Lisättyäni oman blogini Blogit.fi -sivustolle olen löytänyt muutamankin liikunta- ja elämäntapamuutosaiheisen blogin seurattavaksi, ja monissa näistä on kirjoiteltu jonkinlaista yhteenvetoa ja ajatuksia juuri vierähtäneestä tammikuusta. Kuukausi vaihtui jo muutama päivä sitten, mutta teen nyt omannäköiseni version tammikuun koonnista, koska se voisi hyvinkin selkeyttää omia ajatuksiani siitä, missä mennään ja mitä voisi tehdä seuraavaksi tässä projektissani.
Kroppa
Keho on ihan melkein pysynyt superenergisen mielialani perässä. Yksi hieroja totesi kerran penkillä makaavaa ruhoani vilkaistessaan, että "jalat on selkeästi sun heikko kohta" (ja silti on ihan pakko harrastaa juoksemista...). Tähän vuoteen lähtiessäkin on ollut niin, että jos joku ruumiinosa yskähtelee, niin se on aina jalkapohjat. Tämä ei ole kuitenkaan onneksi yltynyt viimevuotisten, juoksemista haittaavien nilkkakipujen tasoiseksi ja luulen, että jalkapohjien hieronta ja piikkipallon pyörittely jalan alla (aina kun muistaa) on oikeasti avuksi siinä, että jalat pysyvät menossa mukana. Footbalance-pohjallisista on myös ollut apua, sillä varsinkin ryhmäliikuntatunneilla olen huomannut, että painoni asettuu jalkojen päälle ihan eri tavalla kuin ennen ja tasapaino on parantunut – paitsi tietysti joogatunneilla, kun siellä ollaan paljain jaloin. Joogatunteja jäi aika monta väliin viime syksynä, mutta nyt aion kyllä pitää viikottaisesta power-joogasta kiinni, koska kaiken sen muun hehkutuksen lisäksi mitä olen lajista kirjoittanut, se kertoo erittäin hyvin kroppani palautumisen tilasta ja jumeista.
Tajusin tässä äskettäin, että minulla on todella harvoin mitään lihassärkyjä treenien jälkeisinä tai sen jälkeisinäkään päivinä. Auttaakohan magnesiumin syöminen asiaa näin paljon, vai onko minulla vain todella hyvin palautuva lihastyyppi, kun sellaistakin kuulemma on olemassa?
Bloggausfiilikset
Halusin sisällyttää koontiin tällaisenkin osion, kun bloggausinnon ylläpitäminen oli toinen uudenvuodenlupauksistani. Ajatus säännöllisiin blogipostauksiin sitoutumisesta hirvitti paljon enemmän kuin puolimaraton, mutta kirjoittamaan ryhtyminen ja varsinkin postausten hyväksyminen julkaisukelpoisiksi on lähtenyt sujumaan yllättävän kivuttomasti. Olen kirjoittanut useimmat näistä postauksista ihan go with the flow -meiningillä muutamassa tunnissa ja tunnistanut sen hetken, jolloin pitää lopettaa tekstin liiallinen analysointi ja painaa äkkiä julkaisunappia.
Yksi asia blogini sisällössä vähän mietityttää. Kirjoitteluni on ollut tähän mennessä hyvin juoksu- ja jumppapainotteista, mutta alkuperäinen tavoitteeni tätä blogia miettiessäni oli kirjoittaa elämäntavoista ja hyvinvoinnista ihan kokonaisvaltaisesti ja yksi tärkeä osa-alue, jota olen tässä pikkuhiljaa liikuntaharrastuksen myötä muovaillut, ovat nuo ylempänä mainitut syömistottumukset. Olen kuitenkin arastellut lähteä kirjoittamaan siitä, mitä syön ja millaisia ajatuksia herättää parempien tottumusten oppiminen ja sen myötä vyötärön kapeneminen.
Luulen syyn tähän epävarmuuteen olevan se, että tiedän ruokavalioiden olevan ihmiskunnan keskuudessa erittäin vahvasti mielipiteitä jakava ja tunteita herättävä asia, ja että monille se aiheuttaa myös ahdistusta. Siksi en halua vahingossakaan kuulostaa siltä, että olen nyt jotenkin muita parempi ihminen, kun tekee niin harvoin mitään epäterveellistä mieli, tai että olen nyt valaistunut ja sinunkin pitäisi seurata minua. Minulla ei ole kylläkään koskaan lenkkeilyistäni tai vaikka BodyCombatista blogatessani sellainen olo, että saarnaisin, joten miksi ihmeessä ruokavaliostani puhuminen tekisi minusta automaattisesti ärsyttävän wannabe-gurun? Olisi mahtavaa saada lukijoiltani ajatuksia liittyen tähän pulmaan. Ylipäätään nyt, kun olen ehtinyt blogata kokonaisen kuukauden, kuulisin todella mielelläni palautetta kirjoitteluistani ja ajatuksia siitä, millaisista asioista haluaisitte tulevaisuudessa lukea mietteitäni.
Oikein aurinkoista päivää kaikille, toivottavasti mahdollisimman monella on tänään yhtä hyvä mieli kuin tällä tyytyväisellä bloggaajalla!
Lenkit ja muu liikunta
Vuoden ensimmäisten neljän viikon aikana sain juostua yhdestä kolmeen lenkkiä jokaisella viikolla paitsi sillä, joka jäi lyhyemmäksi viikonlopun Lontoon-matkani takia. Lenkkien pituus oli 2,5-8 kilometriä nopeudella 7:30 minuuttia kilometriin tai siitä vähän yli. Juoksumatolla on ollut yleisesti ottaen todella hyvä olo, oli sitten kyseessä 25 minuutin spurtti tai noin tunnin kärsivällinen urakka. Oli yllättävää ja positiivista huomata, kuinka lentokoneessa jumiutunut ruhoni halusi niin kovasti heti seuraavana päivänä hölkälle, ja miten hyvää se teki, kun otti ihan rennosti. Rutiini on siis saatu pidettyä kuten oli tarkoitus, mutta on kyllä mukavaa saada tässä kuussa ihan präntätty harjoitusohjelma avuksi tuomaan lenkkeihin vähän rakennetta, tarkoitusta ja vaihtelevuutta. Olin ajatellut mennä HCR:n sivuilta löydetyllä vanhalla ohjelmalla, mutta nyt sivujen uudistuttua harjoitusohjelmat katosivatkin sieltä kokonaan ja uusia lupaillaan; saisivat tulla jo, että pääsee etukäteisintoilemaan ja katsomaan, onko se ohjelma nyt kovinkin paljon muuttunut!
Tarkoituksena oli päästä myös BodyPumpiin ainakin kerran viikossa, jotta muutkin kuin kinttulihakset pääsevät hommiin. Olenkin ehtinyt huhkimaan levypainojen kanssa yleensä kaksikin kertaa viikossa ja kuvittelenko vain, vai ovatko pikkuiset haukkarini ja ojentajani saaneet vähän lisää muotoja tässä viime aikoina? Siis kuvia ei tule ainakaan tähän postaukseen, koska en ehdi nyt ottaa, joten saatte olla minun sanani varassa. Myös BodyCombatista olen pitänyt lujasti kiinni, koska se tekee niin valtavan hyvää henkisesti sekä puolimaratoninkin kannalta oleellisten hapenotto- ja iskunkestokykyjen osalta. Kerta viikossa on varmasti minulle ihan riittävä määrä, vaikka olenkin täysin koukussa – kyseessä on kuitenkin todella rankka treeni ja lenkillekin pitää ehtiä.
Uutena elementtinä treenaukseen tuli tässä (siis tammi-) kuussa Polar M430-sykemittari. Sykkeiden seuraaminen on ollut sikäli ihan mielenkiintoinen kokemus, että rennolla ja hyvin kulkevalla lenkillä sykelukema on kiipeillyt 180:en ja tästä on seurannut arvailua maksimisykkeeni tasosta ja siitä, juoksenkohan kuitenkin nykyisillä vauhdeillani liian kovaa. Maksimisykkeen selvittäminen jollakin keinolla onkin helmikuun to do -listalla, koska se laskukaava 220 – ikä ei ainakaan toimi minulla.
Syöminen
En ole juurikaan kirjoitellut tästä asiasta, mutta tässä puolimaraton-treenin taustalla pyörii myös trial and error -tyylillä liikuntaa ja hyvinvointiani tukevan ruokavalion löytäminen. Tai en oikeastaan haluaisi puhua ruokavaliosta (siksi se ei ole väliotsikossakaan), vaan haluaisin löytää tavan syödä järkevästi tekemättä tästä pohjimmiltaan yksinkertaisilla periaatteilla toimivasta asiasta turhan monimutkaista. Siis ehdottomasti ei liikaa hifistelyä ruualla. Painoa kertyi epäaktiivisen elämänvaiheeni aikana vähän turhan paljon, ja syystä tai toisesta kilojen ja ylimääräisen rasvan karistaminen ei ole ollut ihan helppoa nytkään, kun liikun. En ole kuitenkaan jäänyt epätoivoissani tuijottamaan vaakaa, vaan koen onnistuneeni monessa asiassa kuluneen kuukauden aikana: olen löytänyt itselleni niin sopivan ruokailurytmin, ettei muina aikoina edes tee mieli syödä paitsi hyvin erityisinä päivinä; tunnen ällistyttävän selkeästi eron järkevästi ja tyhmästi ruokitun kroppani välillä; ja syön (suurimman osan ajasta) pitääkseni elimistöni toiminnassa enkä vastatakseni mielialoihin ja -haluihin. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on se, että sain tammikuussa katkaistua viime syksyn niin sanotun pullakierteen: oli siis tapana käydä jossain kohtaa iltapäivää "teellä", jonka seuraksi otettiin yleensä pulla, koska "on ollut niin tylsä ja rankka päivä". Tämän vuoden puolella pullaa ei ole kuitenkaan tarvittu, vaan ehdin itse asiassa oikein hyvin päästä kotiin järkevämmän välipalan äärelle ilman, että kirkuva nälkä yllättää.
En ole muutoin hirveästi karkin perään, mutta suklaa on aivan auttamattoman hyvää ja jos kesken päivää iskee mielihalu johonkin ravintoarvoiltaan kyseenalaiseen, niin lähes aina siihen. Keksin kuitenkin mielestäni aika loistavan tavan kiertää suklaanhimoni. Suklaiset proteiinivälipalat – ne ovat maailman paras asia. Suklaan maku (melkein; tietysti jotkut tuotteet maistuvat epäsuklaalta, mutta olenkin kokeillut aika montaa löytääkseni hyvät) ilman rasvaa ja sokeria, ja oikein kiva annos proteiinia, jes! Näitä on tietysti lupa syödä vain treenien jälkeen, ja uskomatonta kyllä, tämän tavan omaksuttuani minun tekee todella harvoin mieli ehtaa Fazerin sinistä tai mitään sensukuista. Toinen oivallus tässä kuussa ovat olleet marjat – nyt hitto soikoon opettelen syömään niitä enemmän. Minulla on melko lailla taipumusta iltanaposteluun, joskus suurissakin määrin, ja tajusin äskettäin, että marjoista tulee helposti jännällä tavalla kylläinen olo. Niissähän on vitamiinejakin, joten hävittävää ei ole!
Kaiken kaikkiaan, tämä järkevän syömisen projekti on paljon suuritöisempi kuin säännöllisen liikunnan ylläpito. Kerran sohvalta noustuani ei ole rehellisesti sanottuna kertaakaan ollut sellainen olo, ettei viitsisi lähteä lenkille tai jumppaan, mutta itsensä ruokkiminen fiksusti ja painonpudotus siinä samalla tuntuu välillä sellaiselta ikuisuusprojektilta, joka ei ikinä tule valmiiksi. Nyt on kuitenkin ollut helpompaa palauttaa uskonsa motivaatiokadon iskiessä, kun jotenkin kummasti tähänkin tarvitsee kuitenkin yhä vähemmän sitä kuuluisaa tahdonvoimaa ja kurissapitoa, sen sijaan valinnat alkavat tulla ihan selkärangasta.
Mieliala
Pakko todeta vielä tähänkin postaukseen, että olen ollut yllättynyt energiani määrästä sinä aikana, mitä vuotta 2019 on nyt kestänyt. En tiedä, missä suhteissa asiaan vaikuttaa asettamani tavoite, liikunnasta saadut endorfiinit tai jopa se, että olen ehkä ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan hormonaalisesti tasapainossa e-pillereiden ansiosta, mutta näitä pattereita riittää. Ei ole ainakaan vielä käynyt mielessä, etten pystyisikään juoksemaan sitä 21 kilometriä. Hämmästyttävän moni pieni asia tässä elämäntaparemontissa sujuu ilman pakottamista, ja kun kohtaan pulman, minua kiinnostaa aivan valtavasti ottaa siitä kaikki selville. Miniloma Lontoossa tammikuun lopulla oli myös niin antoisa kokemus, että sen voimalla jaksaa arkea monta kuukautta.
Kroppa
Keho on ihan melkein pysynyt superenergisen mielialani perässä. Yksi hieroja totesi kerran penkillä makaavaa ruhoani vilkaistessaan, että "jalat on selkeästi sun heikko kohta" (ja silti on ihan pakko harrastaa juoksemista...). Tähän vuoteen lähtiessäkin on ollut niin, että jos joku ruumiinosa yskähtelee, niin se on aina jalkapohjat. Tämä ei ole kuitenkaan onneksi yltynyt viimevuotisten, juoksemista haittaavien nilkkakipujen tasoiseksi ja luulen, että jalkapohjien hieronta ja piikkipallon pyörittely jalan alla (aina kun muistaa) on oikeasti avuksi siinä, että jalat pysyvät menossa mukana. Footbalance-pohjallisista on myös ollut apua, sillä varsinkin ryhmäliikuntatunneilla olen huomannut, että painoni asettuu jalkojen päälle ihan eri tavalla kuin ennen ja tasapaino on parantunut – paitsi tietysti joogatunneilla, kun siellä ollaan paljain jaloin. Joogatunteja jäi aika monta väliin viime syksynä, mutta nyt aion kyllä pitää viikottaisesta power-joogasta kiinni, koska kaiken sen muun hehkutuksen lisäksi mitä olen lajista kirjoittanut, se kertoo erittäin hyvin kroppani palautumisen tilasta ja jumeista.
Tajusin tässä äskettäin, että minulla on todella harvoin mitään lihassärkyjä treenien jälkeisinä tai sen jälkeisinäkään päivinä. Auttaakohan magnesiumin syöminen asiaa näin paljon, vai onko minulla vain todella hyvin palautuva lihastyyppi, kun sellaistakin kuulemma on olemassa?
Bloggausfiilikset
Halusin sisällyttää koontiin tällaisenkin osion, kun bloggausinnon ylläpitäminen oli toinen uudenvuodenlupauksistani. Ajatus säännöllisiin blogipostauksiin sitoutumisesta hirvitti paljon enemmän kuin puolimaraton, mutta kirjoittamaan ryhtyminen ja varsinkin postausten hyväksyminen julkaisukelpoisiksi on lähtenyt sujumaan yllättävän kivuttomasti. Olen kirjoittanut useimmat näistä postauksista ihan go with the flow -meiningillä muutamassa tunnissa ja tunnistanut sen hetken, jolloin pitää lopettaa tekstin liiallinen analysointi ja painaa äkkiä julkaisunappia.
Yksi asia blogini sisällössä vähän mietityttää. Kirjoitteluni on ollut tähän mennessä hyvin juoksu- ja jumppapainotteista, mutta alkuperäinen tavoitteeni tätä blogia miettiessäni oli kirjoittaa elämäntavoista ja hyvinvoinnista ihan kokonaisvaltaisesti ja yksi tärkeä osa-alue, jota olen tässä pikkuhiljaa liikuntaharrastuksen myötä muovaillut, ovat nuo ylempänä mainitut syömistottumukset. Olen kuitenkin arastellut lähteä kirjoittamaan siitä, mitä syön ja millaisia ajatuksia herättää parempien tottumusten oppiminen ja sen myötä vyötärön kapeneminen.
Luulen syyn tähän epävarmuuteen olevan se, että tiedän ruokavalioiden olevan ihmiskunnan keskuudessa erittäin vahvasti mielipiteitä jakava ja tunteita herättävä asia, ja että monille se aiheuttaa myös ahdistusta. Siksi en halua vahingossakaan kuulostaa siltä, että olen nyt jotenkin muita parempi ihminen, kun tekee niin harvoin mitään epäterveellistä mieli, tai että olen nyt valaistunut ja sinunkin pitäisi seurata minua. Minulla ei ole kylläkään koskaan lenkkeilyistäni tai vaikka BodyCombatista blogatessani sellainen olo, että saarnaisin, joten miksi ihmeessä ruokavaliostani puhuminen tekisi minusta automaattisesti ärsyttävän wannabe-gurun? Olisi mahtavaa saada lukijoiltani ajatuksia liittyen tähän pulmaan. Ylipäätään nyt, kun olen ehtinyt blogata kokonaisen kuukauden, kuulisin todella mielelläni palautetta kirjoitteluistani ja ajatuksia siitä, millaisista asioista haluaisitte tulevaisuudessa lukea mietteitäni.
Oikein aurinkoista päivää kaikille, toivottavasti mahdollisimman monella on tänään yhtä hyvä mieli kuin tällä tyytyväisellä bloggaajalla!
Itse kun kiinnostun blogista, niin se tarkoittaa yleensä, että olen jollakin tapaa kiinnostunut siitä ihmisestä. Mua kiinnostaa mitä hän haluaa sanoa, millaisia ajatuksia hänen päässään liikkuu, miten hän kokee asioita. Siksi lukemani blogit ei ole välttämättä mihinkään tiettyyn aiheeseen sidottuja, eikä myöskään mitenkään sisällöltään rajattuja. Okei, hyvin usein tuntuvat nykyisellään sisältävän juoksulöpinöitä, mutta ei kaikki.
VastaaPoistaOle hyvä avusta, jos kaipasit mietteitä mistä kirjoittaa tai miten rajata aihealueita :D Mutta halusin vaan tuoda ilmi, että kaikille ei ole niin tärkeää mistä kirjoittaa, vaan että kirjoittaa ylipäätään :)