Tänään pidän hyvin ansaittua vapaapäivää hikoilusta, koska toteutin hullun tavoitteeni ja kävin tällä viikolla joka päivä lenkillä tai jumpassa. Tarkoituksena oli potkaista arkirutiini kunnolla käyntiin lyhyeksi jääneen viime viikon jälkeen ja katsoa, onko kuudesti viikossa treenaaminen ihan yllytyshullu ja epärealistinen pyrkimys nykyisessä kunnossani. Katsotaan vielä, mitä kroppa sanoo toisen samanlaisen viikon jälkeen, mutta tällä hetkellä se ainakin voi paremmin, kuin uskalsin optimismissanikaan odottaa.
Viime viikkohan oli vähän jalkavaivainen akillesjänteen kanssa, ja vähän ennen joulua olivat vanhat tutut valittajat eli jalkapohjat (ne lättänät) ja pohkeet alkaneet vähän ilmoitella itsestään. Lähdin siis tähän viikkoon hyvin tarkasti jalkoja kuulostellen siltä varalta, että ne antaisivat ymmärtää kaipaavansa ennemminkin palautumista kuin kyykkyjä ja lenkkeilyä. Uskomatonta kyllä, jalat eivät vikisseet sanaakaan vastaan koko viikkona. Oli mukava huomata, että aloittamillani toimenpiteillä oli näinkin konkreettinen vaikutus. Olen nimittäin sen verran tässä kokeillut välineurheilua, että treenipalautumisrutiiniin on ujutettu venyttelyiden lisäksi pieni piikkipallo jalkapohjien hierontaan sekä foamroller. Tässä tuleekin mieleen, että palautumisrutiinit ja ahaa-elämykseni foamrollerin kanssa voisivat olla oman blogipostauksen aihe; tässä on nimittäin esimerkki omasta ennakkoluulostani, jonka jouduin kumoamaan.
Se jaloistani. Seuraavaksi täytyy päästä ihmettelemään, kuinka mielettömästi minulla on riittänyt energiaa viimeiset kaksi viikkoa. Syksy oli hyvin väsynyt enkä ole koskaan parhaimmillanikaan ollut mikään intoa puhkuva pikku Duracell-pupu, mutta nyt on käyty aika lähellä. Yhtenä päivänä yllätin itseni täysin luonteeni vastaisesti pälpättämästä äidilleni ihan suuna päänä ja ihmettelin siis olenko tässä todella minä? Lenkille ja BodyPumpiin lähtiessä on tullut pariin kertaan mietittyä, mitenköhän treeni mahtaa mennä, kun nukuin huonosti (en ole kovin hyvä nukkumisessa, syitä on selvitelty ja keinoja kokeiltu ja se nyt vaan on niin) ja vedin edellisenäkin päivänä kovan setin – ei mitään ongelmaa. Lenkki kulki ihanan rennosti alkupäässä tuntuvien lievien jalkajumien sulaessa itsekseen pois ensimmäisten kilometrien kohdalla, ja BodyPumpissa oli sellaiset mietteet, että ensi viikosta lähtien on pakko ladata ihan vähäsen lisää painoja kyykkybiisiin, kun tällä hetkellä tangossa nousee 6,25 kg molemmissa päissä. Ensimmäinen kokeilukerta isompien painojen kanssa tuntuu aina kymmenkertaisesti raskaammalta kuin mitä sinne on oikeasti lisännyt, mutta ensi viikolla näin tehdään.
Tämän viikon ohjelmassa on siis ollut BodyCombat, kaksi lenkkiä juoksumatolla, kaksi BodyPumpia ja power-jooga. Mainittakoon, että power-jooga ei nykyisin enää juurikaan puske hikeä pintaan (se onkin toiminut aika hyvänä kunnonnousun mittarina, kun olen harrastanut sitä ihan rapakunnosta lähtien) ja lauantain lenkki ystäväni kanssa oli 6 kilometriä hyvin rentoa hölkkää sisältäen välikävelyn ja hyvin pitkän loppukävelyn (kun unohduimme hölöttämään), joten ihan maksimitehoilla ei ole menty joka päivä. Muutenkin tässä seuraavien viikkojen teemana on tarkkailla sitä, kestääkö nykyinen kunto oikeasti tällaista tahtia. Jaloista täytyy pitää huolta ja niin myös sosiaalisista suhteista; en halua olla se tyyppi, joka ei koskaan pääse minnekään, koska "mul on jumppa".
Toistaiseksi siis liikutaan kohti puolimaratonia hyvillä mielin ja välitavoitteita loputtomalla innolla suunnitellen. Blogipostausten kirjoittaminenkin on alkanut sujua luottavaisemmin, katsotaan säilyykö tämä kehityssuunta kevääseen asti. Nyt olen ainakin hirveän tyytyväinen, että keksin pistää tämän blogin pystyyn kunnon ja mielialojenkin seuraamista varten. Tänään tosiaan lepäilen, ensi viikolla sitten taas testaamaan jaksamista!
Viime viikkohan oli vähän jalkavaivainen akillesjänteen kanssa, ja vähän ennen joulua olivat vanhat tutut valittajat eli jalkapohjat (ne lättänät) ja pohkeet alkaneet vähän ilmoitella itsestään. Lähdin siis tähän viikkoon hyvin tarkasti jalkoja kuulostellen siltä varalta, että ne antaisivat ymmärtää kaipaavansa ennemminkin palautumista kuin kyykkyjä ja lenkkeilyä. Uskomatonta kyllä, jalat eivät vikisseet sanaakaan vastaan koko viikkona. Oli mukava huomata, että aloittamillani toimenpiteillä oli näinkin konkreettinen vaikutus. Olen nimittäin sen verran tässä kokeillut välineurheilua, että treenipalautumisrutiiniin on ujutettu venyttelyiden lisäksi pieni piikkipallo jalkapohjien hierontaan sekä foamroller. Tässä tuleekin mieleen, että palautumisrutiinit ja ahaa-elämykseni foamrollerin kanssa voisivat olla oman blogipostauksen aihe; tässä on nimittäin esimerkki omasta ennakkoluulostani, jonka jouduin kumoamaan.
Se jaloistani. Seuraavaksi täytyy päästä ihmettelemään, kuinka mielettömästi minulla on riittänyt energiaa viimeiset kaksi viikkoa. Syksy oli hyvin väsynyt enkä ole koskaan parhaimmillanikaan ollut mikään intoa puhkuva pikku Duracell-pupu, mutta nyt on käyty aika lähellä. Yhtenä päivänä yllätin itseni täysin luonteeni vastaisesti pälpättämästä äidilleni ihan suuna päänä ja ihmettelin siis olenko tässä todella minä? Lenkille ja BodyPumpiin lähtiessä on tullut pariin kertaan mietittyä, mitenköhän treeni mahtaa mennä, kun nukuin huonosti (en ole kovin hyvä nukkumisessa, syitä on selvitelty ja keinoja kokeiltu ja se nyt vaan on niin) ja vedin edellisenäkin päivänä kovan setin – ei mitään ongelmaa. Lenkki kulki ihanan rennosti alkupäässä tuntuvien lievien jalkajumien sulaessa itsekseen pois ensimmäisten kilometrien kohdalla, ja BodyPumpissa oli sellaiset mietteet, että ensi viikosta lähtien on pakko ladata ihan vähäsen lisää painoja kyykkybiisiin, kun tällä hetkellä tangossa nousee 6,25 kg molemmissa päissä. Ensimmäinen kokeilukerta isompien painojen kanssa tuntuu aina kymmenkertaisesti raskaammalta kuin mitä sinne on oikeasti lisännyt, mutta ensi viikolla näin tehdään.
Tämän viikon ohjelmassa on siis ollut BodyCombat, kaksi lenkkiä juoksumatolla, kaksi BodyPumpia ja power-jooga. Mainittakoon, että power-jooga ei nykyisin enää juurikaan puske hikeä pintaan (se onkin toiminut aika hyvänä kunnonnousun mittarina, kun olen harrastanut sitä ihan rapakunnosta lähtien) ja lauantain lenkki ystäväni kanssa oli 6 kilometriä hyvin rentoa hölkkää sisältäen välikävelyn ja hyvin pitkän loppukävelyn (kun unohduimme hölöttämään), joten ihan maksimitehoilla ei ole menty joka päivä. Muutenkin tässä seuraavien viikkojen teemana on tarkkailla sitä, kestääkö nykyinen kunto oikeasti tällaista tahtia. Jaloista täytyy pitää huolta ja niin myös sosiaalisista suhteista; en halua olla se tyyppi, joka ei koskaan pääse minnekään, koska "mul on jumppa".
Toistaiseksi siis liikutaan kohti puolimaratonia hyvillä mielin ja välitavoitteita loputtomalla innolla suunnitellen. Blogipostausten kirjoittaminenkin on alkanut sujua luottavaisemmin, katsotaan säilyykö tämä kehityssuunta kevääseen asti. Nyt olen ainakin hirveän tyytyväinen, että keksin pistää tämän blogin pystyyn kunnon ja mielialojenkin seuraamista varten. Tänään tosiaan lepäilen, ensi viikolla sitten taas testaamaan jaksamista!
mäkin aloitin blogin kirjoittamisen kun aloittelin juoksua viisi vuotta sitten. bloggaaminen on hyvä tapa saada ajatukset ulos ja mulla ainakin oli alkuun ajatuksena, että jos julkisesti toitottaa jotain tekevänsä, ei ainakaan kovin keveästi sitä lopeta. miten hauskaa onkaan kurkistella alkuun ja miettieä miltä toi tuntui yms.. muuten monet asiat olisi unohtuneet jo ajat sitten. kiva kun aloitit kirjoittelemaan ja kiva kun treenaat hcrd lle, sinne minäkin!treeni intoa!
VastaaPoistaHei, kiva kun kävit vierailulla ja kommentoimassa! Itsellä ei tule nyt ihan juoksuharrastuksen alusta asti kirjoitettua tätä blogia, mutta ehdinpähän nyt kirjoitella matkasta kohti puolimaratonia ja sekin on aika merkittävä virstanpylväs. Olen onneksi kuitenkin pitänyt ihan paperista treenivihkoa jo heti kuntokuurin alusta ja olet kyllä ihan oikeassa, että nyt on aika vänkää katsella niitä ekoja merkintöjä, kun esim. 20 minuutin juokseminen putkeen oli valtava saavutus. HCRD vaikuttaa kyllä tosi mahtavalta tapahtumalta, tuskin maltan odottaa! (Vaikka on kyllä ihan hyvä oikeasti, että tässä ehtii vielä pari kuukautta treenata.) Treeni-intoa sinullekin ja myös inspiraatiota blogikirjoituksiin! :)
Poista