästyä maratonia! Ainakin nyt, näin pitkän ajan päästä katsottuna, uusi tavoite tuntuu innostavalta enkä osaa vielä olla kauhuissani, että mihin ihmeeseen tulikaan ryhdyttyä. Se into, jolla odotan sitä hetkeä, kun näen millaisen maratonharjoitteluohjelman saan käsiini, on aivan yhtä höpsähtänyttä kuin se malttamattomuus, jonka vallassa tällä hetkellä odotan melkein jokaista juoksulenkkiäni. Juoksuhulluus on ihan todellinen 

Kävin kävelyllä Kensington Gardensin ja Hyde Parkin läpi; sieltä löytyy muun muassa Peter Panin patsas.

Kuningatar Viktorian nelikymppisenä kuolleelle puolisolle, Prinssi Albertille, on rakennettu niin mahtipontinen muistomerkki, että se ei edes mahdu reunojaan myöten valokuvaan.

Innostus vaellusratsastukseen pääsi tietysti myös nousemaan huimiin lukemiin upean Skotlannin kokemukseni myötä. Monista käytännön syistä johtuen jätän nyt kuitenkin ratsastusharrastuksen tauolle syksyn ja talven ajaksi, kuten tein viime vuonnakin. Toistaiseksi ratsastus toimii minulle oikein mainiosti kausiharrastuksena, en kaipaa satulaan talvipakkasilla ja tiedän, että keväällä on sitten sitäkin hauskempaa palata taas satulaan. Tänä vuonna sain huomata, kuinka valtavan positiivisesti parantunut juoksukunto vaikutti myös ratsastukseen. 

Minulla oli matkan jälkeen niin kova ikävä Skotlantiin, että tartuin tähän Diana Gabaldonin menestyskirjasarjaan, johon perustuvan Outlander-tv-sarjan suunnilleen koko muu maailma on jo nähnyt. Nyt luen jo kirjasarjan toista osaa ja vaihdoin kielen alkuperäiseen englantiin.

Tästä on tulossa näköjään aika innostuksentäyteinen kuulumispostaus, ja se heijastaa oikeastaan melko totuudenmukaisesti sitä, kuinka hyvin ainakin tähän mennessä on mennyt syysmasennuksen kanssa. Syyskuun alussa oli muutama hankala päivä, kun illat alkoivat selvästi pimetä, mutta sitten lähestyvä matka ja tietysti itse matkustaminen veivät ajatukset paljon valoisampaan suuntaan. Matkan muistelu yhdessä arkirutiinien luomisen kanssa on auttanut vielä nytkin apaattisuutta vastaan. Onhan tässä toki vielä marraskuu kestettävänä ennen joulunodotusaikaa, jolloin syysmasennus itselläni helpottaa aina joka tapauksessa, mutta ehkä pääsenkin nyt loikkaamaan suoraan joulutunnelmointiin mahdollisimman vähällä syksyn vellomisella. Ostin jo kaksi joulukalenteria itselleni, joten katsotaan vain, kuinka pian inspiroidun koristelemaan kodin jouluksi. Kun joulun odottaminen kerran auttaa kaamosajan olotilaan, niin hyödynnän sitä tuntematta piiruakaan häpeää turhasta jouluintoilusta. 

Varsin nätti matkamuisto palatsista

Tälläista siis kuuluu nyt. Kirjoittelen piakkoin mahdollisimman kattavan selostuksen siitä, millaista on juoksuharjoittelu Runna-sovelluksen avulla ja miksi se on toiminut minulla erityisen hyvin. Tulisikohan kenelläkään mieleen Runnaan liittyviä kysymyksiä, joihin voisin vastata?