Syysväsyneenä rutiinien varassa roikkuen

Kauan sitten blogini nuoruudessa tein kuukausittaisia koontipostauksia senhetkisistä fiiliksistäni muun muassa juoksun, ruokavalion ja mielialan osalta. Sitten kyllästyin kirjoittamaan niitä. 

Tämän postauksen kuvitus tulee olemaan suurimmaksi osaksi Luomajärven Hevoskievarilla viettämältäni ihanalta ratsastus- ja piristymisviikonlopulta, siihen hetkeen asti kunnes kyllästyin kännykän räpläämiseen ja kuvien ottaminen jäi. Tässä on näkymät puumajahuoneestani pihapiiriin.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että on yllättävän kiva lukea muiden juoksubloggaajien kunkin kuukauden kuulumisia, ja nyt kun en treenaa aktiivisesti maratonille, blogini kaipaa ehkä vähän uudenlaista sisältöä. Otetaan siis ainakin syksyn ajaksi paluu koontipostauksiin jos ei yhden niin ehkä kahden kuukauden välein sillä lisämausteella, että haastan itseni pitämään rutiinit pyörimässä ja mielialan pois pohjamudista myös itselleni haasteellisena vuodenaikana. 

Sympaattinen Ben.

Tänään kokoan siis syys- ja lokakuuta. Lähtötilanne syksyyn oli se, että olin päättänyt kovan juoksuharjoittelukauden maratonin juoksemiseen ja ehtinyt jo aloittaa siitä palautumistakin. Syksyä varten vuorossa oli jonkinlaisen ylläpitävän juoksutreeniohjelman tekeminen Runna-sovelluksella, lihaskuntoon keskittyminen ja sitä silmälläpitäen parin ryhmäliikuntatunnin lisääminen viikkoon. 

Juoksu

No, en malttanut kuitenkaan tyytyä ihan pelkkään ylläpitämiseen juoksun osalta. Runna laajensi kuluneena kesänä muuhun kuin tiettyyn juoksumatkaan tähtäävien harjoitusohjelmiensa valikoimaa ja päätin lähteä kokeilemaan Run Faster -treeniä. Ohjelman loppuhuipennuksena ei siis ole esimerkiksi kymppiä tai puolimaratonia, mutta kilometrejä lisäillään tuttuun tapaan viikko viikolta järkevissä määrin ja tavoitteena on yleisesti vauhdin parantaminen juoksussa. 

Mitä pakkasin mukaan ratsastuslaukkuun koko päivän ratsastukselle Hämeenkankaille: pehmeä vesipullo, kosteuspyyhkeitä, pätkä vessapaperia, nenäliinoja, suljettavia muovipusseja, varasukat ja -hanskat, hätäeväänä välipalapatukka.  

Otin kuitenkin nyt sikäli vakavasti juoksun sijaan lihaskuntoon keskittymisen tulevien kuukausien ajaksi, että vähensin lenkkien määrät kahteen viikossa. Viikonloppuisin on "pitkä" lenkki, joka on tuntunut kummallisen lyhyeltä maratonharjoitteluun tottuneelle, kun pisin lenkki on nyt ollut reilut seitsemän kilometriä; ja arkipäivän lenkkinä vuorottelee kevyt lenkki, tempo- tai intervalliharjoitus tai mäkitreeni, joita en tehnyt viimeisen puolen vuoden aikana yhtäkään valmistautuessani hyvin tasaiselle maratonille. 

Harvemmin ja yleensä alle tunnin kerrallaan juokseminen on taas tosiaan tuntunut oudolta, mutta vielä en ole hyppinyt seinille. Melkein koko syyskuun sai juosta mukavasti shortseilla, kunnes ilma yhtäkkiä kylmeni loppukuusta. Nyt on pitänyt taas siirtää pitkiä juoksutrikoita ja pitkähihaisia paitoja etualalle juoksuvaatekaapissa, ja hanskat sekä tuubihuivi (toistaiseksi vielä ohuimmat vaihtoehdot) ovat tulleet käyttöön. 

Liikuntarutiini

Minua ei yleensä kyllästyminen vaivaa viikottaista rutiinia toteuttaessa, vaan saan aivan typerät määrät kiksejä siitä, että suunnittelen viikon liikuntani etukäteen ja toteutan aika lailla samaa rytmiä joka viikko. Nyt oli tosiaan tarkoituksena kasvattaa seuraavien kuukausien aikana vähän lihasta, ja ensimmäiset kuntosalitreenini maratonilta palautumisen jälkeen kyllä osoittivat, että tällaiselle kehitykselle olisi tarvetta. Kuinka säälittäviä kiloja nostinkaan maastavedossa! Mutta suuntahan oli sitten vain ylöspäin. 

Minun ei tullut loppujen lopuksi lisättyä viikkoon kovin montaa kuntosalikäyntiä, mutta kuntosaleilen edelleen kerran viikossa Runnan opastuksella. Sen sijaan lisäsin rutiiniin lihaskuntoa sisältäviä ryhmäliikuntatunteja. Bodycombatista puhutaan enemmän kovana cardiotreeninä, mutta kyllähän siinä tulee hakattua ilmaa ihan kohtuullisesti ja vatsalihaksiä rääkätään alleviivatusti yhden biisin ajan, mutta oikeastaan ihan koko treeni. 45 minuutin vatsalihastreeni, jonka aikana ei huomaakaan tekevänsä vatsalihastreeniä (paitsi sen yhden biisin ajan) sopii minulle täydellisesti. 

UniSportin ryhmäliikuntakalenterista löytyy myös heidän oma tuntinsa Core Training, joka on puolituntinen vatsalihastreeni. Sen perään on sopivasti 45-minuuttinen Mobility eli liikkuvuutta ja tasapainoa kehittävä kehonhuoltoharjoitus. 

Kehonhuoltoa tulee myös sunnuntain erittäin rauhallisesta yin-joogatunnista sekä Runnan omasta Stretch & Stability -treenistä, joka on noin 25 minuuttia juoksijoille räätälöityjä kevyehköjä tasapaino-, liikkuvuus- ja lihaskuntoharjoituksia. 

Viikkoon siis mahtuu paljon kaikenlaista, ja se on ainakin toistaiseksi pitänyt mielenkiintoa yllä. Rutiini on suurimmaksi toteutunut suunnitellulla tavalla ja olen palautunut treeneistä sellaista tahtia, että liikunnan määrä on nyt ihan sopiva. Jostain syystä koin tämän syksyn alkaessa normaalia paljon enemmän kiireen tuntua opiskeluissani, mutta olen pitänyt siitä kiinni, että en ole nipistänyt aikaa liikunnasta. Se on kuitenkin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta hirveän tärkeä asia. 

Ruokavalio

Yksi iso kompastuskivi ruokavalionsiivousprojektissani on ollut se, että ruuanlaitto ei kerta kaikkiaan kiinnosta minua pätkääkään. Suorastaan ärsyttää kuluttaa aikaa ruuanlaiton parissa ja tuntuu, että jokin siinä menee aina sähellykseksi. 

Palattuani kotiin viimeiseltä kesälomapätkältäni keksin ottaa ruokasuunnittelun avuksi ChatGPT:n. Koko syyskuun ajan pyysin sitä suunnittelemaan sellaiset lounaat ja päivälliset, joihin löytyisi raaka-aineet lähikaupasta helposti ja edullisesti ja jotka olisivat oikeasti  helppoja valmistaa sekä ravintoarvoiltaan järkeviä. 

Tämä systeemi toimi paremmin kuin olisin osannut toivoakaan. Useimmat ruuat valmistuivat yhdellä paistinpannulla tai uunipellillä ja isoin työvaihe saattoi olla jonkun vihanneksen pilkkominen, mutta muuten edes minun jaksamiseni ei tullut ruuanlaittohommissa vastaan. Ruokaa tarvitsi muutenkin tehdä vain pari kertaa viikossa, kun valmistin samaa ruokaa aina useamman annoksen ja jotkut ateriat pääsen syömään töiden tai luentojen yhteydessä yliopistolla. Myös välipalojen tarve väheni yllättävän paljon, kun söin täyttäviä, mutta kaloreita fiksusti annostelevia ruokia. 

Syksyfiilis

Tämän väliotsikon paikka on tässä välissä, koska sitten tuli lokakuu ja pimeys sekä sen mukana väsymys iskivät vasten naamaa niin totaalisen lujaa, että hyvät ruokarutiinit lensivät ulos ikkunasta. Tiedän erittäin hyvin, että kärsin kaamosmasennuksesta, kun päivänvalo vähenee vuoden loppua kohden, joten jossain määrin osaan varautua ja asennoitua siihen. Roikuinkin sitkeästi liikuntarutiinissani kiinni matalien syksyfiilistenkin keskellä, vain joku yksittäinen kuntosalitreeni jäi väliin ihan todellisen fyysisen väsymyksen takia – fyysinen väsymys siis erotuksena siitä olotilasta, kun ei vain huvita. 

Liikuntarutiini siis pysyi, mutta ruokarutiini ei. Suklaan vetovoima oli liian suuri, kun pitenevät pimeät illat alkoivat ärsyttää, ja suklaasta on helppo luiskahtaa muihinkin typeriin ostoksiin ruokakaupasta. Olen saanut huomata, että syysmasennus ja -väsymys oireilevat vähän eri tavoin joka vuosi, ja tällä kertaa yllätyin ihan ruumiillisen väsymyksen määrästä. Kummallista, miten paljon enemmän minulla piisasi energiaa kesällä, kun juoksin maratonia varten 20-30 kilsan mittaisia harjoituslenkkejä, ja nyt paljon vähemmällä treenillä tuntui, että nukutti joka välissä. 

Osaan tosiaan onneksi varautua siihen, että syksy synkistää mielialaa, joten olin esimerkiksi suunnitellut lokakuun toiselle viikonlopulle piristykseksi vaellusratsastusviikonlopun tutulla Luomajärven Hevoskievarilla. Nautiskelinkin ihan täysillä hyvästä ruuasta, saunomisesta, upeasta päivävaelluksesta Hämeenkankaiden upeissa maisemissa, ja uuden hevoskaverini Benin seurasta. Ilma oli suorastaan hyisen tuulinen varsinkin lauantain pisimmällä vaelluksella ja olisin voinut olla paremminkin varustautunut, mutta vaatekerrokseni riittivät juuri ja juuri. Selvisin jopa täysin yllättäen hajonneella toisella ratsastuskengällä. 

Samana viikonloppuna kyllästyin yhtäkkiä aivan totaalisesti Instagramiin ja lopetin siellä jakamisen lisäksi koko sovelluksen selaamisen. Tuntui jotenkin idioottimaiselta kuluttaa aikaa kännykkä kädessä kuvia ottaen, kun halusin nauttia hetkistä ihan sellaisinaan. Jatkan edelleen alustavasti kuukauden mittaista kokeilua, jonka aikana Instagram ei edes näy kännykkäni valikossa ja kokeilen, tekeekö siellä enää edes mieli käydä. 

Sain myös ratsastusreiteillä hyvään alkuun uuden Conqueror-haasteen, kun virtuaalisten mitalien keräilytauon jälkeen otin tähtäimeeni The Unexpected Journey -haasteen, joka seuraa Hobitti-kirjan ja -elokuvien Bilboa pitkällä matkallaan Yksinäiselle vuorelle. Tolkienin Hobitti on yksi rakkaimmista suosikkikirjoistani, vaikka elokuvat valitettavasti hukkasivat oleellisen suuruudenhulluudessaan, joten kyllä Bilbon kanssa matkustaminen piristää typerimpänäkin vuodenaikana. Valitsin myös haasteesta pitkän version, joten tässä riittää tekemistä varmaan pitkälle ensi vuoden maratonharjoittelukaudellekin. 

Lokakuussa tuli itse asiassa juoksenneltua aika paljon viikonloppumenoissa, ja kyllähän sekin lopulta alkoi väsyttää omalla tavallaan, vaikka ratsastusvaellukset, kuoroleiri (jossa olin kuorohallitusvirkani vuoksi yhtenä pääjärjestäjänä, joten lisää vastuuta) ja UniSportin henkilöstötapahtuma olivatkin oikeasti todella mukavia syitä olla poissa kotoa. Introvertti kuitenkin tarvitsee paljon aikaa yksin kotona palautuakseen, ja se aika jäi lokakuussa vähemmälle kuin mikä olisi optimaalista. 

Seuraavaksi

Marraskuu on ehtinyt jo alkaa, ja vaikka inhoan sitä mahdollisesti vielä enemmän kuin lokakuuta, sillä on mahdollisuudet olla edellistä parempi kuukausi. Ryhdyin taas laittamaan ruokaa ja katkaisin mässykierteen, ja se jatkuva väsymys, josta valittelin, osoittaa selviä helpottamisen merkkejä. En tiedä, johtuuko virkistyminen ihan vain syksyyn tottumisesta vai voiko vaikuttaa niin nopeasti ja tehokkaasti, että muistin vihdoinkin ostaa kaupasta D-vitamiinipurkin ja myös ruveta syömään siitä. 

En ole ehtinyt käydä syksyllä juuri ollenkaan historiallisten tanssien harjoituksissa, kun maanantai-iltaisin on ollut pakko olla joko töissä tai kotona nauttimassa harvinaisesta koti-illasta, mutta järjestin itseni vapaaksi Halloween-tanssiaisiin ja se kyllä kannatti tehdä, kun oli niin hirveän hauskaa!

Muuten kun puhun pyrkimyksistäni järkevämpään syömiseen, en puhu siitä siksi, että minun pitäisi olla täydellinen ja moittia itseäni jostain suklaansyönnistä silloin tällöin. Ruokavalioprojektini vaikuttimina ovat ihan vain terveysnäkökulmat ja olo on ihan selvästi parempi kaikin tavoin, kun viitsin panostaa ruuassani oleviin ravintoaineisiin. 

Katsotaan parin kuukauden päästä, lähtivätkö syksyfiilikset ja -rutiinit paremmille urille! Seuraavana vuoron saa blogissa Haaga Run, jonka juoksen ylihuomenna.