Tämän kuun 10. päivä eli virallinen Top 10 -postauksen päivä tuli ja meni sairasteluaan tuskailevan bloggaajan nenän edestä, mutta tässä nyt tulee blogissani muodostetun perinteen mukainen listapostaus vain kaksi päivää myöhässä. Kaksi lyhyttä ilmoitusasiaa tähän alkuun ennen kuin ryhdytään aiheeseen: ensinnäkin, uskaltauduin eilen lenkille kahden viikon yskimisen jälkeen, askel oli kevyt ja nyt on levottomiksi käyneillä jaloilla asiat hyvin; toisekseen, bloggailen tästä lähtien nimellä Matilda Mi. Otin Manette-aliaksen käyttöön edellisestä, joitakin vuosia sitten pitämästäni hyvin eri aihealueen blogista, mutta se ei jotenkin tuntunut istuvan tähän uuteen projektiin, joten siirryin ihka oikeaan etunimeeni pienellä, erottavalla lisäosalla. Muuten kaikki on täällä blogissa ennallaan.
Mitä siis voi nollatason ymmärtämyksestä liikkeelle lähtenyt kuntoilija oppia treenivaatteiden ja -varusteiden loputtomasta kirjosta vähän yli vuoden harrastelun jälkeen? Tässäpä näitä älynväläyksiä, joista osa on rehellisesti sanottuna aika pöljiä näin jälkeenpäin ajatellen. Muistutan, etten ole vielä uskaltautunut lenkkeilemään ulos syys- ja talvikaudella, joten ulkoiluvarusteiden monimutkaisuudet ovat vielä tutkimatonta maaperää.
10. Hikinauhaa voi pitää ranteessa ja sen tehtävä on... pyyhkiä hikeä!
Luulin, että ne kankaiset rannehommelit ovat jotain tukia ja ihmettelin, miksi ihmiset pitävät niitä juostessaan, kun ranteilla ei ole mitään tekemistä. Ällistyin, kun Google opetti minulle, että näitä juttuja sanotaan hikinauhoiksi (luulin, että tämä nimitys kuuluu vain niille päässä pidettäville pannoille) ja niillä on pointti: voi pyyhkiä juostessa hiet naamaltaan pelkällä ranteen pyyhkäisyllä! Uskomattoman kätevää!
9. Sen sijaan hiuspannat ovat tosi käteviä... hiuksille
Minulla on sellainen hiusraja, jossa rehottaa valtoimenaan kiharia pikkuhiuksia, jotka riehaantuvat ihan täysin hiotessaan. En ollut koskaan tajunnut, että urheilukaupoissa myydään elastisia hiuspantoja ihan vaan hiuksia varten. Saa nauraa!
8. Lähes kaikki urheiluvaatemerkit rakastavat mustaa aivan hillittömästi
Ehkä musta on yleisestikin pidetty perusväri, mutta sillä on todella silmiinpistävä valta-asema ainakin urheilukauppojen vaatetangoilla. Varsinkin housujen kohdalla minkään muun kuin mustan värivaihtoehdon löytäminen on aikamoinen homma, ja Nike ilmeisesti vannoo tyylikkään mustavalkoisen nimeen kautta linjan. Mutta kun mitä jos tykkää olla värikäs?!
7. Treenivaateshoppailu on ihmeellisen koukuttavaa, vaikkei muuten olisi kamalan kiinnostunut vaatteista
Olen ehtinyt tässä lyhyessä ajassa kuluttaa varmaankin enemmän aikaa treenivaatteiden selailuun, vertailuun ja hyötyaspektien puntarointiin kuin mihinkään muihin vaatekysymyksiin koko elämässäni. Ehkä siinä motivoi juurikin se treenivaatteiden hyötynäkökulma – kun vaate tulee oikeasti vaativaan käyttöön, siihen täytyy uhrata vähän ajatusta. Ja ihan rehellisesti sanottuna, on vähäsen mukavampi huhkia hiki hatussa, kun näyttää omasta mielestään hyvältä.
6. Ymmärrän, miksi (nais)porukka kuntoilee trikoissa
Luulin joskus, ettei minusta tulisi ikinä trikooihmistä ja ihmettelin, miksi kaikki kuntoilevat naiset olivat niihin niin ihmeen ihastuneita. Huomasin kuitenkin aika pian, että siinä on ihan käytännön hyöty, kun lahkeet eivät lepata liikkuessa ja lämpö pääseee haihtumaan saman tien iholta, toisin kuin vanhojen kunnon verkkareiden kanssa. Siispä treenitrikoot ovat ihan mukava juttu, varsinkin silloin, kun niitä onnistuu bongaamaan jonkun muun värisinä kuin mustina.
5. Muutenkin tekniset materiaalit ovat aika pop
Pehmoinen ja luonnollinen puuvilla tuntuu mukavimmalta päällä, paitsi ei hikoillessa. Sille on oikeasti jopa syy, miksi melkein kaikki treenikamat valmistetaan vähän (ainakin minun silmääni) inhan näköisistä alien-kankaista. Se kosteutta siirtävä ominaisuus näissä teknisissä materiaaleissa on oikeasti aika tehokas! Tämän eron vaikkapa puuvillaan huomaa erityisen hyvin, kun juoksee shortseilla. Sanotaan nyt ihan suoraan, että puuvillashortseilla hölkötellessä saa aikaan hyvin epämukavat haarahiet.
4. Kun juoksee muutaman kerran shortseilla, haluaa aina juosta shortseilla
Joskus kerran hyvin lämpimänä keväisenä päivänä uskaltauduin pukemaan ulkolenkille shortsit ei-kovin-hoikkiin kinttuihini. Jo muutama kokeilukerta johti valaistumiseen. Mikä ihana keveys ja liikkumavapaus jaloille! Trikoissa juokseminen tuntui sen jälkeen kovin tukalalta, olivat ne kuinka asiallista materiaalia tahansa. Sääret hikosivat ja polvet tuntuivat ottavan liikkuessaan kiinni kankaaseen. Tietysti tämä on hieman kelisidonnainen asia ja silloin, kun juoksee ulkona vähänkään viileämmällä ilmalla, ylimääräinen kangas jaloissa ei häiritse yhtään. Silti, olen itse nyt shortsikäännynnäinen ja kaikista paras keli juosta on silloin, kun shortsit riittävät.
3. Mutta hyvin istuvien shortsien löytäminen ei ole ihan helppoa
Niin paljon kuin pidänkin shortseilla juoksemisesta, niillä on yksi pirullinen taipumus: hilautuminen ruttuun sisäreisistä. Jatkuvasti ja ärsyttävästi, heti kun lähtee liikkeelle. Mahdollisesti tämä ongelma on sitä vähäisempi, mitä kapeammat reidet omistaa. Muutenkin shortsien istuvuudesta lenkin aikana ei oikein koskaan tiedä ennen kuin lähtee niiden kanssa oikeasti lenkille – sovituskopissa on vähän paha yrittää juosta. Voisin kuitenkin tässä kohtaa heittää varovaisen arvauksen, että nimenomaan juoksemiseen suunnitellut shortsit voisivat olla ihan järkevä asia, koska niiden muotoilussa otetaan huomioon juuri tämän lajin liikerata. Ihan oikeat juoksushortsit ovatkin ostoslistallani ja haluaisin vieläpä löytää mustien shortsien merestä jotkut mielestäni kivanväriset.
2. Löysänmalliset paidat eivät hilaudu helmasta ylös juostessa!
Sen lisäksi, että shortsit eivät aina istu juostessa, paidanhelmoillakin on tapana lähteä liikkeelle. Keksin kuitenkin ihan vahingossa kätevän ratkaisun tähän ongelmaan, kun laitoin kerran löysänmallisen, helmasta levenevän topin lenkkipaidaksi eikä sitä tarvinnut räplätä juostessa kertaakaan! Siis ihan oikeasti, en ollut tajunnut tällaista yksinkertaista asiaa aikaisemmin.
1. Lenkkareista tulee parhaat ystäväsi, kun ne valitsee huolellisesti ja testaa juoksumatolla kaupassa
Paasasin jo vähän Vinkkejä aloittelevalle juoksijalle -postauksessani siitä, kuinka tärkeää on panostaa juoksukenkien valintaan ja tällä omalle kohdalle sattuneella oppimiskokemuksella on paikkansa tässäkin listassa. Uudet lenkkarit eivät koskaan lähde halvalla alennusmyynnistäkään ja niiden kanssa kävelee moninkertaisesti luottavaisemmin mielin kassalle, kun on päässyt kokeilemaan tuntumaa juoksumatolla oikeassa käytössä ja asiantunteva myyjä on pystynyt sanomaan askelten laadusta asioita, joita ei itse mitenkään pysty näkemään. Itselläni kävi aivan satumainen onni ensimmäisiä uusia lenkkareita hankkiessani – ne ovat edelleen käytössä eikä niiden kanssa ole tullut yhtäkään rakkoa tai oudonnäköistä varpaankynttä.
Onko kenelläkään muulla tullut omituisia oivalluksia treenivaatteista? Millaisella varustuksella tykkäät itse kuntoilla? Löytyykö juoksushortsien ehdottomia vastustajia?
Mitä siis voi nollatason ymmärtämyksestä liikkeelle lähtenyt kuntoilija oppia treenivaatteiden ja -varusteiden loputtomasta kirjosta vähän yli vuoden harrastelun jälkeen? Tässäpä näitä älynväläyksiä, joista osa on rehellisesti sanottuna aika pöljiä näin jälkeenpäin ajatellen. Muistutan, etten ole vielä uskaltautunut lenkkeilemään ulos syys- ja talvikaudella, joten ulkoiluvarusteiden monimutkaisuudet ovat vielä tutkimatonta maaperää.
10. Hikinauhaa voi pitää ranteessa ja sen tehtävä on... pyyhkiä hikeä!
Luulin, että ne kankaiset rannehommelit ovat jotain tukia ja ihmettelin, miksi ihmiset pitävät niitä juostessaan, kun ranteilla ei ole mitään tekemistä. Ällistyin, kun Google opetti minulle, että näitä juttuja sanotaan hikinauhoiksi (luulin, että tämä nimitys kuuluu vain niille päässä pidettäville pannoille) ja niillä on pointti: voi pyyhkiä juostessa hiet naamaltaan pelkällä ranteen pyyhkäisyllä! Uskomattoman kätevää!
9. Sen sijaan hiuspannat ovat tosi käteviä... hiuksille
Minulla on sellainen hiusraja, jossa rehottaa valtoimenaan kiharia pikkuhiuksia, jotka riehaantuvat ihan täysin hiotessaan. En ollut koskaan tajunnut, että urheilukaupoissa myydään elastisia hiuspantoja ihan vaan hiuksia varten. Saa nauraa!
8. Lähes kaikki urheiluvaatemerkit rakastavat mustaa aivan hillittömästi
Ehkä musta on yleisestikin pidetty perusväri, mutta sillä on todella silmiinpistävä valta-asema ainakin urheilukauppojen vaatetangoilla. Varsinkin housujen kohdalla minkään muun kuin mustan värivaihtoehdon löytäminen on aikamoinen homma, ja Nike ilmeisesti vannoo tyylikkään mustavalkoisen nimeen kautta linjan. Mutta kun mitä jos tykkää olla värikäs?!
7. Treenivaateshoppailu on ihmeellisen koukuttavaa, vaikkei muuten olisi kamalan kiinnostunut vaatteista
Olen ehtinyt tässä lyhyessä ajassa kuluttaa varmaankin enemmän aikaa treenivaatteiden selailuun, vertailuun ja hyötyaspektien puntarointiin kuin mihinkään muihin vaatekysymyksiin koko elämässäni. Ehkä siinä motivoi juurikin se treenivaatteiden hyötynäkökulma – kun vaate tulee oikeasti vaativaan käyttöön, siihen täytyy uhrata vähän ajatusta. Ja ihan rehellisesti sanottuna, on vähäsen mukavampi huhkia hiki hatussa, kun näyttää omasta mielestään hyvältä.
6. Ymmärrän, miksi (nais)porukka kuntoilee trikoissa
Luulin joskus, ettei minusta tulisi ikinä trikooihmistä ja ihmettelin, miksi kaikki kuntoilevat naiset olivat niihin niin ihmeen ihastuneita. Huomasin kuitenkin aika pian, että siinä on ihan käytännön hyöty, kun lahkeet eivät lepata liikkuessa ja lämpö pääseee haihtumaan saman tien iholta, toisin kuin vanhojen kunnon verkkareiden kanssa. Siispä treenitrikoot ovat ihan mukava juttu, varsinkin silloin, kun niitä onnistuu bongaamaan jonkun muun värisinä kuin mustina.
5. Muutenkin tekniset materiaalit ovat aika pop
Pehmoinen ja luonnollinen puuvilla tuntuu mukavimmalta päällä, paitsi ei hikoillessa. Sille on oikeasti jopa syy, miksi melkein kaikki treenikamat valmistetaan vähän (ainakin minun silmääni) inhan näköisistä alien-kankaista. Se kosteutta siirtävä ominaisuus näissä teknisissä materiaaleissa on oikeasti aika tehokas! Tämän eron vaikkapa puuvillaan huomaa erityisen hyvin, kun juoksee shortseilla. Sanotaan nyt ihan suoraan, että puuvillashortseilla hölkötellessä saa aikaan hyvin epämukavat haarahiet.
4. Kun juoksee muutaman kerran shortseilla, haluaa aina juosta shortseilla
Joskus kerran hyvin lämpimänä keväisenä päivänä uskaltauduin pukemaan ulkolenkille shortsit ei-kovin-hoikkiin kinttuihini. Jo muutama kokeilukerta johti valaistumiseen. Mikä ihana keveys ja liikkumavapaus jaloille! Trikoissa juokseminen tuntui sen jälkeen kovin tukalalta, olivat ne kuinka asiallista materiaalia tahansa. Sääret hikosivat ja polvet tuntuivat ottavan liikkuessaan kiinni kankaaseen. Tietysti tämä on hieman kelisidonnainen asia ja silloin, kun juoksee ulkona vähänkään viileämmällä ilmalla, ylimääräinen kangas jaloissa ei häiritse yhtään. Silti, olen itse nyt shortsikäännynnäinen ja kaikista paras keli juosta on silloin, kun shortsit riittävät.
3. Mutta hyvin istuvien shortsien löytäminen ei ole ihan helppoa
Niin paljon kuin pidänkin shortseilla juoksemisesta, niillä on yksi pirullinen taipumus: hilautuminen ruttuun sisäreisistä. Jatkuvasti ja ärsyttävästi, heti kun lähtee liikkeelle. Mahdollisesti tämä ongelma on sitä vähäisempi, mitä kapeammat reidet omistaa. Muutenkin shortsien istuvuudesta lenkin aikana ei oikein koskaan tiedä ennen kuin lähtee niiden kanssa oikeasti lenkille – sovituskopissa on vähän paha yrittää juosta. Voisin kuitenkin tässä kohtaa heittää varovaisen arvauksen, että nimenomaan juoksemiseen suunnitellut shortsit voisivat olla ihan järkevä asia, koska niiden muotoilussa otetaan huomioon juuri tämän lajin liikerata. Ihan oikeat juoksushortsit ovatkin ostoslistallani ja haluaisin vieläpä löytää mustien shortsien merestä jotkut mielestäni kivanväriset.
2. Löysänmalliset paidat eivät hilaudu helmasta ylös juostessa!
Sen lisäksi, että shortsit eivät aina istu juostessa, paidanhelmoillakin on tapana lähteä liikkeelle. Keksin kuitenkin ihan vahingossa kätevän ratkaisun tähän ongelmaan, kun laitoin kerran löysänmallisen, helmasta levenevän topin lenkkipaidaksi eikä sitä tarvinnut räplätä juostessa kertaakaan! Siis ihan oikeasti, en ollut tajunnut tällaista yksinkertaista asiaa aikaisemmin.
 |
| Tässä on se kiva, löysähelmainen paita. Hikisen naamani rajautuminen ulos ei haittaa yhtään, koska kuva on otettu eilisen lenkin jälkeen. Ravenclaw Pride salillakin, tietysti. |
1. Lenkkareista tulee parhaat ystäväsi, kun ne valitsee huolellisesti ja testaa juoksumatolla kaupassa
Paasasin jo vähän Vinkkejä aloittelevalle juoksijalle -postauksessani siitä, kuinka tärkeää on panostaa juoksukenkien valintaan ja tällä omalle kohdalle sattuneella oppimiskokemuksella on paikkansa tässäkin listassa. Uudet lenkkarit eivät koskaan lähde halvalla alennusmyynnistäkään ja niiden kanssa kävelee moninkertaisesti luottavaisemmin mielin kassalle, kun on päässyt kokeilemaan tuntumaa juoksumatolla oikeassa käytössä ja asiantunteva myyjä on pystynyt sanomaan askelten laadusta asioita, joita ei itse mitenkään pysty näkemään. Itselläni kävi aivan satumainen onni ensimmäisiä uusia lenkkareita hankkiessani – ne ovat edelleen käytössä eikä niiden kanssa ole tullut yhtäkään rakkoa tai oudonnäköistä varpaankynttä.
Onko kenelläkään muulla tullut omituisia oivalluksia treenivaatteista? Millaisella varustuksella tykkäät itse kuntoilla? Löytyykö juoksushortsien ehdottomia vastustajia?
Kommentit
Lähetä kommentti