Vielä HCR:stä: mikä toimi, mitä teen toisin?

Ensimmäisen puolimaratonin saavutettua piti tietenkin miettiä, mitä kohti treenaa seuraavaksi, jotta juoksemisessa pysyy jokin rakenne ja motivaatio yllä. Kävi kuten arvelin jo viime postauksessani: ilmoittauduin juuri tänään Tampere Maratonin puolimaratonille. Siispä lenkkarit suuntaavat nyt kolmen kuukauden päähän tavoittelemaan puolimaratonia toista kertaa paremmalla ajalla! Juoksin viime vuonna samassa tapahtumassa todella mukavan kympin, joten nyt on kyllä hyvät fiilikset lähteä rikkomaan tämänhetkistä, varsin vaatimatonta ennätystäni. Tuntuu myös hyvältä tietää, että juoksuenergia ja -rutiini tulee varmasti pysymään nyt läpi kesän.

Tulevan toisen puolimaratonin hengessä ajattelinkin tänään pohdiskella juoksuani Helsinki City Runilla siltä kannalta, että mitkä konkreettiset asiat onnistuin silloin tekemään oikein ja mitä taas aion tehdä toisin seuraavalla kerralla. Puhun siis vain omien valintojeni toimivuudesta – varsinaisesta HCR-postauksestani käy luullakseni ilmi, miten tapahtuman järjestelyt kokonaisuudessaan mielestäni onnistuivat. Joitakin oppimiani asioita voin suositella lämpimästi ihan kaikille, jotka mahdollisesti miettivät uskaltamistaan puolimaratonille, mutta jotkut asiat tietysti toimivat eri ihmisillä eri tavoin, meidän jokaisen keho kun on omanlaisensa.


Mikä toimi:

• Kisatoimistossa käyminen jo edellisenä päivänä. Helsinki City Running Dayn kisatoimistoasiointiin kuului oman juoksunumeron, tapahtumapaidan ja varustesäilytyspussin noutaminen, ja vaikken tullut sen pidemmän matkan päästä kuin Tampereelta Helsinkiin, oli todella hyvä lähteä liikkeelle jo edellisenä päivänä ja jättää itse tapahtumapäivän aamulle mahdollisimman vähän tehtävää ja ajateltavaa. 
• Syöminen ennen puolimaratonia. Onnistuin olemaan koko kisapäivää edeltävän viikon syömättä mitään epätasapainottavaa ja vaikka kymppejä ja tätäkin puolimaratonia edeltänyt runsas, energiapitoinen aamiainen aina hiukan epäilyttää rutinoitunutta aamiaisenskippaajaa, niin koskaan ei ole vielä tullut maha kipeäksi eikä toisaalta myöskään nälkä juuri ennen lähtöä. Söin HCRD-päivänä aamiaisen tasan kolme tuntia ennen lähtöä ja se toimi erinomaisesti, aion pysyä tässä jatkossakin. Hidasta aineenvaihduntaa ei käy hoputtaminen. 
• Saapuminen tapahtuma-alueelle ajoissa. Olin paikalla kaksi tuntia ennen lähtöäni ja siinä ajassa ehti hyvin tehdä rauhassa kaiken tarpeellisen: kiinnittää numerolapun, rasvata, aurinkorasvata, tarkistaa rauhassa pullovyöhön mukaan tulevat asiat, käydä vessassa pariin kertaan, jättää varustepussin säilytykseen. Ehdin jopa kuvata Facebookissa live-videota kavereideni viihdykkeeksi ja ladata kännykän uudelleen vara-akulla!
• Etäkannustusjoukot. Minulla ei ollut ketään seurana HCRD-retkelläni juoksemassa tai kannustamassa, mutta olin kertonut aika monille ihmisille osallistumisestani ja, kuten yllä mainitsin, välitin tunnelmia ennen ja jälkeen juoksun Facebookin live-videon kautta. Kavereiden etäkannustus oli todella piristävää ja yllätyin siitä, kuinka monia juoksua harrastamatonkin kaveri jaksoi tulla myötäelämään kanssani. En ehkä rupea juuri tähän videoimiseen ihan jokaisessa juoksutapahtumassa, mutta sen otan tästä mukaan, että kavereilta ja tuttavilta saa kyllä kannustusta, jos vähän kertoo, missä menee. 
• Nesteytys. Mittasin päivittäisen vesimääräni koko puolimaratonia edeltävän viikon ja join aamupäivän aikana ennen lähtöä melkein litran verran. Tärkeää oli kuitenkin myös se, että lopetin juomisen tuntia ennen lähtöä, ja sain juosta koko matkan jonottamatta reitinvarren  bajamajoihin. Puolimaratonille lähdettyä aloitin taas juomisen ennen kuin janontunne ja sitä myötä nestehukka ehti iskeä.
• Valkovaseliini. Olin onneksi lukenut internetin ihmemaasta, mitkä hiertymäalttiit kohdat kannattaa rasvata pitkille juoksumatkoille ja että valkovaseliini on tähän yksi hyvä tavara. Rasvasin siis vähän ennen lähtöä sisäreidet ja kylkeen osuvat kohdat käsivarsista, koska juoksin shortseilla ja t-paidalla. Jalkaterätkin oli tarkoitus rasvata, mutta unohdin. Se ei onneksi haitannut menoa, enkä tiedä kuinka pahasti hiertymiä ylipäätään syntyy puolimaratonin mittaisella matkalla verrattuna maratoniin, mutta tuskin rasvaamisesta ainakaan haittaa on. Valkovaseliini näytti ainakin minulla toimivan tarkoitukseen erinomaisesti, jos nyt olin edes vaarassa saada hiertymiä.

• Lämmittely. Olin katsonut tähänkin vähän ohjeistusta juoksuaiheisilta Youtube-kanavilta. Ainakin tällä yhdellä kerralla yhdistelmä kevyt, lyhyt hölkkä + askelkyykyt joustaen + lonkanavauspyörittelyt tuotti sellaisen tuloksen, ettei edes joillakin lenkeillä aika pahasti jumiutunut vasen nivuseni sanonut puolimaratonilla yhtään mitään. Lähdössä ja ensimmäisillä kilometreillä olo oli juuri sopivan vertynyt, muttei valmiiksi rasittunut. 
• Juoksuvaatteet. Tärkein osa tässä kokonaisuudessa olivat tämänhetkiset juoksushortsini, jotka olin todennut hyviksi jo treeniviikkojen aikana pitkillä lenkeillä. Nämä Soc-merkkiset ovat ensimmäiset "tuplashortsit" joita olen kokeillut, eli niissä on ihonmyötäiset shortsit ja niiden päällä löysät shortsit. En ehkä osta enää ikinä mitään muita kuin tuplashortseja, koska tämä malli on aika nerokas. Ei tarvitse huolehtia tippaakaan shortsien hilautumisesta ylös sisäreiden kohdalta, kun ihonmyötäinen kerros pysyy paikallaan kilometri kilometrin jälkeen. No, kyllä ne vähän liikkuivat päällä, mutta eivät mitenkään häiritsevästi. Ne tuntuivat myös todella hyviltä päällä koko kolmen tunnin ajan. Kannattaa siis panostaa kunnolla siihen, mitä pukee jalkoihinsa, tykkäsi sitten shortseista, trikoista tai mistä vain. Sukkien on myös syytä olla mukavat, pidin itse kaiken varalta kaksia sukkia päällekkäin eikä se ainakaan haitannut. Exposta hakemani tapahtumapaidan uskalsin laittaa päälleni puolimaratonille, vaikken tietenkään ollut ehtinyt testata sitä etukäteen lenkillä. Paita tuskin pääsee häiritsemään juoksemista yhtä pahasti kuin housut, kunhan ei pue mitään liian paksua, kiristävää tai pöljästä kankaasta tehtyä. Arvioni osui oikeaan ainakin tämän HCR-paidan kanssa, joka olikin oikein hyvää Craftin teknistä materiaalia. 

Jälleen ihanteellinen kuvaustausta kylpyhuoneessa jakkaran päällä, kun peiliä ei löydy mistään muualta...

• Rauhallinen aloitus ilman musiikkia. Juoksin ensimmäisen kilometrin ilman musiikkia, jotta pystyin keskittymään oman juoksuvauhtini löytämiseen. Alussa lähtee helposti kovemmalla vauhdilla kuin mitä jaksaa lopulta juosta, kun energiaa riittää ja ihmisiä menee ohi oikealta ja vasemmalta, mutta nyt pystyin keskittymään lähdössä omaan kehooni ja se kannatti. 
• Musiikin kuuntelu ensimmäisen kilometrin jälkeen. Musiikki oli kuitenkin kriittisen alun jälkeen hyvä energianlähde, ja vaikka olin vähän miettinyt sitä, jäisinkö jotenkin paitsi juoksureitin tunnelmasta, niin en kokenut näin käyneen. En kuuntele koskaan musiikkia niin kovalla, että se peittäisi kaikki muut äänet alleen, ja kannustuspisteet sekä liikenteenohjaus tärkeimpinä tuli huomattua hyvin biitin keskeltäkin. 
• Lämmintä vaatetta ja toiset kengät heti maaliin tultua. Kävin hakemassa reppuni säilytyksestä heti saatuani mitalin ja ruokakassin mukaan, ja sieltä oli todella hyvä saada huppari päälle, kun hiki alkoi käydä kylmäksi. Jalkani arvostivat myös syvästi toisiin kenkiin pääsyä.
• Aurinkoinen keli. Tätä ei voi tietenkään koskaan valita, mutta laitan vastaisuuden varalta muistiin, että ainakaan minun mielestäni yli 15 asteen lämmössä ei ole tuskallista juosta, vaikka se suorituksen aikana tuntuukin kymmenisen astetta lämpimämmältä. Ensimmäisten viiden kilometrin aikana keho kyllä ilmoitti, että nyt on muuten kuuma, mutta siihen tottui yllättävän hyvin. Kevyemmällä vaatetuksella on minun mielestäni kevyempi juosta. 

Mikä ei toiminut:

• Kehonhuoltotunti pari päivää ennen juoksua. Ajattelin, ettei rauhallinen kehonhuoltotunti voisi haitata mitään, eikä se nyt varsinaisesti pilannut mitään, mutta olisi ollut ehkä vieläkin varmempi olo lähteä juoksemaan, jos pakaralihakset eivät olisi vieläkin ilmoitelleet parin päivän takaisista syvävenytyksistä. Ehkä ei kannata tehdä kisaviikolla mitään muuta kuin ihan vähäsen juosta, niin ei tule yllättäviä vaikutuksia lihaksiin.
• Ajan ja juoksuvauhdin seuraaminen Runkeeperillä. Olen tykännyt Runkeeper-sovelluksesta todella paljon tavallisilla lenkeillä, mutta aikarajallisessa juoksutapahtumassa totesin, että olisi ollut todella kätevää nähdä kulunut aika ja etenemisvauhti suoraan ranteesta eikä olla kilometrin välein tulevien Runkeeper-tiedotusten varassa. Minulla on kuitenkin epäilykseni nykyisen Polar 430 -sykemittarini GPS:n tarkkuudesta, joten siksi en ottanut sitä mukaan puolimaratonille. Uuden, hyödyllisemmän sykemittarin hankinta on siis harkinnassa joskus tulevaisuudessa, mutta siihen tulee kulumaan sen verran rahaa, että se ei ole nyt ensimmäisenä listalla. Itse asiassa täytyy myöntää, että ihastuin vähän, kun Facebook ovelasti mainosti minulla Garminin uutta mallia, Forerunner 245 Musicia – johon saa tallennettua musiikkia. Kuinka kätevää olisikaan, ettei tarvitsisi raahata kännykkää mukaan lenkeille pelkästään musiikin takia! 
• Energiansaanti juoksun aikana. Join puolimaratonin aikana pelkästään vettä, jota otin huoltopisteiltä sekä omista pulloista. Lisäenergiana minulla oli pieni määrä rusinoita ja kuivattuja hedelmäpaloja. En nyt sanoisi, että energiansaanti meni pieleen, koska en hyytynyt täysin missään kohtaa, mutta ryhdyn silti testaamaan urheilujuomia ja jotain käteviä lenkkieväitä, vaikka sitten niitä geelejä tai hedelmämössöjä.
• Liian rauhallinen vauhti alkupuoliskolle. Kuten sanoin ylempänä, oli hyvä lähteä liikkeelle rauhallisesti ottaen huomioon, että edessä oli 20 kilometriä lisää, mutta arvelisin, että juoksin matkan ensimmäisen puoliskon vähän liiankin varovaisesti. Jos olisin ottanut edes hitusen verran reippaamman tahdin heti alkuun, kolmen tunnin maksimisuoritusajan kanssa ei olisi ehkä tehnyt niin tiukkaa. 
• Pullovyö. Oli kyllä hyvä, etten ollut kuumana juoksupäivänä pelkästään neljän vesipisteen varassa, mutta täytyy ilmeisesti vieläkin testata pullovyötäni eri kohdilla ja kireyksillä, jotta sen ei tarvitsisi hilautua ylös ja liikuskella lenkin aikana. Sitä joutui korjaamaan ihan jatkuvasti ja sen pomppimista varmasti lisäsi se, että pullot olivat vähän täydempiä kuin pitkillä lenkeilläni yleensä. 

• Kuulokkeet (?) En ole hankkimassa ihan heti uusia kuulokkeita sen kummemmin kuin sykemittariakaan, mutta pistän harkintaan, että ostaisin joskus juoksua varten hiukan pienemmän kokoiset. Nämä nykyiset ovat nimittäin ihan jättimäiset, mikä on muuten mielestäni plussaa, mutta juostessa ne tietysti hiostavat aika tavalla ja saattavat ruveta painamaan pidemmällä matkalla. 

Tällaisen muistilistan kanssa lähden siis Tampere Maratonin puolikkaalle, tuskin maltan odottaa! Onko mahdollisesti joku lukijoista tulossa myös juoksemaan Tampereelle? Entä millaisiin käytännön ratkaisuihin turvaudutte itse pitkillä juoksumatkoilla?