Top 10 pakkauslista ratsastusvaellukselle

Äskettäinen kolmen päivän ratsastusvaellus Skotlannissa inspiroi kirjoittamaan ratsastusaiheesta vielä vähän lisää, kun jäin miettimään, millaiset asiat voivat osoittautua ratsastusvaelluksilla erityisen hyödyllisiksi ja mitä ensimmäisille vaelluksille ei välttämättä tule mieleen ottaa mukaan ihan sinne satulaan asti. 

Kokemukseni perustuvat Skotlannin vaelluksen lisäksi muutamiin lyhyempiin, 4-6 tunnin ratsastuksiin, jotka ovat tietenkin tapahtuneet myös maastossa. Sääolosuhteet ovat olleet monenlaisia, kuten myös maastot. 

Olen pyrkinyt välttämään listassa täysin itsestäänselviä varusteita, joita ilman ei voi edes ratsastaa, esimerkiksi ratsastuskypärää tässä ei lähdetä listaamaan. Olen ajatellut noin viiden tunnin ja sitä pidempien vaellusten tarvetta, koska lyhyemmillä reissuilla pärjää ilman kummempia tavaroita. 

Ainoastaan Skotlannissa minulla on ollut käytössä satulalaukku omille tavaroilleni; muilla vaelluksilla taukopaikalle on mennyt etukäteen huoltoauto, jonka kyytiin on saanut jättää haluamansa tavarat, ja joskus minulla on ollut mukana erityisesti ratsastukseen suunniteltu vyölaukku. 

10. Urheilukello

Tätä ilmanhan oikeasti kyllä selviää, ja siksi se on listan matalammassa päässä. Omasta mielestäni on hirveän mielenkiintoista nähdä GPS-kellon piirtämä reitti jälkeenpäin ja tietää, montako tuntia satulassa on kulunut ja montako kilometriä taivallettu. 

Garmin-dataa Skotlannin seikkailuni viimeiseltä päivältä, joka oli myös kilometreissä mitattuna elämäni pisin ratsastus tähän asti.

9. Vaihtosukat

Ylimääräisiä sukkia ei ehkä kovin usein kaipaa kesken ratsastuksen, mutta ne ovat tällä listalla, koska olisin todella toivonut niiden olleen mukana, kun kastelin jalkani oikein perusteellisesti Skotlannin vaellukseni ensimmäisenä päivänä, ja sain kuivat sukat jalkaani vasta päästyämme yöksi hotelliin. Märän maan kohtaamisen jälkeen oli vielä ainakin puolet päivän vaelluksesta jäljellä, eli kolme tai neljä tuntia, eikä ole yhtään kivaa olla hetkeäkään nihkeillä sukilla. Siispä parempi pakata sukat mukaan vaikka turhaan, jos satulassa aikoo kuluttaa yhtään reilummin aikaa. 

8. Vuodenajasta riippuen aurinkorasvaa ja ötökkämyrkkyä

Ratsastuskypärän lippa suojaa kasvoja auringolta vähäsen, mutta ei riittävästi. Ja kun liikutaan maastossa, sieltä usein löytyy myös ötököitä, jos vuodenaika on niille otollinen. Ei kannata antaa palaneen tai sietämättömästi kutiavan ihon pilata ratsastuskokemusta. 

7. Helposti syötävää ekstraevästä

Pitkillä ratsastusvaelluksilla ei lähtökohtaisesti tarvitse pelätä jäävänsä nälkäiseksi, koska ratsastukseen yleensä kuuluu jonkinlainen ruokatauko; oli se sitten mukavasti nuotion ääressä keitetyn kahvin kanssa tai yksinkertaisemmin eväsleivän muodossa. Ei ole kuitenkaan yhtään haitaksi pakata vähän ylimääräistä mukaan, koska ei ole mukavaa ratsastaa hiipivän näläntunteen kanssa. Kannattaa kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että eväs olisi mahdollisimman helposti syötävissä satulasta, mieluiten yhdellä kädellä ja minimaalisella sotkulla. Lusikka tai banaaninkuoret eivät ole hyvä lisä ratsastuseväisiin, mutta jonkinlainen proteiini- tai välipalapatukka toimii hyvin. 

6. Vesipullo, jonka korkki ei pääse tippumaan maahan

Vesipullon tarve riippuu vähäsen lämpötilasta, mutta yli kahden tunnin ratsastuksella voi kyllä tulla jano ihan missä tahansa lämpötiloissa. Jos matkaan ei ole tulossa mukaan satulalaukkua, vesipullon mukaanottaminen tosin vaatii jonkinlaisen ratkaisun, mihin pääsemme listan seuraavassa kohdasa. Vesipullon valinnassa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että siinä ei ole irrallista korkkia, koska kukaan ei halua laskeutua alas satulasta vain etsiäkseen pientä pullonkorkkia juurakosta. Jos pullossa kuitenkin on erikseen korkki, niin ihan tavallisen narunpätkän sitominen strategisesti voi ratkaista tippumisongelman.

 

Kirkkaanvärinen kengännauha oli alun perin sidottuna matkalaukkuuni, jotta tunnistaisin sen lentokentän laukkuhihnalta, mutta se saikin uuden elämän ratsastusvaelluksella, kun tajusin, että solmut pullonkaulan ja korkin ympäri estäisivät korkkia putoamasta.

5. Ridebag tai vastaavanlainen kantoratkaisu

Kaikkia näitä tavaroita mukaan pakatessa voi tulla tarve jonkinlaiselle laukulle, jos hevosille ei ole tulossa mukaan satulalaukkuja. Reppua en ihan heti suosittelisi ottamaan hevosen selkään, koska sen riisuminen, avaaminen ja takaisin selkään laittaminen ratsastuksen aikana on aikamoinen sähellys jopa tutun ja rauhallisen hevosen selässä. Kannattaa suosia jotain sellaista laukkua, johon on helpompi ylettyä ja jota voi käyttää yhdelläkin kädellä. Olen nähnyt ratsastajien käyttävän vyölaukkuja, ja itse intouduin hankkimaan ihan erityisesti ratsastukseen suunnitellun Ridebagin. Ridebag kiinnitetään vyötärölle ja toisen reiden ympäri, ja se asettuu reiden päälle. Siihen mahtuu vesipullo ynnä muuta tarpeellista, ja se on ollut mielestäni yllättävän mukava ja huomaamaton ratsailla, vaikka sen tuntuma voi herättää epäilyksiä vielä silloin, kun kävelee maan kamaralla omin jaloin.

4. Pätkä vessapaperia, kosteuspyyhkeitä ja suljettava muovipussi

Kyllä, puskapissaa varten. Ratsastusvaellusreittien varrella ei yleensä ole vessoja ja vaikka olisikin, niin vessapaperi on hyvin todennäköisesti loppu. Jos saatavilla ei ole myöskään roskista, niin pieni, suljettava muovipussi toimittaa sen virkaa, koska luontoahan ei roskata. 

3. Erityisen säänkestävät ja mukavat ratsastuskengät

Mainitsen nyt kuitenkin varsin itsestäänselvän ratsastusvarusteen eli kengät, koska pitkät vaellukset vaativat kengältä vähän eri ominaisuuksia kuin jos on ostanut kenkänsä vaikka ratsastuskoulun tunneille. En voi liiaksi korostaa, kuinka kenkien mukavuuteen kannattaa panostaa; jalan asento jalustimessa käy joka tapauksessa raskaaksi muutaman tunnin kuluttua, joten ei kannata kärvistellä sellaisilla kengillä, joita ei ole suunniteltu pitkäaikaiseen käyttöön. Ja vaikka sitä ajattelisikin, että hevonen hoitaa kulkemisen märälläkin maalla, niin joskus voi tulla vastaan erityisen hankalakulkuinen kohta, josta hevonen täytyy taluttaa yli. Kannattaa myös pyrkiä välttämään jalkojensa palelluttamista. Käytän itse varrettomia kenkiä, koska saappaat eivät omasta mielestäni muotoudu hyvin nilkan kohdalta, mutta säärten suojana pitää tällöin olla puolichapsit tai irtovarret, koska muuten jalustinhihna hankautuu yllättävän terävästi säärtä vasten. 

Kengät eivät ole enää näin puhtaassa kunnossa, mutta ne tuntuvat edelleen yhtä mukavilta kuin paketista tulleina, ihan villasukilta! Nämä muistuttavat enemmän vaelluskenkiä kuin ratsastusharrastukselle tyypillisiä jodhpureita.

2. Kaikki mahdolliset ratkaisut hiertymien välttämiseksi

En puhu tässä ihan mistä tahansa hiertymistä vaan niistä, jotka muodostuvat housujen ja alushousujen alueelle. Näiden vaatteiden hyvään istuvuuteen ja saumoihin kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota, jos aikoo istua satulassa useamman tunnin ja mahdollisesti muutamana päivänä peräkkäin. Harkinnan arvoinen asia voi olla myöskin oma satulanpehmuste, tosin joillakin talleilla tällainen on valmiina jokaisen hevosen satulassa muutenkin. 

Sinisessä satulanpäällisessä on satulaa vasten geelipinta ja ratsastajaa vasten pehmeä karva. Maylla ja hänen Highlands Unbridledin kollegoillaan oli tällaiset vakiovarusteena satuloissan.

1. Hyvä ratsastustakki

Jos harrastaa vaellusratsastusta, niin hyvä takki on tietenkin kaikenlaista säätä kestävä, eli tarpeeksi lämmin ja sateenpitävä. Nämä ovat hyviä ominaisuuksia tietysti muissakin vaatteissa silloin, kun harrastaa mitään ulkona, mutta lämpöinen takki on mielestäni jotenkin erityisen mukava asia rankemmilla keleillä. Hyvä istuvuus satulassa istuessa on myös tärkeää ja runsas määrä hyvin sijoiteltuja taskuja voi vähentää tarvetta vyölaukulle tai ridebagille. 

Tämä takki on ollut pelastus monenlaisilla keleillä! Vasemmassa hihassa olkavarressa näkyvä tasku on erityisen kätevä, sieltä saa helposti otettua nenäliinan.

Saitko tästä hyviä vinkkejä seuraavalle ratsastusvaelluksellesi tai tuleeko mieleen jotain lisättävää listaan?