Pääsin testaamaan uutta ryhmäliikuntakonseptia osana UniSportin työntekijöiden henkilöstötapahtumaa. Treenaan UniSportilla ilmaiseksi työntekijänä, mutta bloggaan UniSportiin liittyvistä asioista lähinnä asiakkaan näkökulmasta eikä minulle makseta tämän postauksen kirjoittamisesta.
Lasken juoksuharrastukseni alkaneen siitä, kun marraskuussa 2017 aloitin Couch25K-harjoitusohjelman läheisen kuntosalin juoksumatolla. Valitsin tuolloin mattojuoksun, jotta minulla ei olisi mitään tekosyitä jättää lenkkiä väliin sääolosuhteiden takia, kuten oli aiempina vuosina käynyt muutamien kesäisten lenkkieni jälkeen. Kahdeksan viikkoa juostuani rutiini oli sen verran tiukassa, että juoksuharrastus on jatkunut ilman suurempia taukoja siitä lähtien.
Olen siis jotakin velkaa juoksumatoille siitä, että juoksuharrastukseni evolvoitui kesäkokeiluista ympärivuotiseksi harrastukseksi. Hylkäsin kuitenkin juoksumaton muistaakseni aika pian tuon ensimmäisen juoksuharjoitteluohjelman tehtyäni, koska totesin ulkona juoksemisen olevan paljon viihdyttävämpää. Nyt olen jo monta vuotta melkeinpä vältellyt juoksumattoa kuin ruttoa ja juossut ulkona ympäri vuoden paitsi jos pyryttää lunta vaakasuoraan tai kaikki juoksureitit ovat täysin kestämättömässä talvikunnossa. Yleisesti ottaen matolla juokseminen on mielestäni kuolettavan tylsää ja pääni hajoaa täysin juoksumaton ruudulla ryömivien sekuntien tuijottamiseen, tai sen välttelyn yrittämiseen. En ole pitkään aikaan edes lämmitellyt kuntosalitreeniä varten juoksumatolla, koska Runna-sovellus määrää myös lämmittelyliikkeet perinteisen cardio-lämmittelyn sijaan.
Nyt tuli kuitenkin eteen tilaisuus kokeilla jotakin niin kiinnostavaa, että oli pakko lähteä mukaan, vaikka juoksumatto liittyikin asiaan. UniSport on aloittamassa marraskuussa uutta ryhmäliikuntatuntia nimeltään Indoor Cardio, jonka aikana tehdään ohjattu intervalliharjoitus joko juoksumatolla tai muulla valitsemallaan cardio-laitteella. Siis juoksumattoa, mutta ryhmäliikuntana. Pitihän tällainen yhdistelmä nähdä.
Tätä uutta ryhmäliikuntatuntia silmälläpitäen UniSport oli tänä syksynä kasvattanut juoksumattorivistöjensä määrää yhdestä kahteen, ja ohjaajalle oli aseteltu oma yksittäinen matto naama kohti rivejä. Tutustuin matolla kävellessäni eri nappuloihin ja tarkistin, että osaan hypätä liikkuvalta matolta käsien tuella seisomaan maton reunoille palauttelujen ajaksi.
Lämmittelyhölkän aikana ohjaajamme kertoi meille etukäteen, millaisia intervalleja oli luvassa, jotta osaisimme säädellä itsellemme tarpeeksi kovia vauhteja. Oli tarkoitus juosta aika lujia pätkiä ihan kunnolla vauhtikestävyysalueella, mutta kuitenkin jaksaa koko treeni loppuun asti.
Lähdimme liikkeelle kahden minuutin intervalleilla, ja ensimmäinen fiilis oli, kuten usein vauhdikkaita vetoja juostessa, että onpas hirveän hauskaa juosta kovaa! Jotakin siinä vapautuu, kun saa kunnolla päästellä. Tunne vahvistui treenin edetessä, kun uskalsin kasvattaa vauhtia pikkuhiljaa jokaisen intervallisetin kohdalla.
Kyllästyin joitakin viikkoja sitten Instagramiin postailuun ja sen selaamiseen aivan totaalisesti ja päätin pitää ihan täyden tauon koko sovelluksesta, joten en tiennyt mitään siitä, että Lady Gagalla oli ilmeisesti ollut keikka. Kuulin siitä kuitenkin nyt, koska ohjaajamme musavalinnat olivat vahvasti tuon keikkakokemuksen inspiroimia. Sehän ei haitannut ollenkaan, monissa Lady Gagan biiseissä on mainio juoksubiitti ja niitä löytyy omiltakin juoksusoittolistoiltani.
Huomasin yllätyksekseni, että juoksumattotouhu oli itse asiassa muutenkin tällä kertaa jopa hauskaa. Ohjaaja piti tunnelmaa katossa ja vieressä juoksi yhtä lailla hikisiä kollegoja. Ihan yhtäkkiä puolituntisesta treenistä oli vierähtänyt jo kaksikymmentä minuuttia ilman, että olin ehtinyt tylsistyä hetkeksikään. Minun ei ollut tarvinnut edes peittää juoksumaton näyttöä pyyhkeellä piilottaakseni puuduttavat numerot, kuten olen usein joutunut tekemään matolla. Harjoituksen pätkiminen intervalleihin auttoi varmasti ajan kulumiseen, mutta jotain muutakin tässä oli, mikä auttoi ajan kulumisessa. Ainakaan ei tarvinnut itse tuijottaa juoksumaton ajastinta, kun ohjaaja saneli, milloin intervallit alkoivat ja loppuivat. En ehtinyt missään kohtaa kovin kauaa miettiä, että matolla juostessa näköpiirissäni oli vain
Juoksumatoissa on kieltämättä sekin etu, että myös porukalla liikkuessa kukin saa säätää oman mattonsa ihan juuri miten itse haluaa vauhdin ja kallistuskulman osalta. En ole koskaan lähtenyt mukaan juoksuklubeihin tai yhteislenkeille, koska hitainkin vauhtiryhmä on edelleen minulle liian kova, mutta nyt matoilla kaikki pysyivät vauhdissa mukana. Siispä ryhmässä liikkumisen kokemus ilman ryhmän luomaa painetta. Kun treeni vielä suorastaan hurahti ohitse niin kivuttomasti, niin eihän tässä muuta voinut olla kuin hirveän hauskaa.
Lopputulemana Indoor Cardio -kokeilusta on siis hyvin yllättävästi se, että testaan sitä vielä uudestaan, kunhan se tulee UniSportin ryhmäliikuntakalenteriin asiakkaidenkin saataville ja puolituntisen sijaan 45-minuuttisena treeninä. Olosuhteet varsinkin kovemmille vedoilla ovat talvisin usein enemmän tai vähemmän haastavat, joten ajatus juoksumattointervalleista kuntosalin katon alla ei ole täysin vailla houkutusta.
Seuraavana päivänä tuntui pitkästä aikaa oikein kunnolla pohkeissa, että olin kirmaillut. Ehkä juoksumatto pohjana oli lihaksille uusi ärsyke pitkästä aikaa, tai sitten paljasjalkatreenikenkäni eivät olleet paras valinta kovaan juoksuun, vaikka ne ovatkin erinomaiset kuntosalilla ja työkenkinä. Täytyy yrittää ratkaista kenkäasia jotenkin, mutta se ei ole iso haaste.
En ole hirveästi kuullut, että Suomessa pääsisi juoksumatolla ryhmäliikuntatunnille, mutta onko joku kokeillut? Tuntuuko juoksumattoilu erilaiselta, kun ympärillä on ryhmä? Yritän saada nyt taas postausrytmin kohdalleen, lokakuu meinasi nyt ihan tainnuttaa pimeästä vuodenajasta väsyvän ihmisen. Kerronkin seuraavaksi, miten syys- ja lokakuu ovat täällä menneet.
Kommentit
Lähetä kommentti