Loppua kohden hyvä viikko!

Takana on vihdoinkin kolmen viikon köhimisen jälkeen ihan oikea treeniviikko, joten ei kun viikon koontipostausta kehiin herättelemään tätä hieman väsähtämään päässyttä blogia! Olen aika varma, että energiaa riittää taas paremmin näiden tekstien vääntämiseen, kun pääsee muihinkin rutiineihin kiinni.

Uskaltauduin itse asiassa jo viime viikon lauantaina BodyCombatiin, vaikka lähdinkin maltilla liikkeelle ja jätin hypyt sekä burpeet sillä kerralla väliin – pakko oli päästä, kun uusi ohjelma numero 79 lanseerattiin! Ajattelin kirjoitella ihan täysimittaisen arvion tästä uudesta, mahtavasta setistä ja samalla selittää vähän BodyCombat-tunnin rakennetta mahdollisten kiinnostuneiden tahojen hyödyksi heti, kun pääsen vetämään 79:n ihan täysillä pattereilla.

No niin, sitten varsinaisesti tähän viikkoon. Juoksumatolle lähtemiseen liittyvät rutiinit olivat nähtävästi päässeet maanantaihin lähdettäessä vähän unohtumaan, koska unohdin pakata mukaan sykemittarin sekä vesipullon ja jouduin kipittämään vessaan alkuverryttelyjen jälkeen, koska en muistanut noudattaa omaa neuvoani aloitteleville juoksunharrastajille. Ohjelmassa oli onneksi vain viiden kilsan lenkki, jonka tällainen sienikin selviää ilman vesipulloa käden ulottuvilla. Tässä käyttämässäni puolimaraton-treeniohjelmassa tulee melkein joka viikolle viiden kilometrin lenkki itselleen luontevalta tuntuvaa vauhtia (eli ei ihan yhtä rauhallista kuin pitkillä lenkeillä, mutta ei pinkomista) 5-10 minuutin alkulämmittelyn ja viiden minuutin loppuverryttelyn kanssa. Viikkojenkaan mittaiset treenitauot ovat minulla harvoin ilmoittaneet itsestään mitenkään ikävästi sitten, kun hikoilemaan on päässyt – päin vastoin, oli pelkästään mahtava fiilis siitä, että sai hommat taas liikkeelle

Tiistaina otin heti käyttöön suunnitelmani, jonka mukaan palautumispäiville tulee aina vähän kävelyä ulkona (paitsi ehkä silloin, jos taivaalta satelee jotain ikävää). Käytin tilaisuuden hyväksi käydä vähän katselemassa tamperelaisista tamperelaisimman lenkkeilyalueen eli Pyynikinharjun reittien kuntoa. Siellä saikin kompuroida hyvän matkaa hileisessä lumessa ja kokea jännittäviä hetkiä jäisissä alamäissä, joten kun tähän lisätään harjulle ominainen korkeusero, hengästymisen taso oli ehkä vähän "kevyttä palautumiskävelyä" korkeampi. Matkaakin kertyi vähän päälle kuusi kilometriä.

Keskiviikkona erinäiset lihakset antoivat kuulua tauonjälkeisen juoksulenkin ja ehkä myös edellisen päivän harjukiipeilyn vaikutuksista, ja kaikki mahdolliset paikat venyttävä power-jooga osuikin hyvään kohtaan. Oli helpotus huomata, että liikkumattomuuden aikana tulleet jumit olivat lähteneet jo hyvin aukeamaan. Power-joogalla on tosin joskus taipumusta osua todella lujaa takareisiini, jotka olivat aika kirkuvassa kunnossa samana iltana ja varsinkin seuraavana päivänä.

Torstaina foamrollailin hyvin määrätietoisesti mokomia takareisiä, jotta ne eivät pilaisi seuraavalle päivälle suunniteltua juoksulenkkiä, ja kävin kävelemässä muutaman kilometrin iltamyöhällä. Se väsytti oikein tehokkaasti yöunille, joten tästä täytyy ehkä tehdä tapa.

Juoksuohjelmaani kuuluu kerran viikossa vauhtikestävyysharjoittelua eli lyhyempiä vetoja kovemmilla vauhdilla. Tähän lähdettiin perjantaina maltillisesti liikkeelle juoksemalla neljän kilometrin progressiivinen lenkki, eli jokainen kilometri vähän edellistä kovemmalla vauhdilla, paitsi viimeinen rauhallisesti. Minun "kova" vauhtini ei ole mitenkään päätähuimaava, pyrin johonkin 7-7:20 min/km välille. Silti se nopein kilometri tuntui aivan yhtä päräyttävältä kuin viimeksi tätä samaa treeniä kokeillessani, saa nähdä sitten vauhtikestävyysjaksojen pidentyessä viikkojen mittaan kuinka hyvin tämä eukko jaksaa pinkoa! Ai niin, kummallisesti käyttäytyvät takareidet ansaitsevat maininnan tässäkin. Ne penteleet olivat koko päivän lenkillelähtöön asti aivan kamalassa jumissa ja koska muistan hyvin yhden lenkin, jolloin jouduin kääntymään takaisin takareisien sanouduttua irti tehtävistään, olin vähän kauhuissani. Lenkillä ei sitten tuntunut häivähdystäkään mistään lihaskireydestä. Kiitoksia vain, kroppani, tästäkin hämmennyksestä.

Lauantaina oli jo todella hyvä varmuus siitä, että jaksaisin tämän ensimmäisen sairastelunjälkeisen juoksuviikon kunnialla loppuun hajottamatta itseäni. Huomasin myös sellaisen ällistyttävän asian, että olin onnistunut jotenkin laihtumaan kokonaisen kilon viikon aikana, vaikken ollut mitenkään pyrkinyt nälkiinnyttämän itseäni. Kovin nopea laihdutustahti ei ole tietenkään pidemmän päälle mitenkään järkevää, mutta toisaalta, vaakalukema oli junnannut paikallaan raivostuttavan pitkän aikaa ja jos se nyt tippui ilman mitään hölmöjä keinoja, niin pidän tätä ihan mukavana asiana.

Kolmas lenkki ohjelmassani on aina pitkä lenkki hyvin rauhallisella vauhdilla. Tämän päivän lenkki oli tosin vain kuusi kilometriä pitkä, mutta varovaisen alun jälkeen matkan pituus lähtee sitten kasvamaan muutamalla kilometrillä joka viikko. Odottelen jo innolla, että pääsen pitkästä aikaa kymmeneen kilometriin ja vielä siitä yli!

Kaiken kaikkiaan tämä viikko nosti mielialan ja energiatasot oikein menestyksekkäästi ylös flunssakuopasta. Alkuviikosta oli vielä aikamoista väsymystä havaittavissa, mutta viikonloppuna oli paras mieliala koko tämän kuukauden aikana. Auringonpaistettakin riitti useammalle päivälle ja oli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että nyt todella tulee kevät. Sekään ei haitannut, että otin juoksuohjelman kanssa vähän takapakkia ja juoksin kolmannen treeniviikon mukaan, vaikka aikataulun mukaan tässä mentäisiin jo neljättä viikkoa; oli kuitenkin syytä ottaa huomioon kolmen viikon treenitauko. Päänsäryistä ei ole tarvinnut kärsiä koko viikkona. Ihanaa, kun on taas rutiinit ja sen tuntuinen kroppa, että sillä pystyy oikeasti tekemään asioita!

Ensi viikolla olisi tarkoitus kirjoitella vähän kevään ajaksi koittavasta ruokavalionmuutoksesta ja uskaltautua ensimmäistä kertaa tänä vuonna ulos juoksemaan (ja kokeilemaan sitä myötä uusia treenivaatteita...) Toivotan kaikille oikein virkeää ensi viikkoa, ja tulkaahan mieluusti lueskelemaan näitä ummikkojuoksijan höpinöitäni uudestaankin!