Top 10 totuudet talviulkoilusta

Nyt meillä on vihdoinkin kunnollinen talvi ja on perusteltua kirjoittaa listapostaus tästä aiheesta. Kylmässä ja lumessa on, kuten kaikissa muissakin säätiloissa, omat hyvät sekä huonot puolensa. Tänään kerron, millaisia juttuja itse huomioin talviulkoilusta. Ulkoilu käsittää siis juoksun lisäksi omalta kohdaltani kävelyn, hiihdon ja ratsastuksen, ja välillä ihan hyötyliikkumiset paikasta toiseenkin. 

10. Elektroniikasta voi loppua yllättäen virta.

Tämä tulee useimmin (ja arkea häiritsevimmin) eteen kännykän kanssa, mutta nyt olen muutaman viikon miettinyt, reagoivatko kuulokkeenikin pakkaseen vai ovatko ne vain tulossa tiensä päähän aivan liian aikaisin, kun ne sammahtelevat kesken kävelylenkkien. Aftershokz-juoksukuulokkeeni porskuttavat edelleen säässä kuin säässä ties kuinka monen käyttövuoden jälkeen. Mutta niin, yleisesti ottaen elektroniikka ei yleensä kestä pakkasia kovin hyvin. Kannattaa aina kanniskella mukanaan latausjohtoa ja varavirtalähdettä kaiken varalta. 

Postauksen kuvituksena on vanhoja talvikuvia, kun en ole näköjään tänä talvena hirveästi kuvannut ulkona.

9. Rannesykemittaus ei ole kivaa talvella

The Running Channel Clubin kansainvälisessä juoksuyhteisössä on ollut viime kuukausina paljon keskustelua siitä, kuinka tottumattomia muut kuin pohjoismaalaiset ja kanadalaiset juoksijat ovat kylmiin ja lumisiin talviin. Äskettäin siellä oli joku pulassa, kun talvella juostessa on inhottavaa kaivaa paljas ranne esiin useiden hihakerrosten alta, jos haluaa katsoa kellosta jotain dataa kesken juoksun ja rannesykemittauksen vuoksi kello täytyy pitää ihoa vasten. Ratkaisuhan on varsin yksinkertainen: pue ulkoinen sykemittari, kuten yleisimpänä vaihtoehtona rinnan ympärille tuleva sykevyö, niin voit pitää kelloa kaikkien hihojen päällä ja silti mitata sykettä. Toki sykevyö maksaa, mutta sitä ei tarvitse myöskään vaihtaa uuteen ihan jatkuvasti. Oma ihoni kuivuu ja ärsyyntyy surkeaan kuntoon pakkasilla, joten olen oppinut, ettei todellakaan kannata juosta ulkona paljain rantein edes sykemittauksen nimissä. 

8. Vastasatanut lumi on todella raskas pohja juosta. 

Rakastan runsaslumista talvea ja innostun aina kuin lapsi, kun sataa uutta lunta – edellyttäen, etten joudu olemaan itse ulkona juuri raskaan lumisateen hetkellä. Joskus olen sattunut olemaan juoksulenkillä lumisateen aikoihin, ja ärsyttävintä siinä ei yllättäen olekaan niskaan satava lumi taivaalta, vaan liukas lumi lenkkareiden alla. Kunnolla aurattu, tasainen ja "vakiintunut" lumi on mielestäni ihan asiallinen juoksualusta, mutta vastasatanut... sehän ei pysy millään paikoillaan! Ja tietysti jalka myös uppoaa lumeen, kun aura-auto ei ymmärrettävästi ehdi sekunnissa tasoittaa juoksuväyliä. Mietin tässä juuri erästä erittäin raskasta tempoharjoitusta, jonka "hävisin" ihan vain siksi, kun meno tuntui niin raskaalta...

Olen aiemmin listannut täällä myös Top 10 talvijuoksuvarusteet, jonne myös nastalenkkarit mielestäni kuuluvat. Ne helpottavat talvijuoksua todella paljon, vaikka eivät ole kaikista mukavimmat jalassa ja mahdollisesti aiheuttivat minulle kantapääkipua äskettäin.

7. Arvausleikki "missähän lumiaura on ehtinyt käydä" on säännöllistä ajanvietettä kovilla lumisateilla.

Jatketaan vielä vähän lumiauroista. Taas näkee verrattuna moniin muihin Euroopan maihin ja Yhdysvaltojen osavaltioihin, että Suomessahan on oikein tehokas ja toimiva auraussysteemi lumipyryjen tullen. En myöskään usko sellaisiin salaliittoihin, joiden mukaan juuri minun asuinalueeni olisi aina aurauslistan viimeisenä. Kovan lumisateen jälkeen lenkille joutuessa joutuu kuitenkin vähän tuumaamaan, minne olisi järkevintä suunnata ihan vain sitä silmälläpitäen, ettei joutuisi ihan turhaan nostamaan juoksusykkeitä kahlaamalla vähintään nilkkamittaisessa lumessa. Sellaisessa kunnossa ovat usein kaikki ne puistoreitit, jotka ovat muuten niin hirveän mukavia juosta. 

Jos lenkki ajoittuu sellaiselle ajalle, jolloin aura-autoille on hommia, kannattaa suosia jalkakäytäviä isompien autoteiden varsilla. Liikennevälineiden kulkureittejä tietysti priorisoidaan lumenaurauksessa ennen kävelyreittejä, joten kannattaa poikkeuksellisesti suunnata hetkeksi sinne, missä autotkin liikkuvat. Tietysti liikennesääntöjen mukaan ja räikeästi näkyvänä.

6. Lumisen maiseman kauneuteen ei kyllästy ikinä.

Talvisäät eivät merkitse pelkästään ärsyttäviä asioita, ainakaan tällaisen talvifanin mielestä. Juoksuharrastus näyttää joskus talvea todellakin pahimmillaan, mutta usein myös parhaimmillaan. Viime viikkojen kovat pakkaset tarjoilivat myös uskomattoman kauniita, aurinkoisia ja valoisia aamupäiviä juostaviksi ja hiihdettäviksi. Siitä nautinnosta kannattaa ottaa ilo irti ihan joka kerta, vaikka se toistuisikin. 

5. Kova tuuli tuntuu kylmemmältä kuin pakkanen.

Kylmässä selviäminen ulkona on yleensä kiinni vain oikeista vaatteista ja varusteista. Kaikenlaisia materiaaleja on tähän päivään mennessä ehditty keksiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kovalta tuulelta suojautuminen on kaikista vaikeinta. 25 asteen pakkaseen löytyy aina se kaikista paksuin untuvatakki, mutta tuuli tunkee helposti kaulahuivista läpi ja hihoista sisään. Kasvot jäävät myös suojattomiksi, ainakin, jos käytät silmälaseja etkä näin ollen voi vetää kommandopipoa tai kaulahuivia naamallesi, koska se huurruttaisi linssit.

Joitakin hyödyllisiä talvijuoksuasusteita.

4. Kylmä tuuli puhaltaa aina suoraan naamaan, mihin tahansa suuntaan olitkaan menossa. 

Onko kukaan muu huomannut, että vaikka vaihtaisit suuntaa monta kertaa lenkin aikana, niin tuuli kääntyy aina samalla ja osuu joka käänteessä vasten kasvoja? Varsinkin silloin, jos kyseessä on erityisen piiskaava ja inhottava tuuli. Tämä on loputon mysteeri omassa elämässäni. 

3. Vaatetta tarvitsee aina vähemmän kuin luulisi.

Hyvät materiaalit ja strategiset kerrokset ovat tosiaan tarpeellisia ulkona kuntoilevan elämässä, mutta usein joutuu opettelemaan kerran toisensa jälkeen, että edes ulos pakkaseen ei yleensä tarvitse ihan niin paljoa vaatetta kuin luulisi. Tämä pätee eniten juoksuun, jossa liike lämmittää kehoa todella paljon, ja vähiten ratsastukseen, joka sekin on liikuntaa, mutta ei tehosta ratsastajalla kovin tehokkaasti verenkiertoa, jos edetään käynnissä. Itse palelen helposti ja inhoan sitä, mutta yleensä käy niin päin, että juoksulenkillä tuleekin turhan kuuma. 

2. Valoisia tunteja on välillä tosi vähän.

Tällä hetkellä vuodenkierto liikkuu taas kohti valoa, mutta kyllä vieläkin pimenee verrattain aikaisin, varsinkin jos joutuu ajoittamaan juoksulenkkinsä tavallisen toimistopäivän jälkeen. Itse olen sikäli onnekas, että työskentelen yleensä iltaisin ja pystyn juoksemaan lenkkini aamupäivällä (sekin tosin mutkistui kovimpien pakkasten aikana, kun aamuisin oli kaikista kylmin ajankohta!), mutta välillä valoisilla tunneilla pelaaminen on tullut vastaan nyt, kun olen tehnyt 75 HARD -haastetta ja päivään täytyy mahtua kaksi vähintään 45-minuuttista liikuntasuoritusta, joista toisen täytyy tapahtua ulkona. Päivän suunnittelu tulee usein tehtyä sen ulkoiluhetken ehdoilla, jotta ehtii ulos valoisan aikaan. Välillä olen kuitenkin joutunut tekemään päivittäisen juoksu- tai kävelylenkkini pimeällä ja se on vaikuttanut sillä tavalla reittivalintaani, että olen pysynyt valaistuilla reiteillä autoteiden kyljessä, jotta ympärillä on koko ajan muita ihmisiä tuomassa turvallisuuden tunnetta. 

1. Silmälasien käyttäjä joutuu joskus tyytymään huurteiseen näkökenttään.

Kyllä, tämä on listan ykkössijalla, koska yours truly on rillipää ja joutuu käyttämään silmälaseja koko hereilläoloaikansa elämänsä loppuun asti. Olen kolme kertaa elämässäni kokeillut piilolinssejä ihan vain sen takia, että ne olisivat juoksu- ja ratsastusharrastuksissa käytännölliset varsinkin pakkasilla huurtumisriskin aikaan, mutta homma kaatuu aina liian kuiviin silmiini, jotka kerta kaikkiaan hylkivät piilolinssiä heti, kun se koskee silmääni. Tuntuu siltä, kuin silmässä olisi heti ja koko ajan valtava roska. Ja kyllä, silmä yksikössä, koska vasen silmäni on niin hyödytön, että siihen on turha laittaa sen kummemmin silmälasin linssiä kuin piilolinssiäkään (silmälaseissani on vasemmalla puolella pelkkä tasapainolinssi). Lisäksi minulla on kuulemma piilolinssien kannalta vaikeanmuotoiset sarveiskalvot! 

Joten tosiaan jumissa ollaan silmälasien kanssa eikä se muuten juuri elämää haittaa, mutta talvella yhtään hikinen ulkoilu tarkoittaa sitä, että kylmä ilma kohtaa hohkaavan naamatauluni, ja siitä syntyy sellainen sumu silmälasieni ylle, jota on yleensä ihan turha edes pyyhkiä pois, koska se tulee saman tien takaisin. Tämän raivostuttavuuden voi vain toinen silmälasien käyttäjä ymmärtää. 

Mitkä ovat teille vakkareita talvijuoksun ilmiöitä? Onko talvikausi, tällaisena kylmänä ja lumisena versiona, teidän mielestänne enemmän ihana vai ärsyttävä juttu?