Top 10 fiilikset Haaga Runilta

Kuukauden kymmenes päivä on Top 10 -listan paikka, mutta myös toissapäiväinen Haaga Run odottaa bloggausvuoroaan. Hoidetaan siis molemmat pois alta erityisspesiaalilla Top 10 -muotoisella kisarapsalla! Minä juoksin vuoden 2025 Haaga Runin kympin matkan ja tällaisia ajatuksia se herätti. 

Silmälasit huurtuivat onneksi vasta maaliviivan ylityksen jälkeen, kosteutta oli selvästi ilmassa vaikkei sitä onneksi lopulta tippunut taivaalta.

10. Juoksutapahtumat poikivat todella outoja kommentteja somessa

Varmasti monet muutkin kuin juoksutapahtumiin liittyvät sosiaalisen median postaukset vetävät puoleensa aika kirjavan joukon kommentoijia ja heidän tuotoksiaan. Nyt Haaga Runin somea seuratessani bongasin tietysti ne tutut syytökset rahastamisesta, mutta myös nauruhymiöllä varustetun huomion siitä, että tapahtuma-aikaan 8. päivänä marraskuuta saattaisi olla jo lunta maassa. Pelkän tekstin ja hymiön perusteella on mahdollisesti vaikea arvata kirjoittajan motiivia kommentin takana, mutta tarkoittikohan hän, että lumisella maalla ei voi juosta? Totta hitossa voi! Sitä paitsi tähän päivään mennessä pääkaupunkiseutu ei ole vielä saanut osakseen pihahdustakaan lunta, joten huoli/naureskelu oli turha. 

9. Kannatti uskaltaa pukeutua vähän kevyemmin, kuin mitä olisi ensin ajatellut

Olin aluksi skeptinen, kun Dress My Run -sivusto suositteli marraskuun kahdeksannen sääolosuhteisiin sopivaksi juoksuasuksi shortseja ja lyhythihaista paitaa. Totta, lämpömittari näytti melkein kymmentä astetta ja juoksupukeutumisen nyrkkisääntö on, että kannattaa pukeutua kuin olisi kymmenen astetta mittarin lukemaa lämpimämpää varsinkin, jos ei ole luvassa kovaa tuulta. Silti epäilytti, kyllähän. marraskuun pitäisi olla jo pitkien trikoiden aikaa. 

Dress My Run kuitenkin osasi tällä kertaa asiansa, koska kun puin ne shortsit ja lyhythihaisen t-paidan, niin oli mukavan kevyt juosta. Lähtöviivalla ei tarvinnut kauaa palella ja sehän on itse asiassa ihan hyvä pukeutumislämpötilan merkki, jos lenkille lähtiessä on vähän kylmä. Hämmentävän moni muu osanottaja oli kerrospukeutunut vajaan kymmenen asteen lenkkeilyyn. Ja ei, en ole luonnostani kuumaverinen vaan päin vastoin se tyyppi, joka palelee aina. Paitsi juoksulenkillä. 

8. Koin yllättävän hirveän suonenvedon matkalla maaliviivalta kotiin

Parin minuutin kävelymatka maalialueelta kotiin venyi moninkertaiseksi, kun kotitalon pihassa sain osakseni suunnilleen yhtä mojovan suonenvedon kuin Helsinki Marathonin puolikkaan jälkeen puolisentoista vuotta sitten, taas vasempaan pohkeeseen. Nieleskelin siinä rääkäisyjäni venytellessäni pohjelihasta pyöravajan seinää vasten. Luulin, että näin pahojen kramppien syypää oli yksi tietty juoksukenkäparini, mutta ei sitten näköjään, koska tällä kertaa juoksin ihan eri kengillä, jotka ovat palvelleet jo melko pitkään, mutta eivät vielä liiaksi. 

Maaliviiva Lassilan liikuntapuistossa. Täällä harjoittelee paikallinen urheiluseura FC Pohu, joka on Runner's High'n kanssa Haaga Runin pääjärjestäjä.

7. Noin 70 minuutin juoksulle ei onneksi tarvinnut vauhtikarkkeja

Pähkäilin pääni puhki, että tarvitsisinko kympille lisäenergiaa Jollos-vauhtikarkeista. Kävi sitten niin, että sillä sekunnilla kun pääsin kotoani perille lähtöviivalle, tajusin Jollosten jääneen kotiin. Täytyy ottaa tästä opiksi pakata oikeasti kaikki valmiiksi pidemmille juoksumatkoille jo edellisenä iltana, koska lisäenergian unohtaminen puolikkaalle tai maratonille olisi jo jonkinasteinen katastrofi, mutta tälle kympille onneksi tiesin, että tarjolla oli reitin puolessavälissä tuttua urheilujuomaa, josta ainakin saisin jotain. Karkkien puute ei lopulta hidastanut vauhtia tippaakaan, vaikka eihän sitä tiedä, olisiko niillä ollut vaikutusta yllä mainittuun suonenvetoon. 

6. Oli hirveän mukavaa juosta Haaga Runilla parin vuoden tauon jälkeen

Löysin Haaga Runin aika pian sen jälkeen, kun minusta tuli haagalainen, ja innostuin välittömästi oman pitäjän juoksutapahtuman tukemisesta. Into vain kasvoi, kun Haaga Run on aina ollut niin hyvin järjestetty. Tarjolla on omien tietojeni mukaan ollut aina vitosen ja kympin matkat. 

Nyt tässä laskeskelin, että viimeiset kaksi Haaga Runia ovat jääneet osaltani väliin; jonakin syksynä Haaga Run meni päällekkäin kuoroleirin kanssa ja toisen väliinjäämisen syytä en muista. Tänä vuonna oli kuitenkin taas mukavaa osallistua, tämä oli itselleni kolmas kerta ja jos vain suinkin mahdollista, juoksen kyllä taas ensi vuonnakin, kun Haaga Run juhlii 10-vuotissynttäreitään. 

5. Tässä tapahtumassa on huomattavan lyhyt matka kisapaikalle

Juoksutapahtumapäivä muotoutuu ihan omanlaisekseen, kun kotioven ja tapahtuma-alueen välissä on vain viitisensataa metriä matkaa. Hain kisatoimistosta numeroni heti aamulla sen avauduttua, käppäilin takaisin kotiin ja ihan rauhassa tiskasin vaikka kuinka monta astiaa vielä ennen lähtöä. Sekä kympin että vitosen lähdöt olivat tasan kello kahdeltatoista, joten kahtakymmentä vaille vedin juoksuvaatteet niskaani, tein kotona alkuverryttelyt, hölköttelin lähtöalueelle ja olin lähtöviivalla kymmentä vaille. 

4. Suurin osa reitistä oli tuttuja lenkkireittejäni

Yhtä parin kilsan pätkää lukuun ottamatta Haaga Runin reitti kiersi tänäkin vuonna sellaisia mutkia, joita juoksen melkein joka viikko. Yhden vähän vähemmän tutun (mutta silti edellisilläkin Haaga Runeilla koetun) pätkän kävin muistelemassa kisaviikon tiistain kevyemmällä lenkilläni. 

3. Juoksin koko ajan vähän kovempaa kuin luulin, mutta jaksoin silti loppuun asti

Runna oli laskenut realistiseksi etenemisvauhdikseni tälle kympille 7:30-7:00 min/km, joka tuottaisi loppuajaksi jotakin välillä 1:10-1:15, ja tämä kelpasi minulle oikein hyvin. Suunnittelin, että olisin ainakin ensimmäiset viisi kilometriä pysytellyt tavoitevauhdin maltillisemmassa päässä, lisännyt sitten vähän vauhtia ja reitin loppupuolella, kun Malminkartanon kulmilla ylitettiin uudelleen Mätäjoki ja reitti kääntyi ikään kuin takaisin kotiinpäin, voisin katsoa kuinka lujaa vielä pääsee. 

No, jo alkumatkasta aina kelloa vilkaistessani huomasin, että pingoin ihan vahingossa koko ajan siellä 7:00/km tuntumassa, välillä karvan verran lujempaakin. Yritin aina hiljentää vauhtia, kun huomasin tällaista, koska en halunnut hyytyä kesken matkan. Voimien lopahdus oli lopulta kuitenkin turha pelko, koska pysyttelin siellä seitsemän minuutin kilometrivauhdin tuntumassa koko loppumatkankin melko vaivattomasti, ja mainitulla käännöksellä kotiinpäin annoin sitten vain mennä, tosin pitäen mielessä sen, että tunsin erittäin hyvin vielä juuri ennen maalisuoraa eteen tulevat mutkaiset ylämäet, jotka piti nekin jaksaa pusertaa mielellään ilman kävelemistä. Juoksuaskel taukosi koko kympin aikana lopulta vain juomapisteellä ja vähän myöhemmin, kun oli pakko kaivaa ulos kenkään sujahtanut pikkukivi. 

2. Melkein kaikki pitkät lenkit ennen kymppiä jäivät juoksematta

Lappujuoksu keskellä niin sanottua ylimenokautta ilman sitä varten omistettua treenikautta oli lopulta jopa vähän jännittävämpää kuin sellainen iso juoksutavoite, jonka eteen tietää harjoitelleensa kuukausikaupalla. En ollut todellakaan panostanut kaikkien harjoituslenkkien toteutumiseen ennen Haaga Runia kuten olin tehnyt kesän maratonkaudella. Lokakuussa sattui käymään niin, että huitelin melkein kaikki viikonloput poissa kotoa enkä nähnyt vaivaa sen eteen, että olisin tunkenut lauantain pitkät lenkit jollekin arkipäivälle. Niinpä suurin piirtein kaikki lokakuun pitkät lenkit jäivät juoksematta ja Haaga Runin kymppi oli nyt pisin matka, mitä olin ehkä jopa maratonin jälkeen juossut. Sitä siinä vähän mietiskelin, kun Haaga Runin päivämäärä läheni, mutta en toisaalta viitsinyt ottaa hirveästi paineita, kun en ollut kovilla tavoitteilla liikkeellä. 

1. Ilmeisesti pystyn juoksemaan nykyään kympin aika mukavasti 

En ollut tosiaan Haaga Runilla ylittämässä kympin ennätystäni, joka on tällä hetkellä kevään Helsinki10:llä juoksemani, omalle tasolleni täysin fantastinen 1:09:08. En viitsinyt edes kuvitella, että olisin nyt marraskuussa ennätyskunnossa, kun olen juossut verrattain vähemmän. 

Ylitin kuitenkin lopulta Haaga Runin maaliviivan loppuajalla 1:11:05, eli vain pari minuuttia ennätystäni hitaammin. Tämä kertoo mielestäni ihan mukavaa tarinaa siitä, että juoksukunto ei ole ainakaan pahasti notkahtanut ja kympistä on tosiaankin tullut nyt sellainen matka, jonka pystyn juoksemaan aika reipasta vauhtia (taas pelkästään omaan kuntooni verraten) aika normaalinakin päivänä ilman omistautunutta treenikautta taustalla. Se on oikeasti aika jännä ajatus, koska ihan oikeasti vielä tällä Haaga Runilla todella ihastelin sitä, kuinka pystyin juoksemaan läpi koko kympin joutumatta kertaakaan hidastamaan kävelyyn. Saati sitten, että seitsemän minuutin kilometrivauhti tuntui niin ylläpidettävältä, että sen tuntumassa hujahti melkein koko kymppi. 

Yllä mainittu loppuaika on muuten otettu Garminista, koska järjestäjän ajanottojärjestelmä tarjosi vain lähtömerkistä alkaneen ajan. Koska asetuin joukon häntäpäähän, kului lähtömerkistä parikymmentä sekuntia ennen kuin oikeasti ylitin lähtöviivan ja näin ollen Garmin-mittaus on vähän lähempänä todellista aikaani.

Hyvin ansaittu ämpärillinen teetä.

Onko joku käynyt Haaga Runilla tai jossakin muussa pienemmässä kotoisessa juoksutapahtumassa?